Image

Heterohko taipuu moneen

Heterohko taipuu moneen

Useimmiten he ihastuvat naisiin mutta joskus myös miehiin. Ja jos niin käy, saattavat he hypätä näiden kanssa myös sänkyyn. Image tapasi viisi heterohkoa miestä.
Teksti Antti Kiuru
Kuvat Milena Huhta
Mainos

Juuri kun vuosikymmenten väännön jälkeen erilaisista seksuaali-identiteeteistä on tullut salonkikelpoisia, on z-sukupolvi hylkäämässä seksuaali-identiteettikategorioiden pyhän kolmiyhteyden. Homous, biseksuaalisuus ja heterous ovat auttamattomasti liian tiukkarajaisia, leimaavia ja yksinkertaisesti tunkkaisia. Näihin päätelmiin tulee lukiessa nuorten miesten seksuaalisuutta tutkineen kehityspsykologian professori Ritch C. Savin-Williamsin kirjaa Mostly Straight: Sexual Fluidity among Men (2017).

Savin-Williamsin tutkimuksessa tulee ilmi, että yhä suurempi joukko nuorista miehistä määrittelee itsensä enimmäkseen heteroksi. Heille ei ole mielekästä rakentaa identiteettiä seksuaalisuuden pohjalta HLBTIQ-aakkosia tavaten ja niihin takertuen. Näille nuorille miehille seksuaalivähemmistöt eivät ole tabu, mutta niitä ei vain koeta samastuttaviksi, saati vapauttaviksi. Ei haluta ottaa vastaan ympäristön määritteitä ja elää niiden kanssa lasivitriinissä. Ei ehkä haluta kuunnella Gloria Gaynorin I Will Survivea ja fanittaa euroviisuja lopun ikäänsä.

Näitä nuoria miehiä eivät stereotypiat kiehdo. Tässä yhteydessä he ovat valmiit rikkomaan myös heteron stereotypian: Voi olla enimmäkseen hetero ja rakastua mieheen tai voi harrastaa seksiä toisen miehen kanssa, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse tulla ulos kaapista, jos ei koe, että mitään kaappia edes on.

Savin-Williamsin tutkimuksen mukaan enimmäkseen heterona itseään pitäviä on kaikissa yhteiskuntaryhmissä, ilmiö ei ole tyyli- tai luokkasidonnainen. Melkein heteroudessa ei ole myöskään kyse mistään kehitysvaiheesta, vaan ihmisistä, jotka nimenomaan eivät halua olla perinteisesti heteroita, homoja tai biseksuaaleja. Yksilöllisyys, itsetietoisuus omista tunteista ja seksuaalisesta halusta on tärkeämpää. Lokerointi pakottaisi olemaan epärehellinen itselle.

Enimmäkseen heteroita on myös Suomessa. Viisi miestä kertoi Imagelle miehistä, naisista ja ihastumisistaan.

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija, 22

Olen pitänyt itseäni heterohkona jostain kahdeksantoistavuotiaasta saakka. Voi olla, että olen joskus pyyhkinyt maton alle joitain aiempia poikaihastuksia. Pidän itseäni kuitenkin niin kutsuttuna heterona. Olen seurustellut tyttöjen kanssa kuusitoistavuotiaasta lähtien, kunnes tajusin, että mikään ei ole niin suoraviivaista.

Ekaa kertaa pussailin poikien kanssa, kun olin yhdeksäntoista, enkä silloin varsinaisesti ihastunut kehenkään. Se oli viatonta kännipussailua. En suoranaisesti ihastunut tyyppeihin, mutta koin kyllä selkeää seksuaalista vetoa. Vähän sen jälkeen oli eka varsinainen miessäätö. Se oli ihan perus- hook up, eli pussailtiin, mentiin kämpille ja leikittiin. Ei siinä mitään mullistavaa ollut, mutta aika sairaan siistii. Olisi jotenkin ollut väärin olla tekemättä mitään tai torjua, eikä tästä mitään häpeää nytkään syntynyt. Tosin en nykyäänkään näe, että pystyisin seurustelemaan miehen kanssa, enkä osaa tehdä aloitteita.

