Apu

Heikki Hietamies, 86: "Kyllä tässä vielä polkee!"

Heikki Hietamies, 86: "Kyllä tässä vielä polkee!"
Kirjailija ja Apu-kerhon takavuosien voimahahmo Heikki Hietamiehen humppa-askel on lyhentynyt, mutta ei pysähtynyt.

(Kuvassa Tuula (vas.), Terttu, palvelukeskuksessa vieraillut Eveliina-kana ja Heikki Hietamies.)

Vanheneminen on hyvässä seurassa kiinnostava seikkailu. Kontulan palvelukeskuksen päivätoiminta Päivikissä se on vaihteleva sekoitus päivätanssia, hartauksia, pihapelejä, levyraatia tai kuten nyt – ennen lounasta – tiukka Uutisguru.

Kuka on kirjoittanut romaanin Punainen myrsky: Pirkko Saisio, Elina Hirvonen vai Laura Lindstedt?

Viisasten kerho kääntyy kirjailijan suuntaan. Apu-kerhostakin tuttu Heikki "Hietsu" Hietamies, 86, on kuulunut Päivikin kalustoon jo vuoden päivät.

– En tiedä, kuka se on, mutta Pirkko Saisio se ei ole, Hietamies ilmoittaa vakaana kantanaan.

Kuntoutuminen on sujunut hyvin

Hietamiehen ikämieselämä on asettunut urilleen. Humppa-askel on lyhentynyt, mutta ei pysähtynyt. Perjantaiaamuisin, väliin keskiviikkonakin, Maija-rouva huolehtii miehensä ryhmäkuljetukseen, joka tuo hänet päiväksi Päivikkiin.

– Jäin 65-vuotiaana eläkkeelle, vaikka eihän se mitään eläkettä ollut, vaan vielä hirveämmin hommia, Hietsu nauraa.

Tangofestivaalit ja Apu-kerhon matkat ovat nyt taaksejäänyttä elämää, kuten kirjoittaminenkin.

Elämä meinasi olla asettumatta, kun tuli aivoverenvuoto.

– Olin sairaalassa kolme kuukautta. Sen jälkeen piti opetella taas muistamaan, missä asuu ja keitä ovat nuo kummalliset lapset, jotka siinä pyörivät. Evekin sanoi olleensa poikani ”Mikko”, Hietsu nauraa ja viittaa tyttäreensä, Avun toimittajaan, kirjailija Eve Hietamieheen.

Kuntoutuminen aivoverenvuodosta on sujunut hyvin, vaikka rollaattorille on yhä käyttöä.

– Kulkeminen on vaikeaa, mutta verrattuna siihen, missä kunnossa tänne tulin, niin onhan tämä huomattavasti parempi. Ja vaikka se voimistelu niin naurettavalta näyttääkin, niin kyllä se on auttanut.

"Ikään nähden täällä on hirveän paljon hyväkuntoisia"

Kummassakin päivätoimintayksikössä on kolme lähihoitajaa sekä yhteinen toiminta- ja fysioterapeutti.

– Kyllä täällä ammattilaiset parhaan kykynsä mukaan yrittävät saada mummuja ja ukkeja kuntoon. Ikäihmisiähän me ollaan, mutta ikään nähden täällä on hirveän paljon hyväkuntoisia. Toinen puoli on muistisairaita, me ollaan vain tämmöisiä liikuntavaivaisia.

Hietsu ei haaskaa aikaansa turhaan murehtimiseen.

– Olen 86-vuotias, ja kyllä tässä vielä polkee. Rollaattoria työnnetään ja huippunopeus on se, minkä jaksaa kävellä. Kova komennus täällä kyllä on, että selkä suorempaan, selkä suorempaan, vaikka se itse hirmu, kuntosalin pomo, on lomalla. Se on ihan tiukka täti, Hietsu hyrähtää.

Julkaistu: 19.9.2019
Kommentoi »