Image

Hannu Rajaniemi – Poikkeus säännöistä

Hannu Rajaniemi – Poikkeus säännöistä

Hannu Rajaniemi on vuoden 2010 suuri kotimainen esikoiskirjailija. Hän on myynyt kolme scifi-romaania brittiläiselle kustantamolle. Enää hänen pitäisi kirjoittaa ne.
Teksti Kati Ala-Ilomäki
Kuvat Aleksi Niemelä
Mainos

  

Eletään 1980-luvun loppua. Ylivieskan Rannan koulun kirjastossa seisoskelee ruskeahiuksinen nuori poika, Hannu Rajaniemi. Kirjasto on pieni, kuten on koko koulukin. Rajaniemen luokalla on vain kymmenen oppilasta.

Rajaniemi on hyvä oppilas, hiljaisuuteen taipuvainen lukutoukka. Nyt hän on löytänyt ranskalaisen liioittelijan, Jules Vernen kirjat. Kuten useat lapset ennen häntä, Rajaniemi matkustaa Vernen tarinaniskijän kykyjen ja oman mielikuvituksensa avulla maailman ympäri, liitelee kuumailmapallolla ja kokee merenalaisen maailman Kapteeni Nemon sukelluslaivassa.

Hän päättää ryhtyä isona tiedemieheksi.

”Asiaan vaikutti myös Walt Disneyn kirjoittama Ystävämme atomi, jossa selitetään 50-luvun alun atomifyysisiä teorioita. Silloin oikeasti uskottiin että tulevaisuudessa autot ja lentokoneet toimisivat atomienergialla”, nyt 30-vuotias Rajaniemi naureskelee Helsinki-Vantaan lentokentän kahvilassa.

Rajaniemen lentokone on juuri laskeutunut. Hän on tulossa Suomeen Skotlannista, missä hän pyörittää tekoälyn ja sovelletun matematiikan konsulttiyhtiötä ThinkTankia.

Rajaniemi on pukeutunut siistiin, tummaan neuleeseen jonka alta puskee kauluspaita. Puheen viehättävä, mutta suomalaisen korvaan hieman vieraalla tavalla kohtelias sävy tuo mieleen brittiläiset herrasmiehet. Se on Cambridgen yliopiston peruja. Rajaniemi luki opinahjossa teoreettista fysiikkaa ja matematiikkaa vuoden verran – ja omien sanojensa mukaan oppi myös juomaan kaljaa. Väitöskirjansa hän teki kolme vuotta sitten Edinburghin yliopistoon säieteoriasta.

Tänä talvena Rajaniemen nimi on kuitenkin noussut kulttuuriuutisissa esiin syystä, jolla ei ole mitään tekemistä säieteorian todellisuuden ulottuvuuksien tutkimisen kanssa: Hän allekirjoitti viime syksynä kolmen romaanin sopimuksen brittiläisen kustantajan Gollanczin kanssa. Kirjojen tyylilaji on science fiction, ja sopimuksen syntytapa on sekin silkkaa scifiä.

Eräänä lokakuisena aamuna Rajaniemi lähetti agentilleen suunnittelemansa esikoiskirjan ensimmäisen luvun: 24 liuskaa kakkosrivivälillä kirjoitettua tekstiä. Agentti mainitsi siitä samana päivänä tapaamalleen kustannustoimittajalle.

Kolme tuntia myöhemmin Rajaniemelle tarjottiin sopimusta, ei vain esikoiskirjasta, vaan myös kahdesta seuraavasta romaanista. Gollancz-kustantamon tiedotteen mukaan sopimuksen ennakkopalkkio oli ”iso, viisinumeroinen summa”. Kustantamo tiedotti myös, että tällainen innostuminen on heillekin erittäin poikkeuksellista.

Rajaniemi kertoi sopimuksesta blogissaan ja sai heti onnitteluja scifi-harrastajilta, muun muassa Finlandia-voittaja Johanna Sinisalolta.

Mieti, jos heräisit kuutena päivänä viikossa aamulla kello 5.45 ja ajatuksissasi olisi seuraavanlainen mielikuva: Olet vankilassa. Meneillään on ”spatiaalinen vangin dilemma”. Sinä olet pelannut eräänlaista ihmisshakkia naapureitasi vastaan, ja kun olet voittanut, ympäröivien sellien asukkaat ovat korvaantuneet kopiolla sinusta. Lopulta ympärilläsi on miljoona kopiota sinusta. Peli jatkuu ja jatkuu, kunnes joku onnistuu vapautumaan vankilasta.

”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joudut päivästä toiseen, tunnista toiseen, päättämään, ammutko sellinaapuriasi – joka on suurella todennäköisyydellä itsesi kopio – päähän vai et”, Rajaniemi selittää.

Näitä Rajaniemi pohtii ennen töihin lähtöään. Edellä kuvattu tilanne on lähtökohta hänen esikoisteokselleen The Quantum Thief. Kirja ilmestyy elokuussa 2010, mutta jo nyt sitä ennakkokaupitellaan brittien nettikirjakauppa Amazonissa 18,99 punnan hintaan.