Naisen kanssa seurustellessa olen luullakseni ollut kerran rakastunut. Ainakin siinä suhteessa käytin r-sanaa, eikä se valehtelultakaan tuntunut. Mutta en ehkä ole varma, miltä tuntuu olla rakastunut. Se juttu loppui siihen, että minua lähinnä ahdisti suhteessa. Parhaat seksuaaliset kokemukset ovat kyllä vakituisemmissa parisuhteissa. Periaatteessa olisi hienoa, jos joskus löytäisi parhaan kaverin elämänkumppaniksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se on nainen, mutta miksipä se ei voisi olla myös mies.

Seksuaalisesti olen kiinnostunut naisista enemmän, mutta aika ihmiskohtaista se on. Seksissä olen harrastanut sitomisleikkejä. Ajattelen, että seksin tulisi olla enemmän kuin ulokkeenänkemisoperaatio. Toisaalta sukupuolissa kiinnittää huomiota johonkin yleiseen kauneuteen. Koen pitäväni miesten sukupuolielimistä enemmän kuin naisten, onhan miehen sukupuolielimissä jotain mahtipontista.

Olen ollut aika pitkissä naissuhteissa enkä ole varsinaisesti mitenkään etsinyt itseäni seksuaalisesti. Molemmat vanhempani sen sijaan tulivat ulos kaapista reilu vuosi sitten. Se oli sairaan siistiä, mutta ei se mitään rajuja tunteita herättänyt. Enemmän olin helpottunut.

Olin välillä ihmetellyt heidän suhdettaan. Kerrankin äidin kaverista tuli sellainen viba, että ne oli seurustellut. Isästäkään en mitään sen enempää ajatellut, vaikka kasvoin katsomalla drag- ja supermallikilpailuohjelmia sekä Flav of Love -deittailuohjelmaa. Olihan se omituista, mutta en ajatellut, että homohan se tietty on. Toisaalta isä poltti tupakkaakin salaa koko lapsuuteni.

Vanhemmat olivat olleet homoja ennen kuin muuttivat Jenkeistä Suomeen, kirkko oli eheyttänyt ne siellä heteroiksi. Niillä oli varmaan koko sen ajan tosi paha syyllisyys siitä mitä oikeasti olivat. Kaiken tämän jälkeen itselläni ei ole mitään erityistä syytä määritellä tarkasti omaa seksuaalisuutta. Pidän itseäni heterohkona. Se on hyvä sana kuvastamaan sitä, että pidän naisista, mutta olen sen kanssa ihan ok, että voin tuntea vetoa myös miehiä kohtaan. Jotenkin nuo perinteiset seksuaalikategoriat tuntuvat itselleni edellisen sukupolven jutuilta. Erityisesti kun on elänyt heteroperheessä ja valheessa kaksikymmentä vuotta, ei itse halua syyllistyä samaan.

Erityisesti ollessani teini vanhemmat olivat ihan sairaan suojelevaisia varsinkin poikuuteni ja seksuaalisuuteni suhteeni, vaikka muuten olivat tosi liberaaleja. Kerran, kun menin tyttöystävän vanhempien kanssa toiseen kaupunkiin, vanhemmat halusivat varmistella, ettei me nukuta samoissa tiloissa, ettei varmasti harrasteta seksiä. Tietysti oltiin harrastettu seksiä ekan kerran vanhempien kämpillä jo silloin kun olin kuusitoista.

Sinänsä outoa, että vanhempani ovat nykyään todella avoimia oman seksuaalisuutensa suhteen. En ole itse kertonut mitään omista miesjutuistani, mutta en sinänsä itse ole nyt ollut mitenkään niin toiminnallinen miesten suhteen. Ehkä joskus pitäisi puhua, mutta jotenkin ei ole ollut tarvetta kertoa.

