Miltä tuntuu, kun joka viides hoidettava menehtyy? – Helikopteripelastajan työssä kuolema on läsnä joka päivä

Ihmisen sydän painaa noin 300 grammaa. Se sykkii rintakehän keskellä, keuhkojen välikarsinassa, hiukan vasemmalle kallistuen. Keskimääräisen elämän aikana nakkipaketin kokoinen elin lyö noin 800 miljoonaa kertaa, pumpaten tuona aikana elimistön käyttöön noin 56 miljoona litraa verta.

HUS Akuutin ensihoitolääkäri Susanne Ångermanille sydänpysähdys on usein hoidettavissa oleva oire. Jos sydämessä on edelleen sähköistä toimintaa ja elvytystoimet päästään aloittamaan heti, välittömän kuoleman lykkääminen on mahdollista.

– Ennuste riippuu tietenkin tosi paljon siitä, miksi sydän on pysähtynyt.

Ångerman työskentelee Finnhemsin Vantaan tukikohdassa, josta lennetään lääkärihelikopterilla Hangosta Kotkaan ulottuvalla alueella. Pohjoisessa raja kulkee Hämeenlinnan korkeudella. Pyrkimyksenä on, että potilas tavoitetaan tällä alueella 30 minuutin kuluessa hälytyksestä.

Nyt tukikohdassa on takana aamun vuoronvaihto. Kevätvalo tulee sisään isoista ikkunoista. Meneillään on yhden tehtävätyypin sesonki.

–Moottoripyöräonnettomuudet työllistävät meitä keväällä paljon, päivän lentomiehistöön kuuluva ensihoitaja Simo Ahti sanoo.

Muita sesonkiaikoja on tietenkin kesä ja varsinkin juhannus, jolloin työvuoron aikana saattaa olla toistakymmentä keikkaa. Viikonpäivistä lauantai on kiireisin.

Samaan aikaan Länsi-Uudellamaalla keski-ikäinen mies ajaa moottoripyörällä Turun moottoritietä kohti Helsinkiä. Mies menettää ajokkinsa hallinnan ja paiskautuu moottoritien keskikaiteiden väliin.

Kolhiintunut moottoripyörä jää makaamaan ajotielle, ihmisiä pysähtyy onnettomuuspaikalle. Liikenne ruuhkautuu. Kaatunut mies on hengissä, mutta selvästi pahoin loukkaantunut. Joku soittaa hätäkeskukseen.

Lähes neljäsosa Finnhemsin tehtävistä koskee onnettomuuspotilaita. Viidesosa hoidettavista potilaista on kokenut sydänpysähdyksen. Sitten on valikoima erilaisia aivoverenkierron häiriöitä, myrkytyksiä ja muita sairaustiloja. Väkivaltatehtävien varalta lentohaalarien vieressä on luotiliivit.

– Tässä työssä näkee asioita, joita tavallinen tallaaja ei osaa edes kuvitella, kertoo Ahti.

Vantaan tukikohdassa Virvet (viranomaispuhelin) piippaavat ja naisääni kertoo hälytysilmoituksesta. Ångerman saa lisätietoja onnettomuuspaikalta. Potilas makaa ruohikolla moottoritien kaistojen välissä. Pystyy puhumaan. Ensihoito on matkalla paikalle.

Kun hälytys tapahtuu, miehistö kokoontuu valmistautumaan tehtävään. Lääkäri aloittaa välittömästi hoidon kannalta tarpeellisen tiedon keräämisen ja lentävä miehistö lennon suunnittelun. Etualalla ensihoitolääkäri Susanne Ångerman, taustalla ensihoitaja Simo Ahti.

Lentoavustajana toimiva Ahti alkaa käydä lentäjän kanssa läpi lentosuunnitelmaa. Sää on hyvä, onnettomuuspaikalle lentää helikopterilla 15 minuutissa.

Pian lentäjä siirtää lavetilla odottavaa helikopteria ulos. Kun lavetti on juuri ja juuri pihan puolella roottorit pyörivät jo hiljalleen. Ahti asettuu eteen lentäjän viereen. Lääkärin paikka on kopterissa takana. Ångerman on jo puheyhteydessä paikalle saapuneeseen ensihoitoyksikköön. Potilaan tila näyttää olosuhteisiin nähden hyvältä.

Kun hälytyksestä on kulunut viisi minuuttia, helikopteri nousee Vantaan taivaalle.

Lääkärihelikopteritoiminta käynnistyi Suomessa 30 vuotta sitten. Medi-Helinä tunnettua palvelua rahoitettiin pitkään osin hyväntekeväisyyshankkeilla. Monelle lääkärihelikopteri merkitsee edelleenkin Medi-Heliä ja punaisia koptereita juuri näkyvien rahankeräyskampanjoiden vuoksi.

