Apu

Hengästyttävä Sarasvuo

Hengästyttävä Sarasvuo

"Ihminen ei pysty perustelemaan, miksei hän voisi treenata 15 minuuttia päivässä, ellei ole neliraajahalvaantunut." Avun päätoimittaja Marja Aarnipuro vei yritysvalmentaja Jari Sarasvuon lenkille ja kysyi häneltä elämän suurista asioista: hyvinvoinnista, rakkaudesta, itsensä hyväksymisestä, alkoholista. Ja puhetta, sitä todella tuli.
Teksti Marja Aarnipuro
Mainos

Kadun ideaani tästä juttusarjasta jo sadan metrin jälkeen. Jari Sarasvuo juoksee pitkin, vetävin askelin.

Hän on pitkä mies. Pituus kuulemma vaihtelee 186,5–188 sentin välillä riippuen siitä, treenaako hän kahvakuulaa vai ei. Kahvakuulatreeni jotenkin venyttää häntä.

Sarasvuo juoksee kuin hirvi. Yritän pysyä rinnalla ja huohotan. Hän on hieman flunssainen, mutta silti paljon paremmassa kunnossa kuin minä. Pitikin mennä kutsumaan ensimmäiseksi Juoksuvieraaksi supermies.

Lenkin jälkeen puhumme hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Jari Sarasvuolla on viisi sanaa, jotka hän yrittää sisällyttää jokaiseen päiväänsä: rauha, rakkaus, ravinto, rokki ja rasitus.

 

1. Sana: Rauha. Jari Sarasvuo sanoo käyvänsä jatkuvaa taistelua kaikkea sellaista vastaan, joka vähänkin kiihottaa. Niinpä hän herää viideltä tai viimeistään puoli kuudelta, jotta ehtisi rauhoittua. Aamuisin hän tallettaa itseensä rauhaa.

– Käyn mielessäni läpi asioita, joita olisin ennen kutsunut rukouksiksi.

Jos herää aamuviideltä, ei voi valvoa kovin myöhään. Sarasvuo ei kulje julkkispippaloissa, vaan menee sänkyyn jo puoli kymmeneltä illalla.

– Saisin enemmän omaa aikaa, jos valvoisin, kun muut ovat menneet nukkumaan, mutta haluan suojella yöuntani. Alkuyön tunnit ovat unen kannalta arvokkaampia kuin aamuyön loppupää. Unella on valtava merkitys hormonien ja hermojärjestelmän toimintaan.

Sarasvuo on perehtynyt ihmiskehon toimintaan harvinaisen perusteellisesti. Juostessamme hän kertoo lukemistaan syöpätutkimuksista ja käynneistään yksityisellä syöpäklinikalla. Syöpää Sarasvuolla ei tiettävästi ole, mutta hän käy tutkimuksissa, jotta mahdollinen tauti löydettäisiin varhain ja sitä päästäisiin ajoissa hoitamaan.

– Minulla on kaksi pientä lasta, joilla on oikeus elinvoimaiseen isään. Olen 66-vuotias, kun jälkimmäinen kirjoittaa ylioppilaaksi. Jos kaikki menee hyvin, voin olla silloin yhtä elinvoimainen kuin nyt.

Sarasvuo ei kuvittelekaan, että hän pystyisi estämään sairastumistaan. Omilla valinnoillaan hän uskoo kuitenkin voivansa pienentää sairastumisen todennäköisyyttä tai jopa lykätä sitä. Hän tietää, että hyvässä kunnossa olevalle paraneminen ja hoidoista toipuminen on todennäköisempää ja nopeampaa.

– Sitä paitsi elämä on helvetin paljon kivempaa hyväkuntoisena. Sininen on sinisempää ja tuuli lempeämpää.

2. sana: Rakkaus.

Jari Sarasvuolle rakkaus on päätös suhtautua myötätuntoisesti ja lempeästi kaikkiin ihmisiin.

– Erilaisuuden sietäminen ei riitä. Vasta kun alkaa sydämessään nauttia siitä, maailma avautuu. Nykyään minä rakastan erilaisuutta.

Sarasvuo kertoo esimerkin omasta perhe-elämästään. Toinen lapsista sairastui, ja hänet piti viedä lääkäriin.

