Apu

Hannes Häyrinen oli totinen koomikko, jonka elämää leimasi rakkauden kaipuu – Valkokankaan varjot 3/10

Hannes Häyrinen oli totinen koomikko, jonka elämää leimasi rakkauden kaipuu – Valkokankaan varjot 3/10
Hannes Häyrinen oli elokuvarooleissaan ja Hanski-sarjan päähahmona Suomen hauskimpia miehiä. Kameroiden ulkopuolella hän vetäytyi kuoreensa eikä sietänyt nähdä vieraita ihmisiä silmissään. Sarja esittelee kymmenen suomalaisen viihteen legendaa.
Julkaistu: 1.10.2021

Lapsena Hannes Häyrisen mieltä vaivasi ­erityisesti yksi suuri kysymys: Miksi äiti ei pitänyt minua?

Kerttu Soikkeli synnytti huhtikuussa 1914 poikalapsen Johan Erikin, joka sai kutsumanimen Hannes. Vanhemmat eivät olleet naimisissa, mutta helsinkiläinen rakennusmestari Johan Högdahl tunnusti poikansa.

­Hannes jäi äitinsä vanhempien hoitoon Keski-Suomeen, yhdeksän ihmisen asuttamaan pieneen hellahuoneeseen. Lapsuus oli hyvin köyhää, mutta Hanneksen mielestä ­elämän parasta aikaa.

Kun poika oli 11-vuotias, Hanneksen äiti haki pojan ­Helsingin Pitäjänmäkeen, nyt isänsä luo. Tämä oli siinä ­vaiheessa mennyt taloudenhoitajansa kanssa naimisiin, ja Hannes alkoi kutsua isäänsä sedäksi.

Lapsuuden koukeroiset huoltajuuskuviot vaikuttivat myös Hannes Häyrisen luonteen kehittymiseen.

– Vasta vanhana miehenä isäni myönsi, ettei ymmärtänyt äidin ratkaisua. Kyllä se oli hänelle varmasti trauma. Rakkauden kaipuu leimasi hänen elämäänsä, Hanneksen tytär Marjukka Larsson kuvaili vuonna 2006 Naurattajat-kirjan haastattelussa.

Hannes Häyrinen ja Ritva Arvelo menestyselokuvassa Radio tekee murron.

Näytteleminen kulki suvussa

Hannes Häyrisen suvussa näytteleminen kulki verenperintönä. Isän puolen sukulaisia olivat muun muassa näyttelijät Arna Högdahl ja Lilli Tulenheimo, joka oli hetken aikaa myös pää­ministerin puoliso.

Hannes itse oli innokkaasti mukana koulun näytelmissä ja pääsi 18-vuotiaana Suomen näyttämö­opistoon. Palautteessa mainittiin, että nuorella miehellä oli erityistä lahjakkuutta nimenomaan komediallisiin rooleihin.

Aikuistuttuaan Hannes teki töitä vapaana näyttelijänä ja sai kiinnityksen Helsingin Kansanteatteriin. Suomi-Filmi pestasi Hanneksen elokuvanäyttelijäksi vuonna 1938, ­jolloin hän pääsi tekemään ensimmäiset pienet sivuosansa valkokankaalle.

"Molemmilla vanhemmillani oli voimakas luonne ja kyllä kotona välillä räjähteli. Äiti oli enemmänkin tasa­painottava tekijä. Hän sanoi aina, että viisaampi antaa periksi."
Marjukka Larsson, tytär

Talvisota katkaisi näyttelijäntyöt, ja Hannes joutui ­rintamalle lääkintämieheksi. Hänen tehtävänsä oli ­henkisesti rankka: lääkintätelttaan tuotiin pahimmin ­haavoittuneet miehet, joista monet itkivät äitiään ja ­kuolivat Hanneksen silmien edessä.

Jatkosodassa Hannes Häyrinen sai komennuksen ­viihdytysjoukkoihin, joissa hän kiersi muun muassa Tauno Palon kanssa sotilaita huvittamassa.

Juuri ennen sotaa vuonna 1939 Hannes oli perustanut perheen näyttelijä Liisa Nevalaisen kanssa. Pariskunta sai kaksi lasta, Kansallisteatterin puvustajana uransa tehneen Marjukan sekä valokuvaajana työskennelleen Jukan. ­Liisasta tuli Hanneksen elämän tärkein ihminen. Kenties ainoa, jolle hän uskalsi näyttää koko kuvan itsestään.

– Molemmilla vanhemmillani oli voimakas luonne ja kyllä kotona välillä räjähteli. Äiti oli enemmänkin tasa­painottava tekijä. Hän sanoi aina, että viisaampi antaa periksi, Marjukka Larsson kertoi.