The Quantum Thiefissä seikkailevat matriarkaalisessa yhteisössä kasvanut, toisten kautta elävä ja vastuuntuntoinen Mieli ja hieman ylpeä Jean. Jeanin esikuva on ranskalaisen Maurice Leblancin luoma herrasmiesvaras Arséne Lupin.

Kirjan pääteemoina ovat identiteettiongelmat sekä velvollisuuden tunteen ja itsensä toteuttamisen välinen konflikti.

Rajaniemi on harvinainen tapaus kirjallisuuden saralla. Kukaan suomalainen ei vielä toistaiseksi ole onnistunut luomaan uskottavaa kansainvälistä uraa englanniksi kirjoittavana kirjailijana. Hetkellistä hypetystä on tietysti ollut. Muutama vuosi sitten esimerkiksi mainosmies Marco Mäkinen kertoi mediassa allekirjoittaneensa diilin amerikkalaisen jättikustantamo Random Housen kanssa. Kirjaa ei koskaan kuitenkaan näkynyt markkinoilla.

Kaiken lisäksi Rajaniemi tulee suomalaisten kirjailijapiirien ulkopuolelta eikä missään määrin noudata stereotypioita esikoiskirjailijoista. Tunteen sijaan häntä johtaa äly, eikä häntä voi pahalla tahdollakaan luonnehtia boheemiseksi. Päinvastoin, hän nimeää huonoksi puolekseen liiallisen sääntöjen noudattamisen.

”Sellaisesta lähes pakonomaisesta tarpeesta minulle on huomautettu. Kun olimme ex-tyttöystäväni kanssa Roomassa Sikstuksen kappelissa, hän halusi ottaa siellä valokuvia. Kuvaaminen oli kuitenkin kielletty, ja yritin kovasti estää häntä”, Rajaniemi naurahtaa.

”Olen tiedostanut ongelmani. Ehkä sääntöjen rikkominen voi olla joskus ihan ok.”

Viime vuosikymmenen lopulla Rajaniemi opiskeli matematiikkaa Oulun yliopistolla. Eräänä päivänä opinahjon ilmoitustaululle ilmestyi lappu, jossa oli punakeltainen logo ja joka erottui taululla olevista laskuharjoitustuloksista selvästi.

Lapussa mainostettiin Cambridgen yliopiston Certificate for Advanced Study in Mathematics -kurssia. Sillä on maine maailman vaikeimpana puhtaan ja sovelletun matematiikan jatko-opiskeluohjelmana.

Rajaniemi tiesi, että lappu oli tarkoitettu hänelle.

”Se vaikutti haasteelta, josta ei voinut kieltäytyä. Olin valinnut helpon tien, turhankin helpon, mennessäni Ouluun. Kahdessa vuodessa minulla oli kandin paperit”, hän kertoo.

”Intohimoni oli kuitenkin teoreettinen fysiikka, ja Cambridgessa on laitos, jossa opettavat alan johtavat tutkijat.”

Hän laittoi hakemuksen sisään ja pääsi opiskelemaan Cambridgeen stipendin turvin.

Stipendi oli välttämätön, sillä opiskelutahti Cambridgessa on kova. Työssä käymiseen ei jää aikaa, ja yliopisto hoitaa myös kaikki käytännön elämään liittyvät asiat. Laitoksen pitkä historia ja valtava omaisuus takaavat, että opiskelijat voivat keskittyä olennaiseen, eli ajatustensa kehittämiseen.

”Se oli aika kulttuurishokki. Trinity Hall, jossa opiskelin, on pieni college, jossa esimerkiksi Stephen Hawking on aikanaan opiskellut”, Rajaniemi kertoo.

”Kerran viikossa syötiin muodollinen lounas ne collegen kaavut päällä. Meitä syötettiin ja juotettiin hyvin.”

Elämä Cambridgessa oli kuin toiselta planeetalta Ylivieskaan verrattuna.

”Muistan kun juhlimme muodollisella päivällisellä collegen 400-vuotisjuhlaa. Päivällisen jälkeen siirryimme Mill Common Roomiin juomaan sherryä. Meillä oli ne kaavut päällä ja pari kaveria painiskeli niissä nurmikolla, kunnes portinvartijat tulivat”, Rajaniemi kertoo.

”Milleniumina yksi Etonin (yksityiskoulu Britanniassa) käynyt kaveri ilmestyi huoneeni ovelle vodkapullo kädessä. Menimme juomaan sen Wittgensteinin haudalle. Se oli yksi harvoja kertoja muuten, kun oikeasti rikoin sääntöjä. Hautausmaalle piti kiivetä aidan yli.”

Kolme päivää sen jälkeen, kun hän oli valmistunut Cambridgesta, hän seisoi jo Riihimäellä viestirykmentissä, asevelvollisuutta suorittamassa.

”Se oli vielä isompi kulttuurishokki. En voi sanoa nauttineeni, mutta kyllähän siihen sopeutui. Aika surrealistista se oli. Minulla oli tuvassani yksi kvanttioptiikasta väitellyt kaveri ja kaksi entistä linnakundia.”