Harmittaa, että elämässä on ollut viime aikoina dopamiinin puutetta ja olen jonkun aikaa ollut masentunut. Nyt tunteet ovat hiljalleen palailemassa ja joitain kevyitä tyttösäätöjä on ollut.

Ohjaaja ja näyttelijä, 22

En halua, että seksuaalisuuteni on identiteettipolitiikkaa. Seksuaalisuuteni on ehdottoman henkilökohtaista. Tästä syystä en myöskään halua kategorisoida itseäni mihinkään ryhmiin. Jotenkin sellainen olo, että joutuisin yksinkertaistamaan itseni kategorioissa.

En koe seksuaalisuutta tai mitään identiteettiä pysyväksi. Saatan olla viiden vuoden tai viiden päivän päästä jotenkin toisella tavalla ajatteleva, riippuen siitä mitä kokemuksia minulle karttuu. Seksuaalisuudessa ei ole edes mitään radikaalia. Erityisesti tässä omassa viiteryhmässä seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen on enemmän normaalia kuin heterous. Arvostan kohtuuttomuutta. Minulla ei ole biseksuaalin identiteettiä, koska en toteuta sellaista aktiivisesti. En lähtökohtaisesti etsi miehiä ja naisia, vaan haluan pääasiassa naisia. Pidän itseäni tästä syystä enimmäkseen heterona.

Olen hyvin perinteisestä porvarillisesta perheestä pääkaupunkiseudulta. Isä on töissä puolustusvoimissa ja äiti on lääkäri. Sisaruksia on kolme. Tällä hetkellä asun itse Itä-Suomessa.

Ensimmäisen kerran havahduin katsovani miestä ala-asteella, ehkä vitosella tai kutosella. Internetissä eksyin ensiksi joillekin homoeroottisille novellisivustoille ja sitten katselin kuvia ja koin hämmennyksen ja häpeän tunnetta. Vasta lukion alussa hyväksyin, että tämä piirre on ihan ok. Tämä liittyi yleiseen maailmankuvalliseen heräämiseen. Osasin määritellä arvoja ja sen, että se mitä näin ja koin, ei ollut millään lailla väärin tai vastenmielistä saati sairasta.

Ylä-asteella seurustelin kahdenkin eri tytön kanssa ja koska henkilökohtaisuuden alueella olevat asiat pystyy hyvin sulkemaan pois, olin ajattelematta seksuaalisuutta sen pidemmälle. Lukion kolmannella olin ensimmäistä kertaa pojan kanssa. Se oli ihan eri tavalla jännittävää kuin kenenkään tytön kanssa oleminen. Menetin neitsyyteni tytölle jo kahdeksannella luokalla, joten tyttöjen kanssa olemiseen olin tottunut. Poika, jonka kanssa olin, oli avoimen homoseksuaali ja itseni ikäinen taidelukiolainen. Otettiin suihin ja runkkailtiin, ei penetraatiota mihinkään, olimme tietysti kännissä.

Seksi kiinnostaa huomattavasti vähemmän nykyään. Katson pornoakin hyvin harvoin. Silloin kun katsoin pornoa, katsoin myös homopornoa. Olen kokenut, että miehet, joiden kanssa olen ollut, haluavat minusta enemmän, yleensä suhteen. Itseäni on lähinnä kiinnostanut seksi ja isot munat. Miehet tulevat usein iskemään ja pettyvät, kun en sitten haluakaan alkaa suhteeseen heidän kanssaan. En ole koskaan löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa näkisin itseni suhteessa. Seksi ja rakkaus ovat itselläni eri tasoilla. Seksi on enemmän valittavissa oleva asia.

Homokulttuurin tiukat sosiaaliset normistot eivät kiinnosta yhtään. Alakulttuurien olemassaolon edellytys on tietysti juuri niiden yhtenäisyydessä. Ryhmään kuuluminen ei kiinnosta pätkääkään. Sellainen vapaus ei ole vapautta vaan kahle. Pitäisi olla tietynlainen ollakseen osa ryhmää, eihän se ole mitään vapautta.