Perheen parissa 1963. Kuvassa ­Hannes ja vaimo Liisa, lapset Marjukka ja Jukka sekä irlannin­setteri Rex.

Totinen humoristi

Sotavuosien aikana Hannes Häyrinen kävi taistelua myös siviilirintamalla. Palkkariita Suomi-Filmin kanssa kärjistyi, ja Hannes siirtyi kilpailevan elo­kuvayhtiön Suomen Filmiteollisuus Oy:n leipiin. Samalla hän alkoi saada merkittävämpiä elokuvaosia, kuten pääroolin Mika Waltarin käsikirjoittamassa komediaelokuvassa Nuoria ihmisiä (1943).

Oli rooli pieni tai suuri, Hannes teki työnsä hyvin ja alkoi erottua ansiokkaana koomikkona. Kuitenkin hän sai ­ensimmäisen Jussi-palkintonsa vakavasta sivuosasta, sodanjälkeisiä sopeutumisvaikeuksia kuvanneesta ­draamasta Nuoruus sumussa (1946).

Parhaan miespääosan Jussin Hannes Häyrinen pokkasi Matti Kassilan vauhdikkaasta jännityskomediasta Radio tekee murron (1951), joka kestää katselun vielä nykyaikanakin. Hän näytteli kunnianhimoista radiotoimittajaa Toivo Teräsvuorta, joka murtautuu taidemuseoon ja jää kiinni samalla, kun selostaa tapahtumia kuulijoilleen. Juoni oli tosielämän innoittama: radiotoimittaja Martti Santavuori oli toteuttanut aiemmin saman tempauksen, joskaan hänen puuhiinsa ei ollut sotkeutunut aito rikollisliiga.

"Kaikki työ, mikä tehdään varsinaisen päätyön ulkopuolella, on pelkästään sivutulojen ansaitsemista: yksinomaan itsensä ylimääräistä rasittamista tiettyä ylimääräistä korvausta vastaan."
Hannes Häyrinen

1950-luvun lopussa Hannes Häyrinen niitti suosiota SF:n kepeissä elokuvissa, kuten Syntipukki, Asessorin naishuolet, Paksunahka ja Kovaa peliä Pohjolassa. Aarne Tarkas teki Uljas Kandolinista ja Hanneksesta tyhmän poliisi­kaksikon Koukku & Ripatti.

Kankkulan kaivolla -radiokuunnelmassa sekä samannimisessä elokuvassa Hannes oli radioselostaja. Myös Spede Pasanen yritti kosiskella Hannesta jopa koomikkoparikseen, mutta tämä kieltäytyi suorilta käsin.

– Meidän huumorimme ei ole samanlaista.

Tämä piti varmasti paikkansa. Hannes Häyrinen oli ­koomikkonakin usein hyvin totinen ja vakava, jopa äreä. Huumori syntyi joko näitä piirteitä liioittelemalla tai ­tahallisesti rikkomalla.

Jotkut Hanneksen elokuvarooleista olivat turhan­päiväisiä, vaikka omalla osaamisellaan hän teki niistä ­mainioita. Hannes itse kuittasi asian kepeästi:

– Kaikki työ, mikä tehdään varsinaisen päätyön ulkopuolella, on pelkästään sivutulojen ansaitsemista: yksinomaan itsensä ylimääräistä rasittamista tiettyä ylimääräistä korvausta vastaan. Tästä syystä tulen myös ottaneeksi töitä, jotka eivät laadullisesti ole suurenkaan arvoisia.

Alikersantti Häyrinen viihdyttää sotilaita asemiesillassa marraskuussa 1942.

Roolin leimaama mies

Varsinaisena päätyönään Häyrinen piti teatteria. Hän näytteli koko ajan myös näyttämöllä, muun muassa Helsingin Kansanteatterissa ja Tampereen Teatterissa. 1950-luvulla hän toimi nelisen vuotta Kotkan kaupunginteatterin johtajana, kunnes palasi pääkaupunkiin Helsingin kaupunginteatteriin ja Suomen Kansallisteatteriin, josta jäi eläkkeelle vuonna 1981.

Suuri yleisö muistaa Hanneksen erityisesti omasta ­­television komediasarjasta Hanski, jota esitettiin MTV:llä vuosina 1966–73. Sarjaa käsikirjoitti Liisa Nevalainen, ja Hannes itse esitti päähenkilöä, osto- ja myyntiliikettä ­pitävää kauppiasta, jonka ympärille koomiset tapahtumat keskittyivät.

