Image

HERRA SUOMI

HERRA SUOMI

1990-luvulla Mr Finland -kilpailujen voittajille riitti töitä. Nyt kilpailut ovat lähinnä väylä tosi-tv:n tähdeksi. Ja se on juuri sitä, mitä monet 2010-luvun misterit haluavat. 
Teksti Maria Mustranta
Kuvat Aapo Huhta
Mainos

Helmikuisena torstai-iltana turkulainen tradenomiopiskelija Kasper Rauhala kirjoittaa vuokrakaksiossaan projektityötä, kun puhelin soi. Soittaja on Rauhaloiden perhetuttu, myyjä ja hevostenhoitaja Niina Terävesi. Hän kysyy, voisiko Rauhala osallistua seuraavana päivänä Mr Turku -kilpailuun, joka on samalla Mr Finland -semifinaali. Kysymys hämmentää Rauhalaa. Hän on silloin tällöin harkinnut mallin hommia, mutta mister-kilpailut eivät ole koskaan tulleet mieleenkään. Asiaa pitää miettiä yön yli. Ja ennen kaikkea kysyä kavereiden ja perheen mielipidettä. ”Melkein kaikki sanoivat, että mikset lähtisi.”

Rauhala on 185-senttinen, jalkapallon ja kuntosalien muovaama. 13 vuotta kilpatanssia näkyy ryhdissä ja viimeistellyissä liikkeissä.

Seuraavana päivänä Rauhala lupaa tulla illalla kilpailuun. 

Samaan aikaan kun Rauhala pohtii Mr Turku -kandidaatiksi lähtemistä, Liv-kanavalla valmistellaan  Temptation Island Suomi -tosi-tv-ohjelman lanseerausta: Miten käy, kun neljä pariskuntaa viettää lomaa eri saarilla seuranaan 24 toinen toistaan villimpää sinkkua? 

Big Brotherista tuttu, entinen Scandinavian Hunks -tanssija Teppo Säkkinen kampanjoi Muutos2011:n eduskuntavaaliehdokkaana, ja toinen tosi-tv-julkkis Antti Kurhinen tilittää blogissaan viime vuoden vastoinkäymisiä.

Rauhallisen oloinen Kasper Rauhala tuntuu kuuluvan ihan eri porukkaan. Jotain yhteistä kuitenkin on. Temptation Island Suomessa on mukana vuoden 2014 Mr Turku ja tämän vuoden Mr Finland -finalisti Ville Tappola. Säkkinen on vuoden 2012 Mr Finland ja Kurhinenkin on kilpailuun osallistunut. Muutakin samaa on. He ovat päätyneet julkisuuteen, koska he ovat komeita. Vain siksi. He eivät laula, näyttele tai kerro vitsejä.

Mediassa on jo totuttu kauniisiin naisiin, joista harva muistaa, mistä heidät alunperin tunnetaan. He tempoilevat parisuhteissaan ja poseeraavat vähissä vaatteissa, eikä heillä tunnu olevan mitään selkeää ammattia. Viime vuosina mediaan on noussut samankaltaisia bimboja miehiä. Sellaisia kuin Teppo Säkkinen ja Antti Kurhinen.

Komeudesta kisaavia miehiä on jo niin paljon, että he eivät mitenkään voi saavuttaa samanlaisia yleisöjä kuin ensimmäisen aallon misterit. Kun Juha Ahlgren vuonna 1991 kruunattiin Mr Finlandiksi, tv-lähetystä seurasi 1,3 miljoonaa suomalaista. 

Tuolloin misterit vaikuttivat erilaisilta kuin nykyiset voittajat. Heissä oli samankaltaista kunnollisuutta ja etäistä hohtoa kuin saman aikakauden misseissä.