Sittemmin neonkeltaiseksi muuttunut lääkärihelikopteri laskeutuu nyt Turun moottoritielle. Lääkäri Ångerman ottaa turmapaikalla ensihoidon johtamisen käsiinsä. Hyvin pian käy ilmi, että potilas kannattaa siirtää ambulanssikyydillä Meilahteen. Kun Ångerman lähtee saattamaan potilasta maanteitse, muu tiimi lentää kopterin Kolmiosairaalan katolla olevalle laskeutumispaikalle.

Helikopterin ylivertaisuus nopeimpana kulkumuotona urbaanissa ympäristössä paljastuu miehistön palatessa Meilahdesta tukikohtaan. Siitä, kun lentäjä ilmoittaa radiolla noususta sairaalan katolta, helikopteri laskeutuu neljän minuutin päästä Vantaalle. Autolla samaan matkaan menee helposti puoli tuntia.

Tukikohdassa Ångerman ja Ahti kertaavat tapahtumia. Ångermanin mukaan potilaan ennuste vaikutti hyvältä, mutta mahdollisista sisäelinvammoista ei voi koskaan tietää.

– Hyvin kävi selväksi tämä meidän sesonkiaikamme, kun juuri puhuttiin siitä, Ångerman naurahtaa.

Ångermanin puhelin soi usein. Tietokoneen näytöltä näkee, että Uudellamaalla on koko ajan käynnissä noin 20–30 ensihoitotehtävää. Kun ambulanssissa tarvitaan lääkärin hoito-ohjetta, sitä kysytään tänään juuri Ångermanilta.

Pienen ja näppärän lääkärihelikopterin etuja on nopea liikkuminen ja mahdollisuus laskeutua ahtaisiin paikkoihin. Jos olosuhteet ovat sellaiset, ettei laskeutuminen ei onnistu, apuun pyydetään rajavartiolaitoksen helikopteri. Tällöin auttajat vinssataan alas tehtäväpaikalle. Kuva: FinnHEMS

Istumme tukikohdan toisen kerroksen oleskelutilassa. Suuret ikkunat avautuvat kolmeen suuntaan. Vastapäätä näkyvät lentoaseman terminaalit. Tukikohdan edestä kulkee yksi lentoaseman kiitoteistä. Täällä riittää tilaa myös suurille ajatuksille.

Simo Ahdin, 49, ura alkoi jo lapsuuden vapaapalokuntaharrastuksesta, joka johti vuonna 1997 palomiehen ammattiin. Vuosikymmenen päästä työpaikkailmoitus Mäntsälän paloaseman ilmoitustaululla nosti Ahdin ilmojen teille. Työn ohessa Ahti opiskeli ensihoitajan amk-tutkinnon.

Susanne Ångerman, 44, taas halusi lapsena eläinlääkäriksi, mutta allergiat estivät haaveammattiin hakeutumisen. Kipinä ihmislääkärin ammattia kohtaan syttyi, kun Ångerman joutui yläkouluikäisenä itse pahaan auto-onnettomuuteen.

– Inspiroiduin silloin siitä, kuinka hienosti nuori ihminen kohdattiin vaikeasta tilanteesta huolimatta.

Kun lääketieteen opinnot alkoivat, Ångerman tiesi haluavansa erikoistua anestesiologiaan ja tehohoitoon. Ensihoidon lisäkoulutus antoi valmiudet ensihoitolääkärin tehtäviin ja Finnhemsin palveluksessa Ångerman aloitti vuonna 2010.

Susanne Ångerman toimii ensihoitotyön ohessa tukikohdan vastuulääkärinä. Monipuolinen työnkuva motivoi ja pitää mielenkiintoa yllä. – Tällä hetkellä on suorastaan järkyttävän kova polte tähän työhön, hän sanoo.

Lääkärihelikopterissa työskentely tuntuu maallikosta vaativalta työltä. Tilastojen mukaan noin viidesosa lääkärihelikopterin potilaista menehtyy hoidosta huolimatta. Kun tehtäviä on työvuoron aikana keskimäärin kuusi, se tarkoittaa, että jokaisessa vuorossa joku kuolee.

– Vaikka meilläkin riittää empatiaa ja varsinkin surevien omaisten kanssa tulee helposti tippa silmään, tositilanteessa pitää sivuuttaa tunteet ja toimia koulutuksen mukaan, Ångerman kertoo.

Ahdin mukaan hankalissa tilanteissa täytyy yrittää muistaa, että potilaan kohtaama onnettomuus ei ole auttajien vika.

– Tieto siitä, että me tehdään joka keikalla parhaamme, ja yritetään myös jatkuvasti vielä kehittää sitä parastamme, auttaa sietämään sitä, että kaikkia ei voi pelastaa eikä parantaa, Ångerman lisää.