Koen olevani aika androgyyninen. Tytöissä kiinnostaa pienet söpöt tytöt ja miehissä maskuliiniset miehet. Pidän mahdollisuudesta valita positioni; naisten kanssa saan olla maskuliininen, dominoiva, määräävämpi ja miesten kanssa saan olla pieni, antautuva, alistuva ja heikko. Itse olen ajatellut, että ihmiselle on todella tärkeää olla molemmissa rooleissa. En ole esimerkiksi koskaan ollut naisen kanssa, joka olisi dominoiva. Tyttöjen kanssa on helppoa, miellyttävää ja mukavaa olla se mies. Jo varhaisissa seksikokemuksissa usein kyllä ajattelin, että haluisin itse olla tuon tytön asemassa.

En halua tyttö- tai poikaystävää, jotenkin kyllästyttää ajatus romanttisesta suhteesta. Se mitä haluan, on elämänkumppani tai toveri, oikeastaan haluan eräänlaisen ’rikoskumppanin’, sellaisen, jonka kanssa voi tehdä yhdessä kiinnostavia asioita ja aiheuttaa pahennusta. Perinteistä seurustelua en jaksa. Viimeksi olin jonkinlaisessa pidemmässä rakkaussuhteessa noin vuosi sitten.

Toivoisin, että somen ylihallitsemisen ja autofiktiokirjallisuuden myötä identiteetti muodostuisi taas enemmän yksityisyyden alueella olevaksi. Niin pitkään kuin olen ollut aikuinen, seksuaalisuus on ollut aivan liikaa identiteettiä määrittelevä tekijä. Seksuaalisuus ei ole mun taistelu, mussa on muita kiinnostavia puolia kuin seksuaalisuus ja mulla on muita sanottavia asioita, joita pidän tärkeämpinä.

Elokuvaohjaaja, 35

Oikeastaan en miettinyt kiinnostustani miehiin ennen kuin kolme vuotta sitten. Entinen tyttöystäväni kysyi, olenko koskaan ajatellut miestä seksuaalisesti. Olin lähinnä hämilläni asiasta. Sitten olimme yhdessä ravintolassa ja hän opetti katsomaan miestä, että kuka on mielestäni kiinnostavan oloinen. Jotenkin ajatus miehen kanssa olemisesta ei enää tuntunutkaan mahdottomalta. Havaitsin olevani kiinnostunut myös miehistä ja katsovani miestä myös ”sillä silmällä”. Meillä oli tosin ihan erilainen miesmaku.

Synnyin Itävallassa ja vanhempani olivat näyttelijöitä. Vanhemmat erosivat, kun olin kuustoista. Isä on edelleen teatterissa töissä ja äiti ryhtyi shiatsu-hoitajaksi, kun ei enää työllistynyt näyttelijänä. Olen siis kasvanut hyvin vapaamielisessä ympäristössä. Koulussa ihmetytti, miksi tytöt ja pojat urheilivat erikseen ja miksi tytöille ja pojille on eri vessat, vaikka kotona vessa on kaikille sama.

Seurustelin ensimmäistä kertaa suhteellisen vanhana, taisin olla yhdeksäntoista. Olin kyllä ollut tytön kanssa eka kerran kuusitoistavuotiaana. Olen ollut aina pitkissä parisuhteissa. Tärkeintä suhteissa on se, että saisi olla sellainen kuin on. Suhteeni on päättynyt yleensä siihen, kun olen tajunnut, että minusta on tullut lähinnä tyydyttäjä. Sekä seksuaalisesti että muutenkin. Olen aina halunnut olla avoin ja pettynyt, kun minulle ei olla oltu avoimia.

Kaikissa suhteissa olen halunnut olla yhteisymmärryksessä avoimuudesta, mutta tyttöystävät eivät halunneet puhua kaikesta avoimesti, ennemmin pettivät tai valehtelivat, jolloin koin itseni loukatuksi. Olen myös tuntenut, että rajoitan itseäni joissain parisuhteissa. Tajusin, etten voi elää suhteissa, joissa ei ole avointa keskustelua ja joudun rajoittamaan itseäni.

