Apu

Helena Petäistö muistelee Jacques Chiracia: ”Tärkein poliittinen teko oli, että hän asettui Irakin sotaa vastaan”

Helena Petäistö muistelee Jacques Chiracia: ”Tärkein poliittinen teko oli, että hän asettui Irakin sotaa vastaan”
Ranska on menettänyt yhden merkittävimmistä poliittisista johtajistaan ja rakastetuimmista persoonistaan 26. syyskuuta. Jacques Chirac 1932–2019.
Julkaistu: 26.9.2019

Pitkään sairastaneen ja aina vuodesta 2014 julkisuudesta pois pysyneen Jacques Chiracin lähtöä osattiin odottaa, mutta silti Chiracin lähtö on useimmille ranskalaisille shokki ja suuren surun aihe.

Ranskan viidennen tasavallan historiaa on Charles de Gaullen jälkeen ja ennen Emmanuel Macronia leimannut kaksi vahvaa johtajaa, sosialistien François Mitterrand ja oikeiston Jacques Chirac.

Siinä missä Mitterrand pysyi kansalle etäisenä, Chirac oli ”kansanmies”. Vaikka Chirac oli eliittikoulun kasvatti ja hänen vaimonsa vanhaa ranskalaista aatelissukua, hän osasi olla tavallisten ranskalaisten seurassa melkein kuin yksi heistä.

Hän jopa omisti hienon linnan, mitä ei olisi annettu muille poliitikoille anteeksi, mutta Chiracin linnasta ei koskaan puhuttu mitään. Samoin hänen puoluerahoitussotkunsa eivät koskaan syöneet hänen kansansuosiotaan kovinkaan paljon.

Gaullistipuolueen perillinen

Chirac perusti suuren oikeistopuolueen gaullistipuolueen perinnölle ja hallitsi sillä Ranskan poliittista elämää 50 vuoden ajan.

Toiseksi poliittiseksi ponnahduslaudakseen vahvaa Mitterrandia vastaan hän kaivoi naftaliinista Pariisin lakkautetun pormestarinviran, piti sitä hallussaan 18 vuotta ja sai pariisilaiset vakuuttumaan kyvyistään.

Kahden kauden tasavallan presidenttinä hän jätti vähemmän jälkiä. Ensimmäiseltä kaudelta muistetaan parhaiten se, että hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka tunnusti Ranskan syyllisyyden juutalaisten viemisessä keskitysleireille.

Toisen kauden merkittävin poliittinen teko oli se, että Chirac asettui selkeästi vastustamaan Irakin sotaa ja Yhdysvaltain presidentti Bushia.

Paavo Lipposen ystävä

Mitään suurta eurooppalaista Chiracista ei löytynyt, mutta yksi hänen eniten arvostamistaan eurooppalaisista poliitikoista oli Suomen pääministeri Paavo Lipponen.

Chirac oli aina valmis pitkiin keskusteluihin Lipposen kanssa, ja Lipponen asettui Pariisissa Chiracin rinnalla vastustamaan Irakin sotaa.

Élysée-palatsissa Lipponen kaivoi lompakostaan pienten tytärtensä kuvat, ja Chirac näytti ainoan lapsenlapsensa tuoreinta kuvaa pöydältään; sama riitti toistui joka tapaamisella.

Suomessa Chirac kävi yhteensä viisi kertaa eli useammin kuin kukaan muu Ranskan presidentti.

Hienostelematon ja lämmin ihminen

Minulla oli onni tuntea Chirac jo hänen Pariisin pormestariajoiltaan asti. Hän oli äärimmäisen ystävällinen ja lämmin ihminen, mikä on harvinaista poliittisissa piireissä.

Hyvin usein jopa ilmeni, että poliittinen laskelmointi ei ollut hänelle kaikkein tärkeintä, ja ranskalaiset vaistosivat sen.

Naisia hän ihastutti tietysti sillä, että hän oli nuorena komea kuin filmitähti ja vielä vanhempanakin hyvin dynaaminen, sanalla sanoen iso komea mies.

Hänellä oli tunnetusti pohjaton ruokahalu, eikä hän ollut ranskalaisen kranttu. Hänen suosikkiruokansa oli vasikanpäähyytelö, jonka hän huuhtoi alas Corona-oluella; ei siis mitään gurmeeta.

Kommentoi »