Minulla on kaksoisveli, olemme identtiset kaksoset. Ekalla luokalla saimme olla itämaan tietäjiä joulukuvaelmassa. Minulla pysyi turbaani päässä, mutta veljeltä se tippui. Ehkä hänestä ei sen vuoksi koskaan tullut näyttelijää, mutta minusta tuli. Se on pienestä kiinni.

Nuorena olin hyvin urheilullinen. Harrastin nyrkkeilyä, painia, jalkapalloa ja muita pelejä sekä yleisurheilulajeja. Rakastin voittamista ja olin hyvin kilpailuhenkinen. Nyrkkeily kiehtoi, koska se on sekä taistelulaji että samaan aikaan herrasmieslaji. Painissa meillä oli hyvä valmentaja, joka opetti elämänasennetta ja toisten kunnioittamista. Urheiluharrastuksista on ollut apua näyttelijän fyysisessä työssä.

Fyysisyys tuo turvallisuuden tunnetta, mutta en ole koskaan joutunut puolustamaan itseäni. Luin 12-vuotiaana Mahatma Gandhin elämäkerran, ja minusta tuli pasifisti. Tuohon aikaan luin muutenkin hyvin paljon. 16-vuotiaana olin sivistyneimmilläni ja ehkä älykkäimmilläni – sen jälkeen on ollut pelkkää alamäkeä!

Äitini oli kotiäiti ja sairauseläkkeellä. Silti hän lahjoitti rahaa Kolumbiaan kummilapsijärjestön kautta. Isäni kuoli, kun olin viisivuotias. Hänkin opetti, että heikompia pitää auttaa ja kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa. Kun meillä kävi romaneja, vanhempani lahjoittivat heille kenkiä ja vaatteita. Arvostan tällaista sosiaalista omaatuntoa, ja haluan jakaa saman asenteen omille lapsilleni.

Loukkasin itseni 2000-luvun alussa, kun hyppäsin liikkuvasta lavasteesta ja löin niskani. Se muutti elämääni paljon – kipu on siitä lähtien ollut jokapäiväistä. Olen kestänyt lääkkeiden avulla. Minun piti myös muuttaa elämäntapojani ja ottaa huomioon oma rajallisuuteni. En halua pilata elämääni olemalla katkera asiasta, joka ei ole kenenkään syy, vaan onnettomuus. Olisi kammottavaa elää katkeruudessa. En syytä onnettomuudesta ketään, en edes itseäni.

Näyttelijänä parasta on, kun pääsee tutkimaan ihmissieluja roolihenkilöiden kautta. Minua kiinnostaa myös mielikuvien käyttö näyttelijäntyössä. Mielikuva on kuin psykofyysistä bensaa, joka sytyttää sekä kehon että mielen. Saatan vaikka kuvitella olevani susi, se tuo tarvittaessa pelottavan lisän. Vaikka puhuisin kevyesti, silmät palavat.

Minulle tulee usein sellaisia rooleja, joita tarvitsen. Roolit jotenkin etsiytyvät luokseni. Nytkin olen pääroolissa Kouvolan teatterin Patriarkka-näytelmässä. Mietin vanhenemistani ja sitä, miten aika jotenkin ajaa ohitseni. Olen esimerkiksi elävä dinosaurus: en ole ikinä käyttänyt nettiä.

Kirjallisuus ja musiikki tuovat minulle valtavasti iloa. Pidän Yleisradion palveluja mahtavan hienoina. Ne ovat lähellä kirjastoon verrattavaa palvelua: saa kuunnella ja katsella vaikka Radion sinfoniaorkesterin konsertteja ja maailmanluokan esiintyjiä ilmaiseksi.

Pienestä pitäen olen ollut kiinnostunut hengellisyydestä. Lapsena haaveilin, että minusta tulisi joko jalkapalloilija tai erakkomunkki. Nyt mietin, pitäisikö liittyä johonkin ryhmään. Ortodoksisuus kiinnostaa, ja buddhalaisuutta tunnen jonkin verran. Mutta tämä on vielä kesken, enkä tiedä, mihin päädyn.