Misterin ihanteeseen projisoituu tuttu ja turvallinen naapurinpoika, johon pystyy liittämään mielikuvan nuoren, vielä turmeltumattoman porvarismiehen hyveellisyydestä, Jyväskylän yliopiston sosiaalityön lehtori Jorma Hänninen kirjoitti Mr Finland -kilpailua analysoineessa artikkelissaan vuonna 1997.

Miksi turmeltumattomista naapuripojista tuli yksityiselämäänsä levitteleviä tosi-tv-koheltajia? Paras henkilö vastaamaan näihin kysymyksiin on turkulainen Timo Salmesmaa, miespuolinen missiemo.

On ollut hässäkkää. Kolme kilpailijaa on perunut ihan viime hetkellä tulonsa”, Salmesmaa manaa turkulaisessa trendibaarissa ja tilaa kahvit. Baarimikko viittilöi, että talo tarjoaa.

”Yhdellä on jalka murtunut, yhdellä vatsatauti ja yksi ei ole varma, ehtiikö lennolta tänne ajoissa.”

Salmesmaan järjestämän Mr Finland -semifinaalin on määrä alkaa kahdeksan tunnin päästä paikallisessa yökerhossa, mutta mies ei vaikuta hermostuneelta: hän on pyörittänyt Mr Finland -kilpailua jo 27 vuotta. Tällaisen miehen voisi kuvitella suulaaksi ja suurieleiseksi, mutta Salmesmaa muistuttaa enemmän virkamiestä. Hän on vakava ja teräväliikkeinen, puhuu kirjakieltä ja antaa lisätietoja etukäteen printatuilla aanelosilla. 

Salmesmaa opiskeli 1980-luvulla Turun yliopistossa suomen kieltä, kun hän lomamatkalla Lontoossa meni uteliaisuuttaan katsomaan Mr UK -kilpailua ja innostui. Mallikoulut olivat järjestäneet Suomessa omia kilpailujaan, mutta mitään Mr Finlandin tyyppistä, mihin kuka tahansa voi ilmoittautua, ei Salmesmaan mukaan ollut. Hän järjesti ensimmäisen Mr Finland -kisan Turussa 1987. ”Kilpailijakunta oli yhtä haavi auki kuin katsojatkin, että mikä juttu tämä on. Onko tämä kehonrakennuskilpailu vai muotinäytös.”

Kilpailu herätti kiinnostusta ja hämmennystä, koska se sotki sukupuolirooleja. Misterit uhkuivat maskuliinisuutta, mutta kilpailu oli puitteiltaan missikisojen kaltainen. Jorma Hänninen kuvaa vuoden 1997 artikkelissaan radikaaliksi ylipäätään sitä, että miesruumiit asetettiin julkisesti katseen kohteeksi ja pisteytettiin. Se oli perinteisesti ollut naisten rooli.

Kilpailu löi nopeasti läpi. Kolmoskanava alkoi näyttää finaaleja vuonna 1991, ja tulokset uutisoitiin Helsingin Sanomia myöten. Kisassa pärjänneet ravasivat kuvaus- ja pr-keikoilla, isännöivät naisille suunnattuja tapahtumia ja osallistuivat tv-visailuihin. Suosituimmilla mistereillä saattoi olla kolme keikkaa päivässä.

Salmesmaa piti osakilpailuja pitkin Suomea. Osallistujia haalittiin mainostamalla kisaa paikkakunnalla etukäteen, juontajat värvättiin usein missikilpailuista. Kun ensimmäisiin kisoihin oli pitänyt taivutella osallistujia, 1990-luvulla mukaan pyrkijöitä oli Salmesmaan mukaan useampi sata. Usein ilmoittaja oli joku muu kuin kilpailija itse, äiti tai tyttöystävä.

Yleisöäkin riitti. Jotkut fanit matkustivat osakilpailujen perässä paikkakunnalta toiselle. Salmesmaa viihtyi pikkupaikkakunnilla, missä meno oli värikkäintä. ”Pohjanmaalla tuli yksi kundi sanomaan, että hänellä on kylän komein auto, kyllä hänen täytyy voittaa.”

