Hietalahden Kari kysyikin minulta, olemmeko tavanneet, koska hänen poikansa on tämän toisen Heikki Rannan kaveri. Mutta emme ole, vaikka hän kerran käveli minua vastaan Aleksis Kiven kadulla. Kiinnitin huomiota, että tuossa on Heikki Ranta, hän tuskin tunnisti minua. Hissu mietti myös, kumpi meistä on suositumpi Heikki Ranta. Aika näyttää!

Mietin jälkeenpäin, oliko opon tarkoitus varmistaa, olenko tarpeeksi motivoitunut, vai oliko hänellä jokin ajattelematon päähänpisto.

Sanoisin, että vähintään neljä kertaa kannattaa yrittää sitä, mitä tavoittelee. Päätin sen itse aikoinani. Minulla oli niin kova halu Teatterikorkeakouluun.

Maailma on täynnä portinvartijoita, jotka vahtivat, mitä kukakin pääsee tekemään. Kannattaa asennoitua siihen, että tahtoa ja motivaatiota tullaan testaamaan monta kertaa. Palo pitää olla. Mistä ikinä haaveileekin, joku sen tekee joka tapauksessa. Mikset se olisi sinä?

Etenkin Putouksessa tehtiin satiiria ja sketsejä omalla ja toisten kustannuksella. Nauroimme hyvässä ilmapiirissä vähän kaikelle. Silloin huomasin, että hyväntahtoinen nauraminen ei haittaa. Ymmärrän omat koomiset piirteeni. Ei elämässä kannata ottaa kaikkea niin vakavasti. Itselle pitää pystyä nauramaan ilman, että luopuu itsekunnioituksesta.

Hyvä itseluottamus on varmaan valikoitua ja riippuu elämäntilanteesta. Jos menee tosi lujaa ja kaikki onnistuu, itselleen on helppo nauraa – mutta jos töitä jää saamatta ja on ollut pitkään kipeiden lasten kanssa kotona, asiat eivät yhtäkkiä enää naurata samalla lailla.

Veikkaan, että se liittyy turvallisuudentunteen hakemiseen. Jossakin kohtaa siivosin aika maanisesti vaatekaappiani. Kaikki t-paidat olivat värikoodeittain, ja housut olivat konmari-henkisesti pusseissa. Sitten kaappi levisi käsiin, sillä varsinkin lapsiperheessä sellaista on vaikea ylläpitää. Koko kämppä on välillä muutenkin kuin pommin jäljiltä.

Kun alkaa ahdistaa, ajattelen, että järjestän vaatekaapin, ja muukin elämä on sitten järjestyksessä. Niinhän se ei tietenkään ole.

Se oli ekopäätös. Shoppailu on maapallolle kestämätön harrastus. Hyvä vinkki: tein kollaasin puhelimeeni olemassa olevista vaatteistani. Voin valita sieltä asukokonaisuudet vaikka kolmeksi viikoksi eteenpäin. Askeettisuus kiinnostaa. Ehkä sekin on turvallisuushakuisuutta. Mitä vähemmän on vaatteita ja tavaraa, sitä helpommin löytää helmet niiden joukosta.

Kärsivällisyyttä. Ensimmäinen impulssini on usein hermostua, jos asiat eivät mene kuten toivon. Vanhin lapseni on kolmevuotias, tahtoiässä. Joskus agendamme eivät kohtaa, vaan menemme maaliin ihan eri reittejä. Silloin yritän ymmärtää, että tehtäväni on voittaa tämä pieni ihminen puolelleni. Itkupotkuraivareiden kohdalla pitää vain neuvotella. Ehkä isyys on opettanut diplomaattisuutta. Sitä on pitänyt harjoitella tosi paljon.

Lapset ja parisuhde ovat muuttaneet elämänkatsomustani täysin. Olen löytänyt oman paikkani elämässä. Perheen ansiosta olen hoksannut, että mitä rauhallisempaa ja arkisempaa, sen parempaa! Ammatissani pääsen edelleen seikkailemaan ja eläytymään muiden henkilöiden kohtaloihin. Silloin oma elämä saa olla hiljaista ja rauhallista. Se on juuri hyvää vasta­painoa.

Joskus jännitys oli lamaannuttavaa, en saanut itsestäni irti, mitä halusin. Veikkaan, että se kulkee käsi kädessä itseluottamuksen kanssa. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa.

Jännitän edelleen, ja joudun tekemään aktiivisesti töitä koekuvauksissa, jotta pysyn avoimena jännityksestä huolimatta. Jännitys on iänikuinen aihe. Se on niin primitiivinen juttu, että todennäköisesti sen kanssa pääsee sinuiksi vain hyväksymällä sen läsnäolon.

Ehkä olen siinäkin asiassa kasvanut vähän aikuisemmaksi. Jos Kärpät hävisi lätkäfinaalin, ehdotin lapsena äidille, että voisinko jäädä seuraavana päivänä koulusta pois.

Elämään on sittemmin tullut tietysti tärkeämpiä asioita, mutta jääkiekko on minulle edelleen eskapismia, tapa paeta stressiä ja maailmantuskaa. Peli on niin ennalta-arvaamatonta, kaikki tapahtuu hetkessä. Sitä ei katsomosta voi hallita.

Samalla se on turvallista jännitystä kaikkien niiden ikävien asioiden rinnalla, joita maailmassa tapahtuu koko ajan. Jääkiekko on vain jääkiekkoa. Siksi siihen on niin mielekästä heittäytyä ja olla ajattelematta mitään pariin tuntiin.

Olen maailman huonoin vastaamaan viesteihin. Tunnen järjetöntä painetta koko WhatsAppin olemassa olosta. Pyydän tässä yhteisesti anteeksi kaikilta, joiden viesteihin en ole vastannut. Se ei tarkoita, ettette olisi tärkeitä!