Kun keikka on ohi ja miehistö on palaamassa tukikohtaan, tehtävän haasteista jutellaan jo lennon aikana. Vaativista tapauksista jutellaan pidempään ja niiden kohtaamiseen on saatavilla myös ammattiapua. Raskaimpia ovat yleensä lapsipotilaiden kohtalot.

Lääkärihelikopterin potilaat ovat poikkeuksetta hengenvaarassa. Kiireettömiä potilaita ei ole. Kun helikopteri nousee Helsinki-Vantaalta, se on aina hälytysajossa.

Lentäjä Jonne Lundberg, 48, halusi jo lapsena lentäjäksi. Nyt takana on 18 lentovuotta lääkärihelikopterin ohjaimissa. Tätä ennen Lundberg teki lentokoulusta valmistuttuaan lentotöitä freelancerina viiden vuoden ajan.

– Oli erilaisia valokuvauskeikkoja ja Pohjois-Suomessa porotalouteen liittyviä lentoja. Ja sähköyhtiöt käyttivät lentäjiä sähkölinjojen tarkastamiseen, Lundberg muistelee.

Nykyinen työ on motivoivaa, eikä siinä ole koskaan valmis.

– Usein opintojen päätyttyä ollaan valmiita toimimaan ammatissa, mutta tässä työssä kouluttautuminen jatkuu koko työuran ajan.

Erilaisia koulutustapahtumia, Suomessa ja ulkomailla järjestetään keskimäärin parin kuukauden välein. Myös terveyttä ja kuntoa tarkastetaan tarkasti ja tiuhaan tahtiin.

– Lääkärihelikopterin lentäjän pitää käydä ilmailulääkärin tarkastuksissa puolen vuoden välein. Lentoavustajana toimiva ensihoitaja käy tarkastuksessa kerran vuodessa.

Finnhemsin lentäjät tekevät 48 tunnin mittaisia työvuoroja. Maallikkoa vuoron pituus kauhistuttaa, mutta Lundberg sanoo olevansa hyvä lepäämään silloin kun siihen on tilaisuus. Usein työvuoron aikana on mahdollisuus ottaa useammankin tunnin yöunia.

– Toki jaksamisessa auttaa se, että tulee töihin levänneenä.

Työ lääkärihelikopterissa on tarkkuutta vaativaa hommaa. Kalustoa tarkastetaan päivittäin tarkkojen listojen mukaan. Tsekkilistoja käytetään myös potilaiden hoidossa. Järjestelmällä pyritään minimoimaan virheiden syntyminen, mutta myös huomaamaan ajoissa ne virheet, joita väkisinkin joskus sattuu.

Susanne Ångerman nauraa, että työ sopii hyvin pikkutarkalle organisoijalle. Muutenkin työ tuntuu vetävän puoleensa hyvin samankaltaisia ihmisiä.

– Meille on yhteistä myös tietynlainen turvallisuusajattelu, Ångerman pohtii.

Amerikassa lääkärihelikopterissa työskentely on rankattu vaarallisimpien ammattien joukkoon. Simo Ahdin mukaan Euroopassa ja Suomessa toimintaa säännellään aivan eri tavalla kuin Amerikassa.

– Siellä saatetaan lentää keikka huonossakin säässä ihan vain rahan takia. Kun meillä lentosää ei salli lentämistä, mennään autolla.

Elokuvissa helikopterilentäjät ovat hurjapäitä, jollaisille suomalaisessa lääkärihelikopterissa ei ole sijaa.

– Meillä ei taida olla joukossa edes ketään extremelajien harrastajaa.

Talvisin helikopteri jää usein tukikohtaan. Silloin auton rattiin käy ensihoitaja ja lentäjä huolehtii apukuskin paikalla navigoinnista. Lentäjä Lundbergin mukaan työtä tehdään vahvasti tiiminä. Vaikka lentäjää ei tarvita lentämään, hänellä on toiminnassa rooli, joka on tarpeellinen.

– Tässä on oppinut olemaan tarvittaessa lisäkäsinä myös ensihoidollisissa tehtävissä. Aina voi vaikka letkuttaa nesteitä valmiiksi ja ojennella tarvittavia tavaroita työkavereille.

Jatkuva kuoleman ja surun kohtaaminen pakottaa varmasti ajattelemaan elämää syvällisemmin. Onko pelastustyötä tekevillä jotain suurempaa tietoa elämän tarkoituksesta?

Haastateltavia naurattaa.

– Toki tässä työssä oppii sen, että mitä tahansa voi sattua kenelle tahansa milloin vain, Ångerman miettii.

– Ehkä sen tässä on ymmärtänyt, että elämää kannattaa elää vielä silloin kun siihen on mahdollisuus, Ahti lisää.

