Hauskaa ajanvietettä vai huippu-urheilua? – Frisbeegolf jatkaa kasvuaan
Frisbeegolfista tulee monelle mieleen kaljakassin kanssa metsässä kulkeminen ja muovilautasten nakkelu. Laji on kuitenkin paljon muuta.
Harva urheilulaji jakaa mielipiteitä niin vahvasti kuin frisbeegolf. Lajille naureskellaan eikä frisbeegolfia pidetä oikeana urheiluna.
Jos käy heittämässä kierroksen frisbeegolfia, radalla todennäköisesti törmää uskomattoman pitkälle ja tarkasti heittävään tavoitteelliseen harrastajaan, joukkoon nuoria, liikuntaa arvostavaan vanhaan pariskuntaan sekä kesäpäivää hauskan lajin parissa viettävään lapsiperheeseen. Siinä piilee frisbeegolfin suola.
Pelin perusidea on sama kuin perinteisessä golfissa. Erona se, että mailojen ja pallon sijaan käytetään frisbeekiekkoa, joka kolon sijaan yritetään saada mahdollisimman vähillä heitoilla metalliseen koriin.
Laji rantautui Suomeen vuonna 1983, kun Helsinkiin rakennettiin Meilahden kiekkogolfrata. Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata on yhä paikallaan, vaikkakin pahasti jäljessä nykystandardeista.
”Himourheiluksi lajia ei voi hyvällä omallatunnolla kutsua, mutta sitä sen ei tarvitse ollakaan.”
Kunnolliseen nousukiitoon laji lähti vasta myöhemmin, ja sitä voi kuvailla yhdeksi 2000-luvun trendilajeista. Muista historian saatossa nähdyistä trendilajeista poiketen frisbeegolf on jäänyt elämään ja on jatkuvassa kasvussa. Suurin syy siihen on saavutettavuus.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikille frisbeegolfradoille on ilmainen pääsy. Ratoja Suomesta löytyy niistä kirjaa pitävän UDiscin mukaan jo 1102. Viime vuosina määrä on lisääntynyt koko ajan, eikä kehitys näytä hiipuvan. Ratoja on maan joka kolkassa, joten jokaisen läheltä löytyy paikka, jossa lajia pääsee harrastamaan.
Mukaan tarvitsee vain omat kiekot. Huvin vuoksi kiekkoa nakkelevalle riittää vain muutama tai yksikin peliväline, mutta tavoitteellisemman harrastajan laukusta saattaa löytyä jopa kymmeniä kiekkoja. Pelivälineitä myydään lajivälinekauppojen lisäksi myös urheiluvälineliikkeissä ja isoissa ruokakaupoissa. Hinnat vaihtelevat noin kymmenestä eurosta hieman yli kahteen kymmeneen euroon, joten kustannukset eivät ole päätä huimaavia. Muutamalla kympillä saa ostettua harrastamiseen mainiosti riittävän valikoiman kiekkoja. Ja jos pelivälineitä ei hukkaa niitä käyttäessä tai ala harrastamaan lajia tavoitteellisemmin, uusiin investointeihin ei tule tarvetta.
Frisbeegolfin termistö on pitkälti samaa kuin tavallisessa golfissa. Kiekot eroavat perusteellisesti tavallisista rantafrisbeistä ja ne jaetaan karkeasti kolmeen kategoriaan: puttereihin, midrangeihin sekä drivereihin. Drivereilla heitetään usein väylän ensimmäinen heitto, jolla haetaan pitkää, nopeaa kaarta kohti koria. Midrangeja käytetään keskipitkille matkoille, paremmin kontrolloituihin lähestymisheittoihin. Putterilla “putataan” kiekko lähietäisyydeltä metalliketjuilla varustettuun koriin.
Jos lajissa haluaa oikeasti kehittyä, täytyy kiekot tuntea syvällisemmin. Kiekoissa on usein neljä numeroa, jotka kertovat sen lentoarvot. Nopeus, liito, vakaus ja loppufeidi. Jotta osaa valita jokaiselle heitolle sopivimman pelivälineen, täytyy ymmärtää, miten numerot vaikuttavat kiekon lentorataan. Kovat heittäjät saattavat esimerkiksi käyttää puttereita yli sadan metrin heittoihin, kun tilanne on siihen sopiva.
Laittamalla likoon muutaman kympin lajia voi harrastaa monta vuotta, sillä kiekot ovat vahvaa tekoa, eivätkä mene rikki käyttäessä. Laji on huomattavasti edullisempaa perinteiseen golfiin verrattuna. Frisbeegolf on matalan kynnyksen laji, mikä on yksi sen suurimmista hienouksista.
Lähes kuka tahansa pystyy harrastamaan lajia. Ei tarvitse olla atleetti tai edes hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta pystyy heittämään kiekon kohti koria. Himourheiluksi lajia ei voi hyvällä omallatunnolla kutsua, mutta sitä sen ei tarvitse ollakaan. Laji tarjoaa mahdollisuuden mukavaan liikuntaan. Yhden frisbeegolfkierroksen aikana saattaa tulla käveltyä muutama kilometri metsän siimeksessä. Laji saa erityisesti nuorison ulkoilemaan ja samalla viettämään aikaa ystäviensä kanssa, minkä arvoa kukaan tuskin kiistää.
”Laji on suurimmillaan Yhdysvalloissa, mutta Suomi on yksi frisbeegolfmaailman suurimmista tekijöistä.”
Jos oman harrastamisensa haluaa viedä korkeammalle tasolle, sekin onnistuu. Suomessa on kymmenkunta ammattipelaajaa, jotka elättävät itsensä frisbeegolfilla. Kesäkuun lopulla suomalaiset Niklas Anttila ja Eveliina Salonen voittivat miesten- ja naisten sarjassa Euroopan mestaruuden.
Frisbeegolf on laji, jossa suomalaiset todella pärjäävät. Salonen on paras suomalainen nainen, hän löytyy World Rankingin sijalta kolme. Miesten listauksessa Anttila pitää hallussaan kuudetta sijaa.
Laji on suurimmillaan Yhdysvalloissa, mutta Suomi on yksi frisbeegolfmaailman suurimmista tekijöistä. Lajissa järjestetään kilpailuja ympäri vuoden. Suomalaiset käyvät kisaamassa ympäri maailmaa. Heinä-elokuun vaihteessa Tampereella ja Nokialla järjestetään Frisbeegolfin MM-kisat, jonne saapuu lajin kovimmat tekijät myös Yhdysvalloista.
Frisbeegolf on enemmän kuin vain kiekon heittämistä. Se on yhdistelmä liikuntaa, yhteisöllisyyttä ja luonnossa liikkumista. Laji tarjoaa jokaiselle jotakin, olipa tavoitteena ammattiurheilu tai rento ajanvietto ystävien kanssa.