Rooli leimasi pahasti Hanneksen, jota luultiin tosi­elämässäkin hauskaksi mieheksi. Siinä suhteessa ei olisi voinut enempää erehtyä.

"Kyllä Hanski loukkaantui! Huusi, että mikä sinä olet lähettelemään terveisiä minun vaimolleni."
Vesam-Matti Loiri

Hanskissa siivooja Helmi-Orvokki Virtasta esittänyt Marita Nordberg tuli Hanneksen kanssa hyvin toimeen, mutta näki myös hänen erikoisen luonteensa.

– Työtä tehdessään Hanski ei ollut yhtään hauska. Hän työskenteli vakavasti ja oli vaativa. Hyvällä tuulella ­ollessaan hän oli hurmaava. Huumori oli outoa: hän antoi kiitosta ja pyysi anteeksi tönäisemällä.

Ohjaaja Matti Kassila majoitti Hanneksen kotiinsa Radio tulee hulluksi -elokuvan kuvausten ajaksi ja sai kokea ­näyttelijän synkän puolen.

– Päivät sujuivat töissä hienosti, mutta iltaisin hän vain puhui räävittömiä ilkeyksiä muista ihmisistä ja haukkui kaikki tyhmiksi. Hänen näyttelemisensä oli kuitenkin aina aitoa. Hän oli luonnonlahjakkuus.

Vesa-Matti Loiri oli näytellyt Liisa Nevalaisen kanssa Pojat-elokuvassa ja pyysi kerran Hannesta kertomaan ­vaimolleen terveisiä.

– Kyllä Hanski loukkaantui! Huusi, että mikä sinä olet lähettelemään terveisiä minun vaimolleni, Loiri kertoi.

Onnenpäivät-näytelmä Kansallisteatterissa 1939. Pöydän ääressä Jussi Jurkka, Hannes ja Sylvi Palo.

Vaimon kuolema musersi taiteilijan

Marjukka Larssonin mukaan Hannes Häyrinen vetäytyi työajan ulkopuolella kokonaan omiin oloihinsa kotiin tai kesämökille, jossa viihtyi enimmäkseen puhumatta. Hannes luki kirjoja, pelasi pasianssia ja teki puutarhassa kivitöitä. Lähelleen hän ei päästänyt kuin vaimonsa, lapsensa ja ­näiden lapset.

– Meillä ei käynyt vieraita edes kahvilla. Kun itse kävin aikuisena vanhempieni luona, juttelin lähinnä äidin kanssa. Isä kulki välillä ohi, katsoi meitä ja pudisteli päätään. Se oli merkki siitä, että hän oli onnellinen, Larsson sanoi.

Hannes ei päästänyt lähelleen muita kuin Liisa-­vaimonsa. Pariskunta kotonaan 1982.

Liisa-vaimon kuolema keuhkoveritulppaan vuonna 1987 musersi Hanneksen täysin. Menetys oli niin järkyttävä, ettei perheen spanieli nimeltä Boy kestänyt isäntänsä surua, vaan kuoli viikkoa myöhemmin.

Jos näyttelijä siihen asti olikin varjellut visusti tunteidensa näyttämistä, hän herkistyi matkalla kotoa läheiseen ruokakauppaan.

– Isä käveli puiston läpi, jolloin paikalliset puliukot ­nousivat seisomaan, ottivat lakin päästään ja sanoivat: ”Osanottomme Lissun kuoleman johdosta.” Isä alkoi itkeä. Hän piti pultsareiden surunvalitteluja suurimpana ­kunnianosoituksena, jonka näyttelijä voi saada.

Hannes eli hiljaisuudessa vielä neljä vuotta Liisansa ­jälkeen. Hän lähti maailmasta vähin äänin, 77-vuotiaana joulukuussa 1991.

Johan Erik (Hannes) Häyrinen

  • Syntyi 25.4. 1914 Jyväs­kylässä, kuoli 21.12.1991 Helsingissä. Nimi vuoteen 1948 asti Högdahl.

  • Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja teatterin­johtaja. Noin 50 elokuvaroolia, mm. Nuoruus ­sumussa, Radio tekee murron ja Syntipukki. Oma tv-komediasarja Hanski (1966–73).

  • Puoliso näyttelijä-kirjailija Liisa Nevalainen, jonka kanssa lapset Jukka Häyri- nen ja Marjukka Larsson.

  • Haudattu Helsinkiin Hieta­niemen hautausmaalle.

Lähteet: Tuomas Marjamäki: Naurattajat – suomalaisen komiikan tekijät 2007–1907 (Edita 2007)

Kommentoi »