Tämän ajatuksen johdattamana hän ajoi moottoripyöräkortin muutama vuosi sitten 45-vuotiaana. Kaasukahvaa kääntäessä ammatin tuoma kokemus auttaa muistamaan, että moottoripyöräilijä on aina haavoittuvainen.

Ensihoitolääkäri Mikko Pystynen työskentelee puolet ajasta lääkärihelikopterissa ja toisen puoliskon Helsingissä ambulanssilääkärinä. Tänään Pystysellä on toimistolääkärin vuoro, jolloin osa konsultaatiopuheluista ohjautuu hänen hoidettavakseen.

Lounastaukoon mennessä on yhden keikan lisäksi tarkastettu kalustoa ja harjoiteltu näytösluontoisesti Anne-nuken elvyttämistä sekä hengityskoneen käyttöä vauvojen hoidossa.

Kun Ahti kaataa itselleen jälkiruokakahvin, Lahden takana joku putoaa puusta. Virvet elämöivät. Susanne Ångerman kuuntelee tarkkaavaisena tapahtuman ensitietoja.

– Joo, kyllä me näillä tiedoilla lähdetään, hän toteaa ja alkaa pukea saman tien lentohaalaria ylleen.

Lentosää on jälleen erinomainen ja muutaman minuutin päästä hälytyksestä kopteri nousee jälleen lentokentän ilmatilaan. Sinne nousee myös höyry Simo Ahdin jäähtyvästä kahvista.

Kun keikka tulee, se otetaan vastaan sellaisenaan. Vaikka kuinka väsyttäisi tai harmittaisi.

– Näissä tehtävissä ei ole kiukuttelijoille tilaa. Eikä meillä onneksi sellaisia porukassa olekaan, Ångerman sanoo.

20 minuutin päästä helikopteri kaartaa takaisin kotipesäänsä. Potilaan tilanne on paljastunut odotettua paremmaksi ja hänet pystytään todennäköisesti hoitamaan oman alueensa sairaalassa. Tällöin paikalle ei tarvita lääkäriä Vantaalta. Peruutuksia sattuu lentohaalaria riisuvan Ångermanin mukaan jonkin verran.

– Tällä hetkellä hätäkeskus jakaa tehtävän meille, kun tietyt edellytykset täyttyvät, mutta järjestelmää kehitetään koko ajan paremmin meidän toimintaa huomioivaksi.

Lääkärihelikopteritoiminta on tätä nykyä vakiintunut osa suomalaista ensihoitojärjestelmää. Silti poliitikoilta tulee ajoittain kommentteja, joissa halutaan kohdistaa terveydenhuollon leikkauksia juuri tähän toimintaan.

Ångerman näkee, että terveydenhuollon resurssien vähetessä lääkärihelikopteri mahdollistaa esimerkiksi erikoissairaanhoidon palvelujen keskittämisen.

– Sillä on alueellisesti vahvasti tasa-arvoistava merkitys, että mahdollisimman monella on hätätilanteessa turvanaan ensihoitolääkärin palvelut.

Tukikohdasta löytyy lepotila pitkien vuorojen tekijöille. Vaikka lentäjä Jonne Lundberg on oppinut vuosien varrella lepäämisen taidon, unihiekat pitää pystyä pyyhkimään silmistä hetkessä. Kun hälytys tulee, helikopterin tulee olla ilmassa minuuttien kuluessa kaikkina vuorokauden aikoina.

Keikkojen suhteen rauhallisesti alkanut työvuoro jatkuu kiireisenä. Simo Ahdin 24 tunnin työvuoron aikana keikkoja kertyy yhteensä yhdeksän. Joukossa on muutama elvytystehtävä, joitakin liikenneonnettomuuksia, sekä muita äkillisiä sairastumisia. Tehtävät painuvat Ahdilla nopeasti unholaan.

– Minulla on aika valikoiva muisti. Jälkikäteen on turha miettiä, että millaisia keikkoja oli esimerkiksi viime viikolla.

Jotkut keikat saattavat toki jäädä Ahdillakin muistiin. 90-vuotiaan sydänpysähdys unohtuu mielestä nopeammin kuin 5-vuotiaan hukkuminen.

Vapaa-ajalla kaikki haastateltavat harrastavat ulkoilua. Ahti käy kävelyillä puolisonsa kanssa ja Ångerman on hurahtanut sauvakävelyyn. Rauhallisen liikunnan puolesta puhuu myös lentäjä Lundberg.

– Ajatukset nollautuvat ulkona perheen kanssa puuhatessa. Tässä työssä siihen jää myös runsaasti aikaa. Ja pääsee kauppaan arkisin. Samaan aikaan eläkeläisten kanssa. Se on luksusta.