Heikki Kovalainen oli vasta tullut isäksi, kun sydämestä tehtiin shokkilöydös – Oli tehtävä päätös, uskaltaako lähteä hengenvaaralliseen sydänleikkaukseen

Poika taapertaa vauhdikkaasti pitkin perheen Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan arvoasunnon olohuonetta. Vaarassa on milloin kynttilälyhty, milloin esille jäänyt elektroniikka. Emil Kovalainen on täyttänyt kesällä vuoden ja vauhti on sen mukaista.

Isä Heikki Kovalainen, 43, katselee esikoisen menoa hymyssä suin.

– Isyys on ollut yksi unelma elämässä ja se on toteutunut. Ajaminen on yhä tärkeää, mutta prioriteetit ovat hiljalleen muuttumaan päin. Vaikka ajaminen on yhä iso intohimo, en halua ajaa enää niin isoja sarjoja, että se veisi kaiken ajan, entinen F1-kuljettaja sanoo.

– Olen hyväksynyt, että olemme keski-ikäisiä, elämämme puolivälissä, kotona on hyvä, puoliso Catherine Kovalainen, 41, toteaa hänkin.

Parin maailma onkin nyt täällä, kotona ja Suomessa. Elämän keskipiste on Emil, ja perheen arki lomittuu pojan päivärytmin mukaan. Parilla ei ole kiire laittaa poikaa hoitoon.

– Odotimme tähän asti perheen perustamista. Kun meillä on mahdollista olla kotona hänen kanssaan, miksi laittaisimme hänet hoitoon? Catherine miettii.

Takana on suurten muutosten vuosi, jonka aikana perheessä on tapahtunut paljon.

Heikin aortan laajentuma -diagnoosista tulee kuluneeksi vuosi, leikkauksesta puoli vuotta. Monien mutkien jälkeen suuresta korjausleikkauksesta muistuttaa enää Heikin rintakehässä kulkeva noin kymmensenttinen arpi.

Aortan laajentuma löytyi vahingossa marraskuussa 2023 laajemman rutiinitarkastuksen yhteydessä. Kun Heikkiä tutkittiin edellisen kerran F1-uran päätyttyä, kaikki oli hyvin. Siksi uutinen sydämessä olevasta ongelmasta oli suuri yllätys.

– Pian kardiologi sanoi, että sydämessäsi on löydös, jota pitää tutkia lisää, Heikki sanoo.

Tieto oli shokki, sillä Heikki oli elänyt huippu-urheilijan elämää. Viikko-ohjelmaan oli kuulunut lihaskuntoa useana kertana viikossa. Päivittäisessä ohjelmassa oli myös aerobista harjoittelua: juoksua, pyöräilyä tai hiihtoa. Heikki oli tehnyt sykettä korkealle nostavia teho- vetoja viimeksi tutkimusta edeltävänä päivänä.

Löydöksen myötä kaikki olikin hengenvaarallista. Sykkeen nousu saattaisi puhkaista laajenevan aortan. Heikki joutui heti totaaliseen liikuntakieltoon. Leikkaus saattaisi korjata tilanteen, mutta siihen sisältyi riskinsä.

– Diagnoosi veti mietteliääksi. Leikkauspäätös olisi vähän kuin all in -vaihtoehto pokerissa. Pahimmillaan kaikki voi mennä vikaan, ja siihen voi kuolla, sen ymmärsimme varhain. Mutta olen myös rauhallinen ja harkitseva, joten pyrin löytämään ongelmaan ratkaisun.

Heikki ja Catherine alkoivat puntaroida vaihtoehtoja. Heikki lensi kerran jopa Japaniin paikallisen lääkärin konsultoitavaksi.

– Leikkausta ei olisi tarvinnut tehdä vielä, mutta se olisi ollut ajankohtainen 5–10 vuoden kuluessa. Olisin joutunut elämään kovien rajoitusten kanssa, sillä laajentuva aortta jatkaa kasvamistaan, vaikka en tekisi mitään. Pohdintojen ja asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen se ei tuntunut vaihtoehdolta. Kun olin käynyt kirurgin ja hoitavan tiimin kanssa läpi kaikki stepit, olin valmis leikkaukseen.

Päätökseen vaikutti osaltaan myös Emil, joka oli syntynyt vain viisi kuukautta ennen diagnoosia.

– Kyllä siinä kävi mielessä, että miten tällainen diagnoosi tuli tähän paikkaan, kun olin juuri tullut isäksi. Mutta poika oli yksi syy, miksi halusin leikkaukseen jo nyt. Halusin olla täysillä hänen elämässään jatkossakin.