Välillä Salmesmaa joutui ratkomaan mustasukkaisuusriitoja, kun kilpailija ei ollut kertonut osallistumisestaan tyttöystävälle.

”Loimaalla meillä oli semifinaali, jossa oli 25 kundia mukana. Kaikki Loimaan naiset tulivat katsomaan. Kun miehet jäivät kotiin, siellä tuli isoja ongelmia kilpailun jälkeen. Tunnelma kiristyi niin, ettei meillä ollut paikkakunnalle mitään asiaa muutamaan vuoteen.”

Turkulaisessa Marilyn-yökerhossa valot palavat kirkkaina, kun Kasper Rauhala saapuu iltaseitsemältä kilpailupaikalle. Kuusi muuta semifinalistia ovat Rauhalan tavoin urheilullisia parikymppisiä, jotka toivovat kilpailun tuovan mallintöitä. Jotkut ovat niitä vähän tehneetkin. Yhden kilpailijan Salmesmaa on houkutellut mukaan opiskelijabileistä, toisen järjestysmiehen hommista, kolmannen baaritiskin takaa.

Salmesmaa selittää illan ohjelman. Show koostuu kilpailijoiden esittelystä ja lyhyestä muotinäytöksestä. Tuomaristo haastattelee kilpailijat yleisöltä suljetussa tilassa. Mutta ensin harjoitellaan. Salmesmaa hakkaa käsiään yhteen ja ohjaa kilpailijoita laajoin käsiliikkein kuin kapellimestari. Pojat astelevat lavalla Dressmannin ja Halosen vaatteissa – ja poseeraavat kokemattomiksi esiintyjiksi yllättävän luontevasti. 

Yökerhon omistajat, Mikaela ja Pekka Savelainen, seuraavat menoa tyytyväisinä. He ovat todenneet kisan vuosien varrella hyväksi viihteeksi ja Salmesmaan luotettavaksi kaveriksi. Kaikenlaisia missikisoja tarjotaan jopa kerran kuussa.  ”Pahimmillaan kilpailuun on tullut vain yksi tyttö ja muita on alettu haalia yleisön joukosta”, Pekka Savelainen kertoo. Harjoituksiin saapuu myös kilpailun juontaja, Tony Hällström, vuoden 2002 Mr Finland -finalisti. 

”Timo huijasi mut mukaan vuonna 2002. Se soitti ja sanoi, että tule esittelemään vain joku takki. Sitten huomasin yhtäkkiä olevani Mr Laitila -kisassa. Siellä oli kaapin kokosia äijiä, jotka öljysi itseään. Istuin jossain nurkassa ja join kaljaa. Mutta voitin sen. Sen jälkeen kiersin Timon kanssa semifinaaleja. Oli Mr Forssaa ja ties mitä. Voitin nekin. Lopulta olin finaalissa Tigerissa.”

Palkintosijoja ei tullut, mutta Salmesmaa havaitsi Hällströmin puhelahjat. Sittemmin Hällström on juontanut myös firmojen tilaisuuksia ja festareita ja työskennellyt studio-ohjaajana televisiossa.

Harjoitusten jälkeen käydään nopea sananvaihto siitä, ketkä kaikki ovat kilpailussa mukana. Osa nuorista miehistä on siinä uskossa, että he ovat tulleet vain esittelemään vaatteita, eivätkä he vaikuta halukkailta osallistumaan kisaan. Tilanne vaikuttaa jääneen auki, kun valot himmenevät ja väkeä alkaa astella sisään. 

Marylinin yleisö on nuorta, ikäraja on 18. He katselevat lavalla poseeraavia miehiä uteliaina, mutta välimatkan päästä. Vasta bokserikierroksen kohdalla naisia pakkautuu tiiviimmin lavan eteen. Tungoksen yläpuolelle kohoaa puhelimia.

