Kuka voittaa, jos Yhdysvallat ja Kiina joutuvat sotaan?
Nykyaikainen kulutussota jauhaa ihmisiä ja kalustoa. Siksi Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat heikoilla ja Kiina vahva.
The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.
Kun Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth puhui syksyllä amiraaleille ja kenraaleille, hän maalaisi elävän kuvan näkemyksestään, miten sodat voitetaan. Hänen mukaansa sotilaat ja merimiehet valmistautuvat lähtemään ”keskellä yötä, säässä kuin säässä, vaarallisiin paikkoihin etsimään niitä, jotka aikovat vahingoittaa maatamme, ja tarvittaessa jakamaan heille oikeutta Amerikan kansalaisten puolesta julmassa lähitaistelussa”.
”Tässä ammatissa”, hän jatkoi, ”olet kotonasi väkivallan keskellä, jotta kansalaisemme voivat elää rauhassa. Tappavuus on käyntikorttimme, ja voitto ainoa hyväksyttävä tavoitteemme.”
Tämä urheuden ja tappavuuden korostaminen lähitaistelussa tuo mieleen spartalaiset ja roomalaiset soturit, jotka tuijottivat vihollisiaan silmiin, kun tappoivat näitä keihäillä tai miekoilla. Yhdysvaltain armeija ei kuitenkaan joudu seuraavassa sodassaan vastakkain ateenalaisten tai karthagolaisten kanssa, eikä sodan tulosta ratkaise yksilöllinen rohkeus.
Jos Yhdysvallat nimittäin ajautuu sotaan Kiinan – lähimmän kilpailijansa ja suurimman geopoliittisen haastajansa – kanssa, molempien osapuolten sotilaiden rohkeus on pitkälti merkityksetöntä.
1900-luvun alusta lähtien teollisen mittakaavan sodat on voitettu tuotantokapasiteetilla ja logistisella ja teknologisella ylivoimalla.
