Apu

Helena Petäistö: "Sienihulluus voisi yhdistää kahtiajakautuneen Euroopan etelän ja pohjoisen – Kun ranskalaisille tarjoaa alkuruokana suomalaista kantarellikeittoa, on maineemme ruokamaana pelastettu"

Helena Petäistö: "Sienihulluus voisi yhdistää kahtiajakautuneen Euroopan etelän ja pohjoisen – Kun ranskalaisille tarjoaa alkuruokana suomalaista kantarellikeittoa, on maineemme ruokamaana pelastettu"
Helena Petäistö pohtii kolumnissaan, miksi Suomen sienimetsiä ja niiden antia on niin vaikea markkinoida maailmalle. On nurinkurista, että suurin osa sienistä mätänee metsiin ja Suomeen tuodaan enemmän sieniä kuin meiltä niitä viedään.
Julkaistu: 11.8.2020
Kun Italiassa näkee ravintolan listalla sanan funghi porcini, herkkutatti, herkkua on tilattava välittömästi. Elämäni parhaimman, suorastaan taivaallisen sienirisoton olen nauttinut joka haarukallisesta lähes huokaillen Rooman ikisuositussa Osteria Marguttassa. Milanon maalaishenkinen Osteria I Valtellina kuuluu taas Italian varsinaisten sieniravintoloiden Top 20:een.
Italialaisten aina antiikin ajoista juontava sieni-innostus näkyy paitsi tähän metsien aarteeseen erikoistuneissa lukuisissa ravintoloissa myös sitä myyvissä erikoispuodeissa, la fungheria.
Sienien houkutteleva esillepano lehvillä vuoratuissa koreissa antaa aavistuksen arvostuksesta ja hintatasosta, kalleimpina pitkittäin viipaloidut, kuivatut herkkutatit ja kokonaisena kuivatut huhtasienet, molemmat yli 400 euroa kilolta. Suomen torien muovilavat ovat eri planeetalta.

Suomalainen metsä on taivas italialaiselle

Nyt, kun koronavirus on vienyt meidät suomalaiset uudelleen metsiin, voisimme mekin italiaanojen tavoin hullaantua niiden annista. Siinä, missä hillahulluus ja 20 kilon saaliin kantaminen upottavalla suolla sääskien syöttinä on extremelaji, on sieni-innostus helppo, nopeasti tulosta tuottava ja hauska tapa nauttia luonnosta.
Italialaisten luonnonsienet kasvavat vuoristoalueilla eivätkä riitä koko kansan suuren kulutuksen tyydyttämiseen. Siksi Suomen metsät ovat italiaanoille suoranainen unelma: päästä poimimaan herkkutatteja niin paljon kuin sielu sietää. Sienimatkat Suomen luontoon ovat erinomainen houkutin Italiasta, mutta myös Ranskasta tuleville matkailijoille.
Gallialaisten silmiin taas tuo erityistä kiiltoa keltainen aarre nimeltä la cantarelle. Kerran haastattelemani ranskalainen teollisuusjohtaja alkoi puhua niin innostuneesti sienielämyksistään Suomen metsissä, että koko haastattelu oli unohtua.
Kun ranskalaisille tarjoaa alkuruokana suomalaista kantarellikeittoa, on maineemme ruokamaana pelastettu nopeasti ja vähällä vaivalla. Helsingin Elitessä tarjoiltava sienikeitto on jäänyt ikuisesti monen ranskalaisen mieleen.

Suomalainen sienimetsä tarvitsee tuotekehittelyä

Onneksi entinen poliisikonstaapeli Loreno Dalla Valle naitiin aikoinaan Itä-Suomeen, ja vävypojan ansiosta suomalaisten luonnonsienien vienti Italiaan lähti luistamaan.
Siitä huolimatta suurin osa sienistä mätänee Suomen metsiin niin, että meille tuodaan enemmän sieniä kuin meiltä niitä viedään. Se on täysin nurinkurista.
Tarvittaisiin tuotekehittelyä, nykyistä houkuttelevampia pakkauksia ja kiehtovaa tarinaa pohjoisten aarniometsien aarteista ovien avaamiseen paitsi laajemmin Italiaan myös muun Euroopan herkkumarkkinoille.
Kun Pariisin suomalaisessa Le Soleil de Minuit -ravintolassa kerrottiin asiakkaille, että ravintolan kauniin omistajattaren isä oli poiminut annoksen sienet ihan omakätisesti, ei sieniherkun ylistyksellä ollut rajaa.
Meillä olisi monta syytä hurahtaa italiaanojen tavoin sieniin niin kuin 7-vuotias utajärveläinen Juhani, joka lintujen sijasta tunnistaa parikymmentä sienilajia, kun iltasatukirjana on kuulemma ollut sieniopas. Suosikki on männynherkkutatti.
Ehdotan sienihulluutta pahasti kahtiajakautuneen Euroopan etelän ja pohjoisen yhdistäväksi tekijäksi.
Helena Petäistö on toimittaja ja kirjailija.
Kommentoi »