Heidi Herala, 60: ”Haaveeni on olla mummi – On mulla haikeus, katson lastenvaunuja kadulla sillä silmällä”
Kuuluisan näyttelijäsuvun lapsesta tuli näyttelijä. Sukutausta ei silti taannut Heidi Heralalle oikotietä. Elämä täyttyi kehnosta itsetunnosta, itsensä vähättelystä, traumoista ja vertailusta vanhempiin. Oli löydettävä itsensä roolinsa takaa.
Oulunkyläläisen rivitalon ovelle tunkee touhukas häntää vispaava tyyppi täynnä intoa ja empatiaa: tervetuloa, tervetuloa! Toivo Valentin Heralan – ikää kaksi vuotta, rotu portugalinvesikoira – takana emäntä Heidi Herala pääsee tervehtimään vasta, kun touho on saanut vinkulelunsa on esitellyksi.
Useampia tunteja myöhemmin Toivo saattelee vieraan ulos siihen sävyyn, että lähteepä lopulta, ja hänet huomataan taas. Vastaanottokomitean lisäksi talossa asuvat Seppo Maijala, 76, ja Heidin ja Sepon neljästä lapsesta nuorin, 16-vuotias Eero. Koti on viihtyisästi asujiensa näköinen, ei edustuspönötykseen viritetty.
Sellainen turvapaikka, että Heidi voi tyynesti kertoilla vaikeistakin asioista. Kehnosta itsetunnostaan, alituisesta itsensä epäilystä ja vähättelystä, käsittelemättömistä traumoista ja suruista, rassaavasta vertailusta loistaviin, kaikkien tuntemiin vanhempiin, näiden jättämästä pitkästä varjosta ja hitaan hiipumisen haikeudesta.
