Harri Kirvesniemi ja hyvän miehen hybris oli peräti kansallista Väinö Linna -kuvastoa – viimeisen kerran kellokortti olisi pitänyt jättää leimaamatta
Harri Kirvesniemi oli kerran Suomen rehellisimmän miehen maineessa, luottomies vailla vertaa. Jos Kirvesniemi olisi lopettanut uransa hyvän sään aikana, suhtautuisimme miehen urheilulliseen perintöön aivan eri tavalla, kirjoittaa Samuli Knuuti.
Aition Pioneerit-juttusarja avaa uusia näkökulmia suomalaisen urheilun suuriin nimiin. Mistä kumpusi heidän menestyksensä? Mikä teki heistä poikkeuksellisia? Sarja etsii vastauksia legendojen todelliseen perintöön ilman nostalgian verhoa.
Miksi kukaan haluaa ryhtyä huippu-urheilijaksi? Pakottaa itsensä hirvittävään rääkkiin, jonka tulokset ovat epävarmat? Lajissa kuin lajissa menestyminen mittakaavassa, joka ilahduttaisi penkkiurheilijoita, on äärimmäisen epätodennäköistä.
Syitä on varmasti yhtä monia kuin tosissaan urheilevia, mutta uskon yhden syyn olevan muita yleisempi, vaikka sitä kaikki eivät kehtaa myöntääkään. Se on halu jättää nimensä historiaan, toivo siitä että kaikesta työstä jäisi jonkinlainen perintö jälkipolville.