– Lapsillahan on tapana vierastaa. Kun näin, että meidät ottaa vastaan yönmusta lääkäri, odotin että lapsi saa infernaalisen paniikkikohtauksen.

Lääkäri kuitenkin ylitti Sarasvuon odotukset ammattitaitoisella laaja-alaisuudellaan. Lääkäri ymmärsi lasta ja osasi toimia hänen kanssaan.

– Se äijä oli niin taitava siinä hampaiden ja silmien väläyttelyssä, että lapsi oli ihan haltioissaan.

Erilaisuuden sietäminen ei ole nyky-Suomessa kovassa kurssissa, vaan rasistiset äänenpainot ovat voimistuneet. Miten lempeästi Sarasvuo suhtautuu ääri-ihmisiin?

– Suhtaudun heihin myötätunnolla. Ei tarvitse mikroskooppia nähdäkseen, että rasistisesti puhuvat ihmiset voivat huonosti. He ovat niin vihaisia, että hyvä että veri kiertää. Sanotaan, että jos haluat ottaa koiralta pois luun, anna sille vasikanpaisti. Nämä pahoinvoivat ihmiset tarvitsevat enemmän arvostusta, kokemusta kuulluksi tulemisesta.

Rakkaus-sanan alla on hyvä kysyä myös Sarasvuon Virpi-vaimosta, takavuosien hiihtokuningattaresta. Pariskunta ei juuri perheasioistaan puhu, mutta jotain Sarasvuo sentään suostuu lausumaan.

– En ole naimisissa hiihtäjän kanssa, eikä Virpi ole naimisissa valmentajan kanssa.

Sarasvuo myöntää oppineensa vaimonsa ansiosta hiihtämään vähän paremmin, mutta muistuttaa olleensa innostunut liikunnasta kohta 25 vuotta.

– Treenaan nyt vähemmän kuin silloin, kun tapasimme.

Sarasvuo sanoo, ettei hänen vaimonsa määrittele itseään voittojensa kautta, eikä kauheasti puhu niistä. Urheilua hän kuitenkin katsoo sellaisella silmällä, jota normaali-ihmisellä ei ole. Sarasvuo on saanut vaimoltaan innoitusta omaan työhönsä.

– Virpillä on syvä suhde valmistautumiseen ja voittamiseen. Häneltä tulee sellaisia helmiä, joista saan valmentajana syvää ja pitkäkestoista tyydytystä.

3. Sana: Ravinto.

Ravinto, syöminen ja juominen, on Sarasvuolle terveyden ylläpitämisessä vaikein asia, vaikka hän terveellisestä ruoasta pitääkin.

– Pyrin syömään värikkäitä vihanneksia ja viisaasti. Suun nautinnot ryöstäytyvät kuitenkin minulla helposti, ja joudun lopun elämääni kamppailemaan raittiuteni kanssa. Addiktoidun nopeasti esimerkiksi sokeriin tai alkoholiin, kaikkeen sellaiseen, millä ihminen pakenee omia tunteitaan.

Vuonna 2008 Sarasvuo oli aamulenkillä valmentajansa kanssa. Vaikka hän oli hyvässä kunnossa, syke pysytteli oudon korkealla. Tuli puhe tissuttelusta.

Valmentaja sanoi Sarasvuolle, että on aivan sama, miten treenaa, jos tissuttelee. Keho ei palaudu kunnolla, rasva ei lähde eikä kunto nouse, sillä alkoholi estrogenisoi miehiä. Siksi niin monella miehellä nykyään roikkuvat tissit.

– Kun kuulin, että tissuttelu vie testosteronin, minua rupesi vituttamaan ja lopetin alkoholinkäytön 19 kuukaudeksi.

Päätöksestä aiheutui kaikennäköisiä selitysvelvollisuuksia.

– Onneksi minua lakattiin kutsumasta rapujuhliin.

Alkoholisti sanan perinteisessä merkityksessä Sarasvuo ei ollut, mutta riippuvuus oli voimistumassa. Hälytyskellot alkoivat soida, kun hän huomasi päässään kellottavansa, missä vaiheessa päivää hän voisi ottaa viiniä.

Sarasvuo sanoo hoitaneensa hyvin työnsä, treenanneensa joka päivä, hoitaneensa lapsia ja olleensa kaveri puolisolle.