Tuomaristossa on kymmenkunta Salmesmaan tuttua. On kauneushoitolan pitäjä ja kukkien toimittaja, valokuvaaja ja vuoden 2014 Miss Suomi -finalisti. Tauolla he tenttaavat kilpailijoita.

”Miten markkinoisit Turkua vieraalle?”

”Mitä saat tästä kisasta?” 

”Mikä on elämässä tärkeintä?”

20-vuotiaan Tommi Walleniuksen kohdalla yksi tuomareista kommentoi: ”Sähän olet täydellinen tyyppi. Yliopisto-opiskelija, huippu-urheilija, hyvä esiintymään. Sun pitäisi lähteä politiikkaan.” 

Wallenius kertoo, että asia on ollutkin esillä. Kun hänet valittiin vuonna 2012 Mr Young Finlandiksi – Salmesmaan kilpailu sekin – tuomaristossa oli perussuomalaisten kansanedustaja Kike Elomaa.

”Hän kyseli minua perussuomalaisten nuorisovaltuustoon.”

”Et mennyt?” 

”No en.” 

Puolilta öin julistetaan voittaja. 

Kasper Rauhala on uusi Mr Turku!

Lavalle kiikutetaan pokaalit ja kukkia. Aplodien yli kuuluu kannustamaan tulleiden kaverien mylvintä. Muutama yleisöstä haluaa kuvan itsestään Rauhalan kanssa.

”Ihan uskomaton fiilis! Aivan mahtavaa!” Rauhala henkäisee. Vaikka tittelistä ei välttämättä seuraa enää edes uusia titteleitä.

Televisioajan ensimmäinen Mr Finland Juha Ahlgren  oli myös Mr Tampere, Mr Satakunta, Mr Kuusankoski, Mr Cinderella, Mr Vaasa-Line, Mr Vaski. Ja muutama muu. 

1990-luvun alussa mister-mittelöitä pistettiin pystyyn melkein yhtä innokkaasti kuin erilaisia missikisoja. Mieskauneuden näyttämisestä tuli muutenkin trendikästä. Miesruumis kaupallistui uudella tavalla. Kauppoihin ilmaantui poikakalentereita, ja Salmesmaan mukaan hyvännäköisiä miehiä haluttiin entistä enemmän myös mainoksiin. Amerikkalainen miesten striptease-ryhmä Chippendales esiintyi Suomessa ensimmäistä kertaa joulukuussa 1992. Kuusi vuotta myöhemmin viisi suomalaismiestä perusti showtanssiryhmä Scandinavian Hunksin. 

Jopa Suomen akateemisen maailman huomio kiinnittyi uudella tavalla miehiin, kun yliopistoissa kiinnostuttiin miestutkimuksesta 1990-luvun alussa.

Tutkija Jorma Hännisen mielestä miesbuumin syntymisellä saattoi olla jotakin tekemistä laman kanssa. Kun yhteiskunnassa eletään kovia aikoja, se voi luoda normeista poikkeavia ilmiöitä. ”1990-luvun alussahan tulivat esimerkiksi topless-baarit, jotka ovat sittemmin kadonneet.” 

Turun kilpailusta on kulunut kaksi kuukautta. Mr Turku Kasper Rauhala odottaa Apollo Live Clubilla pian  alkavaa  vuoden 2015 Mr Finland -finaalia. Ympärillä pyörii muita kilpailijoita, Seiskan väkeä ja show’ssa jollain lailla mukana olevia. Poikkeamassa käy myös vuoden 1993 Mr Finland Henry Saari, kisojen kaikkien aikojen tunnetuin voittaja, joka teki pitkän uran pornoleffabisneksessä ennen kuin jäi polvivamman takia eläkkeelle vuonna 2003. (Viimeiseksi elokuvaksi jäi Jennan paluu.) 