Olen aina ollut avoin rakastumiselle. Siitä on joskus tullut ristiriitainen olo, jos olen rakastunut johonkin toiseen kuin kenen kanssa seurustelen. Itselle tuli paljon rehellisempi olo, kun kerroin olevani polyamorikko. Minulle polyamoria ei tarkoita, että pitäisi olla paljon seksikumppaneita. Se tarkoittaa enemmänkin sitä, että jos koen tuntevani jotain toista ihmistä kohtaan rakkautta, voin olla siitä rehellinen kaikille osapuolille.

Lähtökohtaisesti en ole tuntenut vetoa miehiin. Kun havaitsin, että kyse on ollut vain siitä, etten ole halunnut tiedostaa asiaa, olen ihastunut myös miehiin. En ole ollut seksisuhteessa mieheen, olen vain suudellut miesten kanssa. Vaadin noin yleisesti ottaen rakastumisen tunteen niiden ihmisten kanssa, keiden kanssa olen. Näin ei ole miehen kanssa tapahtunut, mutta enää en kiellä sitä itseltäni.

Olin ihastunut yhteen mieheen, tapailimme jopa kolme kuukautta. Pussailimme, mutta sen pidemmälle suhde ei edennyt. Hän ei identifioinut itseään homoksi ja vaikka tyyppi fyysisesti kiehtoi, hänellä oli kovin negatiivinen asenne elämään ja ihmisiin. En tuntenut oloani turvalliseksi hänen seurassaan, enkä osannut olla luontevasti hänen kanssaan.

Yhteiskuntatieteiden opiskelija, 25

En ollut ajatellut itseäni oikeastaan mihinkään seksuaali-identiteettiin nuorempana. Pari vuotta sitten ihastuin samaa sukupuolta olevaan tyyppiin vähän isommin ja tajusin, että olenhan ihastunut poikiin joskus jo peruskoulussa.

Suurimmalta osin ihastun vastakkaiseen sukupuoleen, mutta silloin tällöin tulee fiiliksiä oman sukupuolen edustajia kohtaan. En ole ikinä kokenut, että olisin bi varsinaisesti, se ei ole tuntunut omalta. Viime vuonna törmäsin mostly straight -termiin, joka vastasi sitä mitä teen ja olen, mutta en koe merkitykselliseksi huudella siitä. Yleensä vastaan, että ihastun suurelta osin tyttöihin ja välillä poikiin.

Ekaa kertaa pussailin poikien kanssa lukiossa, mutta sen pidemmälle en ole mennyt. En ole harrastanut seksiä miehen kanssa saati että olisin ollut ihmissuhteessa miehen kanssa. Olen silti ihan avoin tällaisellekin mahdollisuudelle. Niin saattaa hyvinkin käydä.

Olen kasvanut Tampereella vasemmistolaisessa perheessä. Oikeastaan vanhempani olivat kommunisteja. Meillä ei juotu skumppaa, koska se oli liian porvarillista. Muuten perhe oli kaiken suhteen hyvin vapaamielinen. Isä on akateeminen ja äiti duunari ja minulla on yksi sisko. Kaikenlaisista haasteista ja vaikeuksista, kuten mielenterveysongelmista, huolimatta ihmissuhde- ja tunneasiat eivät ole olleet yhtään vaikeita. Perhe on ollut aina avoin. Aina on sanottu, että oo mikä oot, kunhan oot onnellinen.

Kun ihastuin yläasteella poikaan, pidin itse asiaa ihan normaalina, en pelästynyt tunnetta. Asia tuntui todella luontevalta, kun perhe oli niin liberaali. En tosin kertonut kenellekään asiasta, mutta itselle asia oli ok. Olin silloin aika sulkeutunut ja äärimmäisen ujo kaiken suhteen. En kertonut mistään ihastuksista kenellekään.