– Illalla palkitsin itseni viinillä. Sitten järjestys alkoi muuttua. Hoidin treenit ja työt, otin viiniä ja hoidin lapset. Minun mielestäni se on alkoholismia.

Sarasvuo ei lopettanut juomista sen vuoksi, että hän riitelisi tai hölmöilisi humalassa.

– Tunsin itseni vieraaksi omassa elämässäni. Juominen kovertaa ihmisen ontoksi.

Sarasvuolla on pitkä lista syistä olla juomatta: Alkoholi vähentää mielenkiintoa elämää kohtaan, ruokkii itsekeskeisyyttä, masentaa, tekee ihmisen pelokkaaksi ja syö elämäniloa. Alkoholi on hengen myrkky, joka uhkaa koko ajan tulla takaisin keskiöön.

– Minun täytyy olla hereillä koko ajan. En halua antaa sille uudelleen niin isoa osaa elämässäni.

Tammikuussa Sarasvuo puhui alkoholista ja addiktioista myös omassa ohjelmassaan Ylen Radio Puheella. Jaksosta tuli enemmän kiitosta kuin mistään muusta. Sarasvuo sai esimerkiksi 15-vuotiaalta pojalta kirjeen, jossa tämä kertoi, että isä laittoi ohjelman kuunneltuaan korkin kiinni.

Avoimuudella oli myös kääntöpuolensa. Trainers’ Housen työntekijöille tultiin sanomaan, että miten teidän kanssanne voi tehdä yhteistyötä, kun se Jarikin on alkoholisti.

– Äitikin soitti, että oot sä juoppo?

Ehdotan yhdeksi riippuvuuden aiheuttajaksi myös Twitteriä. Sarasvuo on nopeasti noussut yhdeksi ahkerimmista ja suosituimmista twiittaajista. Tätä kirjoitettaessa hänellä on yli 14 000 seuraajaa.

– Twitter on erittäin addiktoiva media. Huomaan itsekin kesken työpäivän satuilevani sinne Suomen paskimmasta aforismista.

Kerran Lappiin lähtiessään Sarasvuo twiittasi odottavansa innolla, kuinka monta kilokaloria kuluu, kun hän hiihtää täysillä vieraassa maastossa. Twiittiä kommentoi nainen, joka sanoi, ettei tiedä mitään epäseksikkäämpää kuin painoaan tarkkaileva mies. Sarasvuo tarkoitti twiitillään harjoituksen tehoa, mutta hän myöntää tarkkailevansa painoaan, seksikästä tai ei.

– Olen kirkkain mielin ja onnellisimmillani, kun olen jollain laihdutuskuurilla. Kun laihdun, tiedän keskipis-teeni ja tunnen kehoni ääriviivat.

Sarasvuo uskoo, että jokaisella on oma hyvinvointipaino. Hän itse voi paremmin 82-kiloisena kuin 88-kiloisena.

– Jokainen läski on onneton omalla erityisellä tavallaan – oli ylipainoa sitten kolme tai kolmekymmentä kiloa.

Sarasvuo tietää sohaisevansa muurahaispesää, mutta sanoo silti, että ylipaino syö elämäniloa ja heikentää terveyttä.

– Jokainen tuntemani laihtunut ihminen voi paremmin kuin ennen.

Muutaman ylimääräisen kilon epämukavuus heijastuu myös parisuhteeseen. Kun ei pidä omasta kehostaan, seksi ei tunnu hyvältä.

4. Sana: Rokki.

Sarasvuo sanoo, ettei elämä saa olla pelkkää ankaruutta ja kurimusta. Siihen täytyy mahtua myös rokkia. Arki on luonteeltaan tylsää, joten ihminen tarvitsee leikkiä, viihdettä, regressiota eli taantumista ja tanssia.

Kysyn, kuuluuko Twitter tähänkin kategoriaan.

– Kyllä. Twitterillä hauskuutan itseäni. Se tuo ärsykettä, ja minulla on siellä hauskaa. Minun Twitter-tililläni ei riidelläkään.

Nyt huhutaan jo ensimmäisistä Twitter-eroistakin, joissa sosiaalinen media on syrjäyttänyt perhe-elämän. Mikroblogi varastaa monilta aivan liikaa aikaa.

– Se on narsistinen väline, joka addiktoi nopeasti.

Twitterinkin suhteen Sarasvuo pyrkii hillitsemään itseään ja kiihkeää luontoaan.