Rauhalaa väsyttää. Päivä on kulunut ensin harjoituksissa, sitten tuomariston haastatteluissa. ”Taso on kova”, hän miettii. Finaalissa on mukana kaksi muutakin Turun kisassa ollutta sekä Temptation Islandin viettelevä sinkku Ville Tappola. Loput viisi kilpailijaa ovat osallistuneet vuotta aiemmin Helsingissä pidettyyn semifinaaliin. 

Tuomaristo juo kuohuviiniä ja keskustelee finalisteista.

”Kysyin tasa-arvoisesta avioliittolaista, onko äänestänyt ja Natoon vai ei”, kertoo Apollon ravintolatoimen johtaja Mira Ritasmäki.

”Jos olet tyhmä kuin saapas, et opi olemaan lavalla”, miettii Martina Aitolehti, yrittäjä, joka tuli julkisuuteen alunperin jalkapalloilijan ”salarakkaana”.

Kilpailijoita arvioivat myös alastomien julkkisten kuvaajana tunnettu valokuvaaja Marika Kiviharju, tosi-tv-tähti Teppo Säkkinen, kampaaja Teemu Hirvimäki ja Seiskan toimituspäällikkö Jari Peltomäki. Myöhemmin tuomaristoon liittyy myös kampaaja ja kansanedustaja Pekka Haaviston puoliso Antonio Flores.

Yhdeltätoista finalistit nousevat lavalle.”Haluatteko nähdä hyvännäköisiä miehiä?” Tony Hällström kysyy yleisöltä.  Helsinkiläisyleisö on Turun-yleisöä vanhempaa ja varautuneempaa. Vain Rauhalan kannustusjoukot hakkaavat lavan reunaa.

Shown loppupuolella Aitolehti haastattelee kilpailijat. 

”Kerro mulle Alex…”, Aitolehti aloittaa.

”Kasper”, Rauhala korjaa.

Aitolehti pahoittelee. ”Mä oon ottanut jo pari lasia viiniä.”

Haastattelujen jälkeen seuraa vielä bokseri- ja pukukierrokset, ennen kuin julistetaan voittajat. Seiskan Katja Lintunen palkitsee ensin Tommi Riihimäen, jonka lukijat ovat äänestäneet lehdessä suosikiksi. ”Meillä on ollut tämä äänestys nyt jo varmaan 15 vuotta. Lukijat pitää siitä. Me ollaan ihan tutkittu se”, sanoo Seiskan Jari Peltomäki. ”Tyttökisoja on paljon, mutta mieskilpailuja on vain tämä.”

Sitten Hällströmille tuodaan iso kirjekuori. 

On aika kuulla, kuka on vuoden 2015 Mr Finland.

Vuosituhannen loppua kohti tultaessa mieskisojen suosio hiipui. Laajempaa julkisuutta saaneet Vuoden mies- ja Mr Scandinavia -kilpailut loppuivat. Mr Finland -finaaleja näytettiin valtakunnallisilla kanavilla lopulta vain muutama vuosi, ja kilpailun julkisuus kaventui kirjoitteluksi Seiskassa. 

Ehkä mieskisat vain menettivät uutuudenviehätyksensä. Ehkä aika ajoi niiden ohi samalla tavoin kuin missikilpailujen.

Miestutkija Arto Jokinen Tampereen yliopistosta arvelee kiinnostuksen hiipumisen liittyvän siihen, että miesruumis vakiinnutti asemansa katseen kohteena 2000-luvulle tultaessa.

”Mister-kilpailut eivät ole enää niin hauskoja tai omituisia.”

Miesten ja naisten suhde omaan ulkonäköön on lähentynyt.

”Miehiin kohdistuu enemmän ulkonäköpaineita ja he ovat myös vastanneet niihin. He värjäävät hiuksiaan ja pitävät korvakoruja, eikä se ole enää mitään vastakulttuuria.” 