Lukiossa ihastuin isosti yhteen poikaan, mutta siitäkään en kertonut kenellekään. Luulen kyllä, että poika aisti sen. En kyllä olisi uskaltanut siihen aikaan Tampereella kävellä käsi kädessä pojan kanssa. Nykyään liikun niin liberaaleissa piireissä, että uskaltaisin kyllä reagoida, jos tuntisin jotain toista miestä kohtaan.

Fuksivuonna alkoi ensimmäinen ja ainoa parisuhde, joka kesti pari vuotta. Muuten on ollut vain pitempiä säätöjä tyttöjen kanssa. Muistaakseni kerroin tyttöystävälle myös siitä, että olen ihastunut myös omaan sukupuoleeni. Hän on ensimmäinen ihminen, joka sai minut avautumaan, eikä asia ollut hänelle mikään juttu.

Olen viime vuosina rentoutunut ja ollut chillimpi noin yleensä. Olen huomannut katsovani myös miehiä esteettisesti. Se on sellaisella yleisellä tasolla katsomista, enemmän katson naisia. En oikeastaan ole koskaan fantasioinut miehestä. En tiedä onko se joku psykologinen lukko vai onko asia vaan niin, etten aktiivisesti ole kiinnostunut miehistä. Joka tapauksessa en halua tietoisesti torjua ajatusta miehen kanssa olemisesta.

Minua kiinnostaa ajatus sitoutumisesta, se on jotenkin niin harvinaista. Moni tuntuu olevan parisuhteessa niin kevyin perustein. Periaatteessa minulla on aika traditionaalinen ajatus parisuhteesta. Onneksi on paljon uusia malleja erilaisista perheistä. En ole harrastanut myöskään yhden yön juttuja. Olen kova bilettäjä ja rakastan tanssimista ja olen siinä hyvä. Jotenkin olen aina oudoksunut siihen liittyvää iskemiskulttuuria.

Ihmissuhteelta etsin jotain syvää yhteyttä toiseen ja sellaisen löysin seurustellessani, mutta en kyllä ollut varma, olinko rakastunut vai oliko se jotain muuta.

Diplomi-insinööri, 36

Kun pitkä parisuhde päättyi neljä vuotta sitten, oli itsetutkiskelun paikka: mitä haluan elämältä noin yleensä? Olen aina ollut pitkissä parisuhteissa, jotka ovat loppuneet siihen, että läheisyys ja seksi vähenivät ja suhteet hiipuivat. Minulle kesti usein kauan myöntää, että teen ennemmin asioita yksin kuin sen toisen kanssa, ja homma ei toimi.

Viimeisen eron jälkeen aloitin villin sinkkuelämän, eikä vieläkään ole varsinaista tarvetta olla kenenkään kanssa vakituisesti. Erään seksikumppanin kanssa oli puhetta, että olisi kiva kokeilla kolmestaan olemista ja aloimme etsiä toista naista mukaan. Varmaan vuoden jälkeen löysimme kolmannen osapuolen jatkoille. Kun useampi kokemus kolmen kimpasta oli hyvä, uskaltauduimme myös orgioihin. Menimme Wonderlust-seksifestareille ja orgiat-työpajaan. Orgioissa kiihotti ajatus tirkistelystä ja nähdyksi tulemisesta. Olimme lopuksi neljästään toisen ”pariskunnan” kanssa. Siinä kohtaa raja mieheen katosi. Jotenkin se ei häirinnyt, että mies otti minulta suihin ja minä häneltä.

Olen sen jälkeen ollut kimppatilanteissa 4–5 kertaa miehen kanssa seksuaalisesti. Miehen sukupuolielimet ovat kiinnostavinta mitä miehessä on. En koskaan ole ihastunut mieheen tai edes kiinnostunut katsomaan miehiä. Olen suudellutkin miehen kanssa vain pari kertaa. Jotenkin suuteleminen on paljon intiimimpää ja läheisempää kuin seksi.