Kun päätös leikkauksesta oli tehty, Heikin ja Catherinen valtasi rauha. Yhdessä odotettiin leikkausta, jonka aika koetti viime maaliskuussa.

– Kun lähdimme silloin täältä Tampereelle leikkaukseen, vitsailin Heikille, että missä sinun testamenttisi olikaan. Se oli mustaa huumoria, joka pitää minut vaikeissa paikoissa liikkeessä, Catherine sanoo.

Kun Heikki heräsi kuuden tunnin leikkauksesta sydänsairaalassa, hän ei tuntenut kipua. Olo oli lääkkeistä tokkurainen, mutta kirurgin uutiset olivat hyviä: aortan laajentuma oli saatu korjattua suunnitellusti. Operaatioon oli liittynyt kuolemanriski, mutta myös muita riskejä, joista Kovalainen ei ole aikaisemmin julkisuudessa puhunut.

– Kirurgi sanoi myös heti leikkauksen jälkeen, että aorttaläppäni saatiin pelastettua. Hän ei pystynyt lupaamaan sitä ennen leikkausta, vaan läppä piti nähdä livenä. Tekoläppä olisi ollut ihan kestävä, mutta se olisi vaatinut lopun ikää verenohennuslääkkeitä, mikä ei sovi yhteen extremelajieni kanssa.

Vaikka leikkaus meni hyvin, Heikin mielikuvat ensi hetkistä leikkauksen jälkeen ovat yhä hataria. Lääkäri oli varoittanut, että ison leikkauksen jälkeen blackout voi kestää viikonkin.

Heikki ei edelleenkään muista ensimmäistä puheluaan, jonka soitti puolisolleen. Eikä sitä, miten hän oli puhunut suomalaishoitajille englantia ja todennut, että pitäisi laittaa F1-kuljettaja Lewis Hamiltonille viestiä.

– Hamilton oli laittanut ennen operaatiota pari tsemppiviestiä, ja kai se oli jäänyt alitajuntaani. Olin sen verran pökkyrässä, että vasta kun lääkettä vähennettiin, tuli huojennus siitä, että kaikki meni hyvin.

– Ja kun minä menin leikkauksen jälkeen katsomaan Heikkiä, hän ei näyttänyt itseltään. Hänellä oli valot päällä, mutta ei ketään kotona. Se oli hetkellisesti pelottavaa, kun ympärillä oli samalla laitteita ja piuhoja, Catherine muistelee.

Leikkauksen jälkeisenä päivänä Heikki nousi fysioterapeutin avustamana ylös. Kolmantena päivänä hän kävi jo itse suihkussa. Reilu viikko leikkauksen jälkeen Heikki kotiutui. Kotona liikkumistakin suositeltiin, mutta alkuun rauhallisesti ja omien tuntemusten mukaan.

– Kävimme kävelyillä, Emil oli rattaissa. Pysähdyimme välillä kakulle ja kahville, että ei tulisi liikaa liian pian, Catherine muistelee viime kevättä.

Ensimmäiseen neljään viikkoon Heikki ei saanut nostaa mitään viittä kiloa painavampaa. Hänellä oli myös ensimmäisten viikkojen ajan lämpöä.

– Sairaalassa oli vielä ihmiset auttamassa. Kotona pelkäsin, että Emil laskeutuisi isänsä rinnan päälle. Tai että Heikki tekisi jotain liian pian, eikä osaisi ottaa tarpeeksi iisisti, Catherine sanoo.

Kahdeksan viikon kuluttua rintalasta alkoi kestää rasitusta. Heikki sai nyt luvan hölkkäämiseen ja Emilin nostamiseen.

Kahdentoista viikon kohdalla Heikille tehtiin verikokeet ja rasitustestit. Tulos oli helpotus.

– Vaikka peruskuntoni oli hyvä, se ehti tuossa ajassa romahtaa yllättävän paljon. Testit näyttivät kuitenkin, että olin palautunut leikkauksesta. Lääkärit sanoivat, että tee ja liiku, mutta tee se omien tuntemusten mukaan.

Kahdentoista viikon kontrollissa Heikki sai luvan palata kilpa-auton rattiin. Hän ajoi ensimmäisen kilpailunsa kesäkuussa – vain kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.

