Apu

Hannu Lauerma: Väestökirjat paljastavat, että nälkävuosina parhaiten pysyttiin hengissä saaristossa – Kalatarjonnan runsaus on osa kriisiaikojen huoltovarmuutta

Hannu Lauerma: Väestökirjat paljastavat, että nälkävuosina parhaiten pysyttiin hengissä saaristossa – Kalatarjonnan runsaus on osa kriisiaikojen huoltovarmuutta
Psykiatri Hannu Lauerma käsittelee kolumnissaan kalastusta. Mitä kaikkea hyvää se tekee ihmiselle sekä ulkoilun, ravinnon että ruokahuollon näkökulmasta. Kulinaristisia elämyksiä unohtamatta.
Kuvat Anna Liukas

Siinä missä useimmat metsästyskaudet ajoittuvat syksyyn ja alkutalveen, tarjoaa kevät ainutlaatuisia mahdollisuuksia urheilu- ja kotitarvekalastukselle. Riittävien turvavälien vuoksi se soveltuu hauskaksi ulkoilumuodoksi myös koronapandemian aikana, kunhan paikalle päästään turvallisesti matkustaen.

Suomen vesistöjen kehityshistoria on omalaatuinen, ja siksi tarjolla on poikkeuksellisen paljon kalalajeja. Järveä kohden meillä on moninkertaisesti enemmän lajeja kuin Ruotsissa tai Norjassa, ja järvetkin ovat kalastoltaan erilaisia. Purojen, lampien, jokien ja järvien lisäksi meillä on pitkä rannikko.

Siian onginta on laiskan miehen laji

Kevätkalastuksen ensimmäinen hauskuus on laiskan miehen laji: siian heitto-onginta rannoilla, kun jäät ovat niiltä väistymässä ja siika tavoittelee sukasmatoja hiekka- ja sorapohjilta.

Pyyntiin käytetään heittovapaa, liukupainoa ja madotettua koukkua. Mukavuudenhaluisimmat tukevat vavat pystyyn, kiinnittävät niiden päähän kulkuset ja ottavat aurinkoa mukana kulkevissa tuoleissa odottaen, että kulkunen helähtää.

Eräitä vapakalastuksessa muutoin harvinaisia muita kalalajeja on keväällä runsaasti liikkeellä niiden kevääseen ajoittuvan kutunousun vuoksi.

Kun poikani olivat nuorempia, pieni kaveriporukka tapasi kokoontua muutamaa päivää ennen vappua erääseen salaiseen kalapaikkaan. Siellä puro muodostaa matkalla metsän siimeksestä mereen pienen lammen, josta puro sitten jatkuu mereen. Puroon ja sen suulle kerääntyy tuolloin suurina parvina meressä usein parikiloisiksikin kasvaneita säyneitä, jotka kutuhuumansa keskelläkin ottavat heitto-onkeen ja perhoon.

Iso säyne on ruokakalana loistava ja helposti käsiteltävä, vaikka pienet ovatkin ruotoisia. Kraavikalana sitä tarjottaessa on hauska arvuutella vieraille, mitä he syövät, sillä liha on hennosti punertavaa.

Toutain on toukokuinen taistelija

Vanhan kansan opetus on, että säyne kutee, kun valkovuokko kukkii. Hieman myöhemmin nousee eteläisen Suomen jokiin, muun muassa Aurajokeen ja Porvoonjokeen, hohtavassa häävärityksessä hieman pienempi mutta ruokakalana mainio vimpa.

Aikana ennen markettien pakastekala-altaita sekin oli haluttu saalis. Turussa kerrotaan vimpoja 50-luvulla ohjatun katiskoihin käyttäen ohjaimina hetekanpuolikkaita, mutta se ottaa kutuaikana myös pieniin uistimiin. Muutamankin vanhan herran herkku on ollut sokerisuolattu vimpa.

Niille, joita kiinnostaa isokokoinen ja siiman päässä peräti hurja taistelija, on tuoreiden koivunlehtien toukokuu parasta aikaa saada koukkuunsa harvinaisuus: jopa seitsenkiloiseksi kasvava toutain. Niitä on tarjolla muun muassa lupahinnaltaan kohtuullisilla Herralan- ja Kuokkalankoskilla Lempäälässä.

Huhti-toukokuun vaihteessa merellä alkaa silakan litkaus paljaiden kiiltävien koukkusarjojen avulla esimerkiksi silloilta. Tuoreen silakan maku on jotain aivan muuta kuin teollisesti fileoidun ja paistetun.

Ikivanhan kalastusperinteen jatkaminen on hyvä asia. Kalaravinto näyttää lisäävän terveitä elinvuosia lukuun ottamatta friteerattua kalaa, joka sekään ei ole haitallista syötävää.

Väestökirjoista on myös nähtävissä, että maamme nälkävuosina on parhaiten pysytty hengissä saaristossa. Kalatarjonnan runsaus on osa kriisiaikojen huoltovarmuutta.

Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri

Julkaistu: 19.5.2020
1 kommentti