Mister-keisari Salmesmaan mielestä kiinnostus kilpailua kohtaan ei ole hiipumassa. Kyse on vain siitä, ettei hänellä ole enää yhtä paljon aikaa panostaa kilpailun markkinointiin. Hän järjestää muitakin kisoja, kuten Turussa pidettävän Suomen Festivaalimissi -kilpailun. Päätyönään hän tuottaa TS-Yhtymän Aamuset-kaupunkimedialle viihteeseen ja vapaa-aikaan liittyviä sisältöjä. 

Moni asia on muuttunut 2000-luvulle tultaessa.1990-luvun alussa Suomessa oli vielä valmisvaateteollisuutta, mikä loi kysyntää miesmalleille. Kilpailuissa pärjääminen saattoi tuoda paljon töitä. Vuoden 1990 Mr Finland Tommy Rundgren muistelee, että pelkästään kaksi kertaa vuodessa järjestettävillä Vatevan messuilla iso miesmallijoukko huhki näytöksissä monta päivää aamusta iltaan. Rundgren kiinnitettiin heti voiton jälkeen mallitoimisto Fondiin, ja hän eli seuraavat kuusi vuotta mallin töillä. ”Nykyään se ei varmaan olisi mahdollista, ei ainakaan miehelle.”

Nykyisin pääasiassa radiojuontajana ja urheiluselostajana työskentelevä Rundgren tekee yhä silloin tällöin mallin töitä, mutta niiden luonne on muuttunut.

”Kuvaukset olivat ennen paljon pidempiä. Koska malleille maksetaan tuntien mukana, niillä tienasi paremmin. Nykyään otetaan malli vain tunniksi tai pariksi ja tehdään hirveällä kiireellä.”

Myös Salmesmaa myöntää, ettei mistereille ole enää tarjolla töitä samalla tavoin kuin ennen.”Ennen työnantajat soittivat. Tänä päivänä voittajan pitää olla tosi aktiivinen, että saa jotain.”

Viime vuonna Mr Finlandia ei valittu, ja Salmesmaa suunnittelee jatkossakin järjestävänsä finaalin vain joka toinen vuosi, jotta voittajalla jäisi enemmän aikaa hyödyntää titteliään ennen seuraavan misterin valintaa.

Perinteisten mallin hommien sijaan hyvännäköisille miehille on tullut toisenlaista kysyntää. Kun tosi-tv-ohjelmaan etsitään osallistujia, moni tuottaja soittaa Salmesmaalle. Ville Tappolan lisäksi tämän vuoden finalisteista ainakin neljä muuta on ollut mukana tosi-tv-tuotannossa. Alex Hytönen ja Tommi Riihimäki ovat esiintyneet Big Brotherissa. Tommy Åström on kiinnitetty urheilusarjaan. Iiro Hokka on ollut mukana Aatami etsii Eevaa -tuotannossa sekä bilettämisaiheisessa ohjelmassa, jota ei ole vielä näytetty televisiossa.

Nykyään Mr Finlandiksi pyrkijöiden joukko on pieni, mutta aiempaa määrätietoisemmin esille pyrkivä. Moni sanoo Salmesmaalle suoraan, että motiivi kilpailla on halu päästä julkisuuteen. ”1990-luvun alussa kukaan ei sanonut niin”, Salmesmaa kertoo.

Ehkä kilpailun huomiota on syönyt myös se, että hyvännäköisille miehille on ilmaantunut väyliä päästä esille myös ilman kilpailua tai muita portinvartijoita. Somessa kuka tahansa voi julkaista kuvia itsestään ja kerätä niille moninkertaisia yleisöjä verrattuna unholaan vaipuviin komeuskilpailuihin. Laulajan uraa luova Benjamin Peltonen ponnahti julkisuuteen Instagram-tilinsä kautta, joka keräsi yli 200 000 seuraajaa. Somessa imagonsa voi rakentaa itse, pyrkiä olemaan cool ja trendikäs, kuten muotibloggarit, tai vaikka naapurinpoikamainen niin kuin Peltonen. 

