HIFK munasi kaukalossa, mutta vielä pahemmin sen ulkopuolella – "Todellinen häviämisen menestystarina"

Lauantaina 29. maaliskuuta HIFK--SaiPa-ottelun alkuhetkillä helsinkiläisseuran toimitusjohtaja Alexander Sneen, 50, teki johtajakautensa pahimman virheen. Hän teki itsensä näkyväksi.

Sneenillä oli varmasti mukava olo Nordenskiöldinkadun hallilla ottelun alkua odotellessa. Täysi halli, lauantai-ilta, vatsa varmasti täynnä jäähallin Royal Clubilla seuran sidoshenkilöiden kanssa nautittua murkinaa, kenties Rollen ja Köllin kanssa oli jo nautittu pari oluttakin…

Ottelusarja oli toki tappiolla lappeenrantalaisille 0—2, mutta sellaista se urheilu on, ylämäkeä ja alamäkeä, ja jos filosofiseksi rupeaa, ylämäkeen on vittumaisen raskasta nousta, joten mikäs tässä on alamäessä körötellä.

Mutta mikäs lakana tuolla fanikatsomossa on? 2022 X, 2023 X, 2024 X, 2025…, luki yhdessä lakanassa ja toisessa: Ville ulos!.

Kaikenlaiseen sitä fanitkin ryhtyvät, Sneen pohti ja suki auktoriteettia hohkavaa partaansa. Mutta hetkinen! Kuka Ville? Meidänkö Ville!? Vuoden 1995 MM-kultapoikaa parjaavat! Ei saateri! Nyt on toimitusjohtajan arvolle sopivaa hommaa tiedossa, Sneen pohtii ja ottaa Robiniksi sidosryhmäjohtaja Roland Carlssonin mukaansa pistämään vikuroivaa fanikuntaa järjestykseen.

– Kävin itse siellä sanomassa, että voisitteko mennä positiivisen kautta. Ajattelin, että miksi mennä negatiivisen kautta heti alussa, Sneen perusteli toimiaan Ylen haastattelussa.

Keväällä 2024 Sneen astui toimitusjohtajan virkaan oltuaan sitä ennen töissä Sinebrychoffin varajohtajana ja markkinointijohtajana. Ensimmäisenä virkavuotenaan Sneen on ollut enimmäkseen taustalla ja hiljaa, mikä on urheiluseuran toimitusjohtajalle viisas paikka ja tapa olla olemassa. Uutta Hjallis Harkimoa ei suomalainen jääkiekkomaailma tarvitse. Kun tahrii kätensä urheilumaailman arjen immanenssiin, niitä ei enää saa puhtaaksi.

– Kysyin, että otetaanko lakana pois vai pidättekö ylhäällä. He halusivat pitää ja ilmaisivat mielipiteensä, Sneen jatkoi.

Epäselväksi jää vain se, millainen on se maailma, jossa mielenosoittaja tulisi toisiin ajatuksiin päästyään lakanansa kanssa tapahtumapaikalle. Ehkä se Ville on sittenkin ihan ookoo, mielenosoittaja pohtisi ja taittelisi viestinsä häpeillen roskakoriin. Kylläpä minä nyt pienestä lähdin laukalle, nolo kannattaja harmittelisi ja kaivaisi taskujaan, jos sieltä löytyisi kymmenen euron seteli 0,4 litran oluttuoppiin.

Vaikka Sneen on sanomansa mukaan kannattanut HIFK:ta jo vuosikymmeniä, yhtä asiaa hän ei ole selvästi oppinut. Urheilu kun ei ole voittamista, vaan häviämistä. 16 joukkueen liigassa 15 seuraa päättää kautensa hävinneenä. Fanit taas ovat häviämisen ammattilaisia, paatuneita masokisteja.

Vaikka he tietenkin toivovat voittoja, fanikatsomo on ennen kaikkea paikka hävitä turvallisissa ja terapeuttisissa olosuhteissa. Eskimoilla saattaa olla 51 sanaa lumelle, kuten Kate Bush väitti, mutta fanien joukossa tappiolla on nimiä kokonainen myriadi.

Alexander Sneenin harkitsematon vierailu fanikatsomossa oli tunkeutuminen pyhään paikkaan. Te ette osaa edes hävitä oikein, HIFK:n toimitusjohtaja nuhteli kannattajia, ei vaikka me olemme jo vuosikymmenet järjestäneet siihen parhaat mahdolliset puitteet.

Ottelun alusta puhuminen on harhaista, sillä lähes jokaisella fanikatsomon asukkaalla on säkissään vuosikymmenten tappiot ja stressiperäiset traumareaktiot. Todelliselle fanille mikään ottelu ei ala alusta vaan keskeltä vuosikymmenten tappiotaivalta.

Häviämisen tärkeydestä puhui jo HIFK:n tuolloin upouusi urheilutoimenjohtaja Janne Pesonen keväällä 2024 Helsingin Sanomissa:

– Monta kertaa negatiivisesta kokemuksesta löytyy menestyksen avain. Oppimalla häviämään voi oppia voittamaan.

Ville Peltosen valmentama HIFK onkin ollut todellinen häviämisen menestystarina. Sitten Esko Rekomaan aikojen 1960-luvulla kukaan ei ole valmentanut seuraa neljää kautta, ja Peltosella on vielä sopimusta vuosi jäljellä. Menestystä on tullut yhden neljännen sijan verran, pöydälle eilen unohtunut koffituopillinen.

Ratkaisevassa neljännessä ottelussa HIFK:n hyökkääjinä viilettivät muun muassa Jori Lehterä, 37, Miika Roine, 33, Leo Komarov, 38, Juhani Jasu, 37 ja Joonas Rask, 35. Heidän yhteenlaskettu pistesaldonsa pudotuspelisarjassa on 0+0. Koko Peltosen valmentajakauden ajan nuoria lupauksia on vaihdettu ikämiessarjaa kolkutteleviin konkareihin, kun taas valmentajamaestro itse näyttää vanhentuneen sukupolven verran.

Sneenin edeltäjää Markus Lindströmiä fanit kutsuivat nimellä Näkymätön, koska hänen olemassaolostaan ei koskaan saatu täydellistä varmuutta. Taitava toimitusjohtaja voi pysyä omissa korkeuksissaan kovin maallisten tappioiden ja satunnaisten voittojen yläpuolella, mutta omalla harkitsemattomuudellaan Sneen laskeutui norsunluutornistaan ja näin niittasi itsensä Ville Peltosen vaariprojektiin. Sotavoimien komentaja astui uppoavaan taistelualukseen.

Ratkaisevan ottelun jälkeen Sneen kommentoi seuran Instagramissa:

– Pahoittelen, että emme pystyneet enempään. Jatkamme töitä, että pääsemme siihen mitä tavoittelemme – menestykseen.

Huomisen uutisissa: Uskon vielä joku päivä löytäväni jyvän, sokea kana sanoo luottavaisena.

Kun katsoo postauksen alla olevaa kommenttitulvaa, toivon ettei Sneen ihan huomenna avaa Instagramia. Mieluummin ei koskaan.

Viestistä melkein lukee paiskauksen, kun HIFK:n somevastaava on lyönyt läppärinsä kiinni sen kirjoitettuaan. Samoilla hetkillä kun Yhdysvaltojen vähä-älyinen presidentti julisti maailmalle kauppasodan, Sneen yritti sovittaa nöyryyttä ylleen. Mutta turhaan. Tehty on jo tehty.

Sinut on nyt nähty, Alexander.