Helena Lindgren menetti samoihin aikoihin vanhempansa ja vanhimman sisarensa: ”En ole vieläkään käsittänyt siskoni poismenoa”

Onko tämä tottakaan? Niin mietti Helena Lindgren, kun häntä pyydettiin Tähdet, tähdet -tv-ohjelmaan.

– En ole hittilaulaja enkä ole ollut laulajana esillä, vaan ollut aina jazzmarginaalissa. Läheiseni sanoivat, että totta kai minun pitää sanoa kyllä, koska osaan laulaa. Mikään tyyli ei jännitä, vaan kaikki uusi kiinnostaa. Rockia en ole laulanut koskaan, mutta olen kyllä löytänyt sisäisen rokkarini.

Millaisia ovat varhaisimmat muistosi musiikista?

Kerrotaan, että lauloin ennen kuin osasin puhua. Mielessäni on välähdys siitä, että istun isän sylissä bussissa matkalla maalle Vihtiin. Laulan koko matkan, ja isä on ylpeä siitä.

Olen syntynyt musiikkiperheeseen. Isä lauloi poliisien kuorossa, ja äidillä oli hyvä lauluääni. Isoveljeni ansiosta meillä oli kaikki uusimmat levyt.

Isoveljesi Heimo ’Holle’ Holopainen kuului suosittuun Topmost-bändiin, ja olet sen faniklubin ensimmäinen jäsen. Ketä muita olet fanittanut?

The Beatlesia ja erityisesti Paul McCartneyta. Muistan, kun isoveljeni tuli herättämään minut ja käski katsomaan seinälle: siellä oli The Beatles -juliste.

Jo vuosia olen fanittanut taitoluistelijoita. Japanilainen Shoma Uno on sykähdyttävä, ainutlaatuinen taituri. Herään katsomaan kisoja yölläkin ja jännitän niin, etten voi seurata hänen suoritustaan suorana, vaan katson ensin tulokset.

Mikä on koskettavin musiikkielämyksesi?

Princen keikka Madison Square Gardenissa New Yorkissa 2004. Hän täytti karismallaan ison lavan, ja kokonaisuus oli huikea.

Yleisön joukosta kutsuttiin ihmisiä tanssimaan viimeisenä esitetyn Purple Rainin aikana – ja olin yksi heistä.

Olen siis tanssinut Princen kanssa samalla lavalla purppuranvärinen liina kädessäni.

Leijuin siinä tunnelmassa pitkään.

Olet julkisuudessa aina huoliteltu ja tunnetusti esteetikko niin pukeutumisessa kuin sisustuksessa. Onko asiaa, jossa kauneudella ei ole väliä?

Olen pienestä asti ollut kiinnostunut kaikesta kauniista ja tietoinen maustani.

Minusta on valokuva jo hiekkalaatikolta uusissa kapeakärkisissä kengissäni. Varoin, ettei niihin tulisi hiekkaa.

Kotona pesen aina meikit pois enkä pukeudu silkkiaamutakkeihin, mutta on tärkeää, että myös siellä asut miellyttävät silmää.

Kotona on sen verran isoja peilejä, että näen itseni usein.

Vaalit rutiineja, kuten voimistelua ja kylmää suihkua aamulla ja rauhoittumista illalla. Miksi ne ovat sinulle tärkeitä?

Olen kärsinyt unettomuudesta, ja unettomuuskausia saattaa tulla yhä, jos jännitän jotain tai ajatukset jäävät pyörimään mieleeni.

Työni on epäsäännöllistä, ja on pakko olla rutiinit, jotta elämä pysyy kuosissa. Olen huomannut, että tietyt asiat auttavat hyvään uneen. Kun tulen kotiin, istun rauhassa hetken, juon kupillisen teetä ja valmistaudun pikkuhiljaa nukkumiseen.

Aamut taas eivät saa olla hätäisiä. Herään mieluummin tuntia aikaisemmin enkä koskaan lähde suoraan sängystä liikenteeseen.

Olet todennut, että sinulla on kallis maku. Mihin panostat erityisesti?

Kengistä en tingi. Esiintyessä ja juhlissa käytän korkokenkiä, mutta kävelen aina lenkkareissa.

Esiintymisvaatteiden pitää olla sellaisia, että niissä on hyvä olla ja liikkua. En pidä pään yli vedettävistä vaatteista. Jos olen mukana muotinäytöksissä, en suostu pukemaan päälleni mitään pään kautta laitettavaa. On huonoa suunnittelua, jos vaatetta ei voi pukea alakautta – toki t-paitoja lukuun ottamatta.

Kuusikymppisenä elämään mahtuu myös menetyksiä. Millaisia ajatuksia ne sinussa herättävät?

Olen menettänyt vanhempani ja vanhimman sisareni Marja-Liisan lähekkäin 2010-luvun alussa.

Minua 12 vuotta vanhempi siskoni ei ollut kuollessaan edes 70-vuotias. En ole vieläkään käsittänyt hänen poismenoaan. Yhä tulee tunne, että pitäisi soittaa Marja-Liisalle.

Hän oli perheemme yhdistävä voima ja on sitä yhä, koska joka helmikuussa, jolloin hän kuoli, meillä on sukukokous.

Suuri shokki oli myös ystäväni Pentti Kourin kuolema 2009, sillä en tiennyt miten vakavasti sairas hän oli.

Menetyksistä olen oppinut sen, että elämä jatkuu ja sen täytyy jatkua, ja sen, että haluan muistaa ihmisistä hyviä asioita. Huonoina päivinä ajattelen, että kyllä valo vielä tulee.

Minulla on ympärillä hyvät läheiset, joihin voin luottaa. Pojanpoikani Danin kanssa soittelen melkein päivittäin. Käymme yhdessä uimassa ja matkoilla.

Aina, kun voimme, kokoonnumme viikonloppuisin Jorman (Uotinen) luokse ja laitamme siellä ruokaa.

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.

Olen suuri Salatut elämät -fani. En ole ollut sitä alusta asti, mutta satuin katsomaan sarjaa kerran kipeänä ollessani. Oli pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Lempihenkilöni on Hanna Kinnusen esittämä Salla, ja olen kertonut sen hänelle.