Vuonna 2001, opiskellessaan jo Edinburghin yliopistossa, Rajaniemi pistäytyi uteliaisuuttaan paikallisen kirjoittajaryhmän Writer’s Blockin lukuillassa.

”Menin paikalle, ja olin aivan myyty. He oikeasti esiintyivät tarinoita lukiessaan. Se ei ollut mitään kuivaa lausuntaa. Teksteissä oli hurjaa draivia ja eri tyylilajeja.”

Rajaniemi etsi käsiinsä ryhmän johtajan ja liittyi ryhmään kirjoittamalla yhden näytenovellin. Aiempaa kokemusta kirjoittamisesta hänellä ei juuri ollut; joitakin tarinoita oli tullut sepitettyä nuorena roolipelien pelinjohtajana.

”Kaiken mitä olen oppinut kirjoittamisesta, olen oppinut ryhmässä. Se on toiminut yli 20 vuotta, ja meitä on kolmetoista. Nyt jo viisi on julkaissut romaanin.”

Rajaniemi käy Writer’s Blockin kokouksissa edelleen kerran kuukaudessa. Palautteen lisäksi kirjoittajaryhmään osallistuminen luo aikataulun ja tavoitteet kirjoittamiseen. Ensimmäisen novellinsa Shibuya no Love hän julkaisi vuonna 2004 Futurismic-verkkolehdessä. Se keräsi huomiota netissä ja päätyi muun muassa Boingboing-blogisivustolle.

Science fiction on Rajaniemelle luonteva genre.

”Siinä on kyse ajattelutavasta. Luodaan mahdoton tilanne, jonka ympärille rakennetaan maailma”, hän sanoo.

Rajat fiktiossa ovat kuitenkin häilyviä, ja scifin suosio on jo pitkään kasvanut. Genren sisältä ovat ponnistaneet muun muassa Margaret Atwoodin, Ben Eltonin ja William Gibsonin kaltaiset bestselleristit.

Rajaniemen mielestä valtavirran kirjallisuus ja scifi ovat 1960-luvulta lähtien ruokkineet toisiaan. Samalla scifi-kirjailijoiden kirjalliset kyvyt ovat kasvaneet, ja genressä on opittu juonen lisäksi keskittymään henkilöiden luomiseen. Ja kun perinteisesti science fictionissa on katsottu kauas tulevaisuuteen, on Rajaniemen mielestä trendi nyt lähitulevaisuudessa – tai menneisyydessä.

”Outous tuodaan nykyhetkeen. Kaikki muuttuu nyt niin nopeasti, että kahden vuoden päähän voidaan katsoa science fictionin avulla.”

 ”Ja loppujen lopuksi esimerkiksi historiantutkimushan on yhtä spekulatiivista, koska meidän käsityksemme historiasta muuttuu koko ajan. Historiaakin voi käsitellä scifin keinoin, kuten esimerkiksi Neal Stephenson tekee kirjassaan The Baroque Cycle, joka kertoo 1600-luvusta.”

Kolmen kirjan kustannussopimuksesta huolimatta Rajaniemi ei ole heittäytynyt täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Kirjoittaminen on ”henkireikä”, jolle hän varaa aamut.

”Ajankäytöllisesti painopisteen täytyy olla yrityksessäni. Olen sitoutunut siihen ainakin kymmeneksi vuodeksi”, hän sanoo.

Rajaniemen ja hänen säieteoriakollegansa Samuel Hallidayn perustama ThinkTank on seitsemän hengen konsultointifirma. Se pyrkii ratkaisemaan asiakkaidensa ongelmia matemaattisin keinoin. Asiakkaisiin kuuluvat muun muassa Motorola, BBC ja Britannian puolustusministeriö, jolle ThinkTank tekee korkean tason tekoälytutkimusta.

”Se muistuttaa monessa mielessä akateemista tutkimusta, paitsi että tavoitteet ovat selvemmät ja aikarajat tiukemmat.”

Nyt Rajaniemen arki on pitkälle määritelty. Kun hän aamulla lopettaa kirjoittamisen ennen yhdeksää, kuoriutuu hänestä liikemies, jonka haaste on johtaa yritystä mahdollisimman hyvin ja työntekijöitä innostavasti. Vapaa-aikaa ei juuri ole ja sosiaalinenkin elämä rajoittuu työn piiriin. The Quantum Thiefin ensimmäisen version pitäisi olla valmis tänä syksynä. 

Rajaniemen omia suosikkitarinoita ovat englantilaisen Neil Gaimanin luomat Sandman-sarjakuvat.

Hän näkee niissä kysymyksen siitä, voiko ihminen muuttua ja keksiä elämänsä uudelleen.

Jostain syystä se vetoaa Rajaniemeen.

”Se on mahdollisuus, johon haluan uskoa. Siihen, että mistä tahansa oravanpyörästä ja ahdistavasta voi murtautua”, hän sanoo.

”Jos niin ei olisi, eikö se olisi luovuttamista ja omaan laatikkoonsa tyytymistä?”

*

Rajaniemen esikoisromaani ”Kvanttivaras” ilmestyi englanniksi syksyllä 2010 ja suomeksi helmikuussa 2011.

Image 3/2009

Julkaistu: 23.2.2011