– Lääkäri sanoi, että ei suosittelisi ihan täysillä ajamista. Huomasinkin ratissa, että silmien ja aivojen hoksottimet eivät ole ihan tutulla tavalla mukana ja olo oli puolikuntoinen. Hapenotto oli vielä rajoilla, mutta pääsin rallipätkän maaliin ja hommaan taas sisään.

Seuraavan rallinsa Heikki ajoi syyskuussa.

– Ihan en ole vielä entisessä kunnossa, mutta ralliautoilu ei vaadi niin kovaa aerobista kuntoa, joka minulla on ollut. Pystyn kilpailemaan jo normaalisti, mutta tavoittelen ajan kanssa myös entistä kuntoani.

Japanin rallisarjan lisäksi Heikki on ajanut myös SM-sarjaa. Puoli vuotta leikkauksensa jälkeen hän uskaltaa sanoa, että ajoa on tiedossa myös jatkossa, mutta perheen ehdoilla.

Heikki antaa kiitosta hänet leikanneelle Aortta 2010 -sydäntiimille, joka tekee sairaalassa monimutkaisemmat sydänoperaatiot.

– Kokonaisuudessaan oli silmiä avaava kokemus nähdä sairaalamaailmaa. Olen ollut elämäni aikana sairaaloissa hyvin vähän.

Elokuussa Kovalaiset veivät kiitokseksi Heikin leikanneen kirurgin katsomaan Jyväskylän rallia.

Heikki ja Catherine ovat olleet yhdessä jo 22 vuotta. Ennen Emilin syntymää kilpa- autoilu hallitsi parin yhteiselämää. Pari tapasi toisensa Englannissa autokisoissa, jossa Heikki ajoi F3-sarjaa. Catherinen isä osallistui samoihin kilpailuihin, mutta eri sarjassa. Automaailma oli Catherinelle tuttu jo lapsuudenkodista.

Luottamus parin välille syntyikin jo alussa, kun he joutuivat olemaan kisamatkojen takia erossa. Catherine opiskeli urheilupsykologiaa ja opinnot pitivät häntä Englannissa, kun Heikki ajoi kilpaa maailmalla.

– Minulle oli heti selvää, että menemme Heikin uran ehdoilla. Minulta kyseltiin myös, miten voit luottaa, kun toinen on muualla. Itselleni on selvää, että jos olen toisen kanssa, en jahtaa muita kundeja. Olen aina ajatellut myös Heikistä, että hän ei rikkoisi luottamustani.

Heikki arvelee, että kotikasvatus on auttanut pitämään jalat maassa.

– Kotonani opetettiin keskittymään työhön, eikä lähtemään humputuksiin. Jetset-elämä voisi saada pään pyörälle, mutta minulla ei ole ollut vakavia houkutuksia. Koti ja Catherine, ne ovat olleet aina pyhiä.

Catherinea huvittaa, miten jotkut kuvittelevat heidän elävän ylellistäkin elämää.

– Heikin päästyä F1:een menin käymään kotona Englannissa. Jotkut tutut luulivat minun elävän luksuselämää, johon kuuluisi shoppailua ja julkkisjuhlia. Monet yllättyvät, että olemme tavallisia ihmisiä, joilla onkin kivaa kotona. Olemme aika tylsiä, Catherine kertoo.

Heikin kilpaura vei pariskuntaa asumaan ympäri maailmaa: Englannista Sveitsiin ja sieltä Abu Dhabiin, josta he palasivat Suomeen kesän lopussa 2022. Perheellä on Helsingin-asunnon lisäksi vapaa-ajan asunnot Puolassa ja Rukalla. Moni Heikin Instagram-seuraaja ihasteli kesällä, kun Heikki poseerasi lenkillä presidentti Alexander Stubbin kanssa.

– Meillä on ystäviä eri elämänvaiheista. Olemme tutustuneet Alexin ja Suzannen kanssa maailmalla jo vuonna 2005. Kesällä he olivat viikonlopun kanssamme Rukan-mökillämme, Heikki vastaa Instagram-kuvasta kysyttäessä.

Heikki painottaa, että heille titteleillä ei ole väliä.

– Tärkeintä on, miten he kohtelevat muita.

Catherine ja Heikki eivät ole kaivanneet iltamenoihin. Emilin syntymän jälkeen ainoan poikkeuksen he tekivätkin, kun ottivat Stubbin vaalivalvojaisillaksi lapsenvahdin. Tapahtumia täynnä olleen vuoden jälkeen perhe-elämä riittää enemmän kuin hyvin.

Vaatteet ja asusteet Stockmann.