Miestutkija Arto Jokinen näkee ulkonäkö edellä julkisuuteen pyrkivät miehet eräänlaisena tasa-arvoilmiönä. Nainen on kautta aikojen voinut käyttää kauneutta ponnahduslautana menestykseen, jopa ministeriksi asti. Nyt sama on entistä enemmän mahdollista myös miehille.”Ei 1970- ja 80-luvuilla miehellä ollut mahdollisuutta edetä pelkän ulkonäön varassa.”

Salmesmaa näkisi suojattinsa mieluummin perinteisesti tavaratalojen kuvastoissa ja muotinäytöksissä, mutta tuntuu alistuneen siihen, että ajat ovat muuttuneet ja tavaratalotkin käymässä vähiin. Miksi hän silti jaksaa jatkaa?

Salmesmaa sanoo viihtyvänsä mentorina, joka jakaa kokemustaan eteenpäin. Hän innostuu uusista asioista ja siksi hän ”haluaa vielä katsoa tämän tosi-tv-jutun”. ”Ei tämä ole vain kilpailua. Ihmiskohtalot ovat mukana. Kilpailuista on jäänyt ystäviä. Olen yhden ehdokkaan lapsen kummikin.”

Vähän ennen puolta yötä Hällström julistaa voittajaksi Alex Hytösen, 27-vuotiaan jyväskyläläisen myyntijohtajan. Ensimmäinen perintöprinssi on 27-vuotias puuseppä Tommi Riihimäki ja toinen merivoimissa taisteluoperaattorina työskentelevä 27-vuotias Kalle Wilén.

Kasper Rauhala riisuu takahuoneessa puvun ja vetää tilalle omat farkkunsa. Häviäminen on entiselle maajoukkuetason urheilijalle vaikeaa. Hän ei vielä tiedä, meneekö suoraan hotelliin nukkumaan vai jääkö kavereiden kanssa baariin.

Turun kilpailun jälkeen Rauhalalle on tarjottu yhtä työkeikkaa, mutta hän ei voinut ottaa sitä vastaan toisen menon takia. Nyt kun menestystä ei tullut finaalista, tarjouksia tuskin tulee kovin paljon jatkossakaan.

Mutta olisiko Rauhala kiinnostunut tosi-tv-urasta, mikä olisi ehkä perinteisiä mallintöitä todennäköisempi uravaihtoehto ja mahdollinen myös komeuskisojen pudokkaille?”Ei, en ehkä sitä lähtisi tekemään”, Rauhala sanoo.

Samoihin aikoihin, kun Apollon ovet aamuyöstä painetaan kiinni, postilaatikkoihin jaetaan lauantaiaamun Hesari. Lehden lauantailiitteen kansijuttu kertoo parikymppisestä muotibloggari Janne Naakasta. Nuorukainen elättää itsensä erilaisilla sponsorisopimuksilla: muotimerkit haluavat vaatteensa Naakan päälle, sillä hän on paitsi komea, myös suosittu. Naakalla on Instagramissa noin 22 000 seuraajaa, ja kun hän postaa tililleen uuden valokuvan, kerää se nopeasti noin 7 000 tykkäystä.

Eikä hän ole edes valtakunnan komein.

Iiro Hokka, Kasper Rauhala, Ville Tappola, Tommi Wallenius ja Markus Rantanen kylpytakkikierroksella yökerho Marilynin lavalla Turussa.

Finaalin bokserikierroksella yleisölle näytetään myös selkäpuoli.

Tommi Wallenius saa semifinaalissa kisameikin.

Kasper Rauhala harjoittelee tanssiliikkeitä ennen semifinaalin alkua.

Mr. Finland -kilpailun isähahmo Timo Salmesmaa kiertää kaikki osakilpailut.

Apollo Live Clubilla Helsingissä on väljää Mr. Finland -finaalin aikana.

Timo Salmesmaan “oikea käsi” Netta Joutsenlehto ja Mr. Finland -kilpailun finalisti Iiro Hokka.

Julkaistu: 22.6.2015