Hector suomii korona-ajan salaliittoteorioita: "Kuinka kukaan voi suhtautua ihmiskunnan pelastajien työhön halveksuvasti?"
Pandemiaeristys sysäsi Heikki Hector Harman, 74, henkiseen harmauteen. Hiljaisuus ja eristys olivat viedä miehen, terveys reistaili, ystävä kuoli. Yhtäkkiä maisema kirkastui ja miehessä on taas voimaa. Silti Hector sanoo, että vanheneminen on niin syvältä, että siitä voisi tehdä biisin.
Lyhyt hetki voi tuoda ihmiselämään muutoksen ja toivon. Syyskuun puolivälissä Heikki ”Hector” Harma, 74, poti vielä syvää korona-apeutta.
– Korona-aika tuntui äärimmäisen rankalta. Ei ollut voimia, kykyä eikä mahdollisuutta elää normaaliin tapaan. Tuli ulkopuolisuuden tunne: olenko mukana oikeasti enää missään, olenko täysin tarpeeton? Tuntui, että elämä loittonee koko ajan. Mutta jossain vaiheessa tapahtuu muutos, kun asettaa itsensä sille alttiiksi: kyllä tämä tästä lähtee!
Marraskuun alussa valo alkoi voittaa. Halu tyhjentää masennuspajatso vaihtui elon etukenoon.