– 2–3 kertaa olen twiitannut kotisohvalla, ja on minulle siitä huomautettu. Minulla on ihana vaimo, mutta levoton mieli, joka hakee koko ajan jotain ärsykettä.

5. sana: Rasitus.

Terveenä ollessaan Jari Sarasvuo treenaa joka päivä. Ihannepäivänään hän herättelee kroppaansa aamulla liikunnalla ja rääkkää sitä iltapäivällä urheilemalla. Yhteisen lenkkipyrähdyksemme hän laskee liikunnaksi, urheilua se ei hänelle ole.

– Jokaisella on aikaa harrastaa liikuntaa. Ihminen ei pysty perustelemaan, miksei hän voisi treenata 15 minuuttia päivässä, ellei ole neliraajahalvaantunut. 15 minuuttia tehokasta treeniä on tarpeeksi.

Ollessaan työmatkalla Sarasvuo treenaa hotellihuoneessa. Hän on rakastunut kahvakuulaansa, joka kulkee aina autossa mukana.

– Hotellissa herään aikaisin ja juon väkevät kahvit. Hengittelen ja meditoin. Sitten heiluttelen kahvakuulaa ja teen 12 punnerrusta, 12 kyykkyä, sitten 11 punnerrusta, 11 kyykkyä ja jatkan siitä järjestyksessä aina yhteen punnerrukseen ja kyykkyyn asti.

Näin Sarasvuo antaa hermostolleen ja aineenvaihdunnalleen ärsykkeen, jonka tuottama mielihyvähormoni, dopamiini, kantaa jopa seuraavaan päivään.

– Liikunta tuottaa mielihyvää dopamiinin välityksellä samalla mekanismilla kuin pelit, alkoholi, seksi ja kokaiini aiheuttavat mielihyvää dopamiinin välityksellä. Dopamiini on välittäjäaine, joka tehostaa myös oppimista ja motivaatiota.

Liikunnan tuottamalla mielihyvällä on ihmiselle valtava vaikutus. Sen ansiosta jaksaa kohdata vaikeuksia masentumatta. Kun treenaa aamulla, työteho ja työn laatu paranevat. Mielikin pysyy iloisena.

– Tee jotain ikävää ja fyysistä joka päivä, Sarasvuo kehottaa.

Hänen mielestään liikunnan tulee olla kovatehoista.

– Koirankusetus ei ole oikeanlaista rasitusta, täytyy käydä ahtaalla ja moikkailla rajojaan.

Omia rajojaan Sarasvuo tietää lähestyvänsä, kun hallinta heikkenee, horjuttaa ja päässä on kevyt olo. Mainitsen hänelle harrastaneeni hieman kuntonyrkkeilyä. Sarasvuo innostuu.

– Se on hyvä laji, liike on oikealla lailla räjähtävä. Pylleröinti ei tuota mitään tuloksia.

Sarasvuo sanoo, että ihmisen pitäisi treenata niin paljon, että hänellä on reserviä jaksaa työnsä ja arkensa. Jos elää koko ajan velaksi, väsyy ja sairastuu.

– Koko reservi ei voi olla pelissä koko ajan.

Irvistelen, kun Sarasvuo ottaa esimerkiksi yhteisen lenkkimme. Hän uskoo pystyvänsä nykykunnollaan juoksemaan kympin 55 minuuttiin, minulta hän arvelisi sen vievän 70 minuuttia. Itse haluaisin uskoa 65:een.

– Jos me joutuisimme juoksemaan työksemme joka päivä 90 minuuttia aamulla ja toiset 90 minuuttia illtapäivällä, minulla kunto nousisi, mutta sinä katkeaisit toisella viikolla. Tulisi rasitusvamma tai jotain muuta. Minulla on harjoittelun ansiosta enemmän reserviä.

Päätän heti avata lenkkikauden. Viikonloppuna löydän itseni olohuoneen matolta tekemästä 12 punnerrusta, 12 kyykkyä, 11 punnerrusta, 11 kyykkyä ja siitä aina ykköseen. Päässä soi Sarasvuon muistutus:

– Vähän liian vähän on paljon enemmän kuin vähän liian paljon.

Teksti Marja Aarnipuro

Kuvat Petri Mulari

Juttu on julkaistu Avun numerossa 19/2013.

Julkaistu: 22.5.2013