Olen aina ollut kiinnostunut naisista ja naiset kiihottavat, eikä esimerkiksi ryhmäseksitilanteissa miehillä ole niinkään vaikkapa ulkonäöllisesti merkitystä. Miehissä kiinnitän huomiota siihen, että ovat lunkeja tyyppejä, eivät mitään alfaurospelleilijöitä. Ajatus erilaisista seksuaalisista kokemuksista on kiinnostanut enemmän kuin primääri suhde seksiin.

Miesten keskinäinen seksuaalinen kansakäyminen on ollut tabu. Ala-asteajoilta on jäänyt mieleen joku elokuva, missä kaksi miestä suuteli. Katsottiin sitä kavereitten kanssa ja yksi kaveri protestoi, käänsi tuolinsa pois telkkarista ja sanoi, että hyi yök tätähän mä en kato. Siis alakoululaisena! Aika opittua jo siinä vaiheessa, mikä on sallittua ja mikä ei.

Olen länsirannikolta kotoisin ja vanhempani ovat työssäkäyvää keskiluokkaa. Muistan, kun Tahdon-kampanjan aikana kysyin vanhemmiltani, että mitä mieltä he ovat aiheesta. Isälle oli todella vaikeaa ymmärtää sitä, lähinnä siksi, ettei hänellä ole mitään kokemusta homoista. Äiti on koulussa töissä ja kohdannut paljon enemmän kaikenlaisia ihmisiä, ja hänellä oli paljon suvaitsevaisempi asenne. Vaikka paljon kehitystä on tapahtunut, tuntuu, että miesten välinen seksuaalisuus on vaikea asia.

Pelasin pienenä aktiivisesti sulkapalloa. Muistan yhden babyfacepojan, joka oli aina parempi kuin minä. Hänen kasvot muistuttivat piirteiltään niiden tyttöjen kasvoja, joihin ihastuin. En ihastunut tyyppiin, mutta koin jotain kiinnostusta, koska hän oli aina koko ajan parempi kuin minä. Ehkä halusin olla hän. En usko, että edes torjuin mitään, ainakaan silloinen minä ei asiaa silloin mitenkään olisi pystynyt ajattelemaan ihastuksena.

Opiskeluaikana Otaniemessä häiritsi se, että tiesin monta tyyppiä, jotka olivat kaappihomoja. Otaniemi on vieläkin akateemisista yhteisöistä ehkä homofobisin ja siellä on paljon ihmisiä konservatiivisista taustoista. Kun kyseessä on vielä miesvaltainen opinahjo, jotenkin siellä on paljon sellaisia pinnan alla olevia tunneasioita, joita ei ole käsitelty – sellainen epävapautunut teekkarimeininki. Toivottavasti ilmapiiri on muuttunut kymmenen vuoden aikana.

Itsellä on aika akateeminen ja sivistynyt tuttavapiiri ja silti, jos olen kertonut jollekin mieskontaktistani, niin olen kuullut ”et ooksä siis oikeesti ottanut mieheltä suihin”. Itselle sukupuolielin ei jotenkin edes ole niin intiimiasia. Se on vain seksiä, vaikkapa silittely, hyväily ja suutelu ovat mielestäni intiimimpää. Käsitys miehen kanssa olemisesta on siis muuttunut kuvottavasta kiihottavaan, mutta silti se ei vaikuta asialta, jota aktiivisesti haluaisin.

Deitti- ja seksikumppanini olen löytänyt pääasiassa laajasta tuttavapiiristäni, en yhtään jaksa mitään Tinderiä. Se vie kauheasti aikaa ja on pinnallista leikkimistä.

On kliseistä koettaa määrittää, mistä kiinnostun naisissa. Ulkonäkö, älykkyys, elämänasenne ja ehkä niinkin tyhmä määritelmä kuin arvot merkitsevät. Ihminen kun on aina enemmän kuin tietynlaisten asioiden summa.

Julkaistu: 14.6.2018