Jouluun oli aikaa viisi päivää, kun Hanna Sumari perheineen pääsi muuttamaan nykyiseen kotiinsa Espoon Järvenperään. Siitä joulusta tulee kuluneeksi seitsemäntoista vuotta.
”Koko suku oli kutsuttu meille pyhinä syömään, ja silloin kaikki oli jo valmista.”
Toimittaja ja juontaja Hanna Sumari istahtaa vaalealle jalkarahille muistelemaan. On lämmintä ja kodikasta. Taustalla soi hiljainen joulunajan musiikki.
Talon remontti oli kestänyt puoli vuotta, kun vanha, kaksikerroksinen puutalo kunnostettiin viisihenkiselle perheelle sopivaksi. Entinen koti oli myyty, ja koko pesue oli majaillut väliaikaisesti tulevan kodin vieressä sijainneessa kesämökissä.
Lisätilaa antoi lainaksi haettu asuntovaunu, ja huonekalut ja muut tavarat oli säilötty varastoon.
Pari ensimmäistä yötä perhe nukkui tyhjässä talossa, koska varaston tyhjentämispäivässä oli ollut sekaannusta.
”Meillä oli mukana vain patjat – ja jouluhiiri. Pienestä hiirestä kasvoi valtava draama, koska siitä täytyi päästä eroon”, Hanna muistelee päätään puistellen.
Vanhan puutalon perintöaarteet
Joulu on ovella taas – kuusikin on kannettu tupaan. Vanha, romanttinen talo elää ja hengittää juhlan lempeää tunnelmaa.
Iso piha omenatarhoineen on saanut hennon lumipeitteen. Omenapuiden oksilla keikkuvat värivalot, ja sisällä talossa tuikkivat elävät kynttilät.
Hanna Sumarille joulu on perheen ja ystävien juhla. Aatto vietetään perinteisesti lasten kanssa. Perheen kolmesta tyttärestä vanhin on jo naimisissa, niinpä joulupöydän ympärillä on vähintäänkin kuusi ruokailijaa. Joulupäivänä väkeä on jo tuplasti enemmän.
”Aina on tilaa”, vieraanvarainen emäntä vakuuttaa.
Kodin sisustus on yhdistelmä modernia tyyliä ja ajan patinoimaa, kaunista antiikkia. Huonekaluista osa on tullut perintönä Hannan äidiltä ja isoäidiltä.
Öljytty tammilankkulattia sopii vanhan puutalon henkeen, samoin kuin kaunis helmiponttipaneeli eteisaulassa ja osassa avaraa oleskelutilaa.
Lipaston pöytälevyä koristava näyttävä glögikattaus täydentyy viereiselle pöydälle asetetuista upeista samppanjalaseista. Hannan saksalaiselle isoisoisälle aikoinaan kuuluneet lasit ovat peräisin 1800-luvulta.
Koti löytyi aamun lehdestä
Hanna Sumarin perhe muutti nykyiseen kotiinsa vain noin parin kilometrin päästä.
”Olin saanut ajatuksen, että meidän täytyy muuttaa. Olin kyllästynyt yksitasoiseen, matalaan omakotitaloon.”
Oli varhainen kesäaamu ja muu perhe nukkui, kun Hanna luki päivän sanomalehteä.
”Siinä se oli, ilmoitus tästä talosta. Hyppäsin polkupyörän selkään ja ajoin tänne. Ihastelin aidan yli taloa ja sen ympäristöä.”
Nykyisen autopaikan kohdalla oli vanha saunarakennus.
”Sauna toi mieleeni muistot lapsuuden pihapiiristä. Sammaloituneet kivet kimalsivat aamuauringossa smaragdin- vihreinä. Olin aivan myyty.”
Hanna polki takaisin kotiin, ja kohta koko perhe yhdessä yökylässä olleiden appivanhempien kanssa oli taloa katsomassa.
”Mieheni pudisteli päätään, mutta minä näin heti talon mahdollisuudet. Aloin saman tien tehdä mielessäni remonttia.”
Ruokasalin laajennus
Isossa remontissa vanha omakotitalo uudistettiin sisätiloiltaan täysin. Monta väliseinää poistettiin niin, että alakertaan muodostui yhtenäinen tila. Siihen kuuluvat eteinen, yhdistetty työtila ja kirjasto, olohuone, ruokasali ja keittiö. Vanhempien makuuhuone sijoitettiin alakertaan ja lastenhuoneet yläkertaan. Saunatilat rakennettiin talon kellariin.
Taloa levennettiin etupihan puolelle Hannan toiveiden mukaisesti. Laajennusosaan rakennettiin ruokasali.
”Ohjeistin rakennusmiehiä, että ruokasalin mittojen tulee olla niin suuret, että sinne mahtuu kahdentoista hengen ruokapöytä. Seinän ja tuolien väliin piti jäädä kunnolla liikkumatilaa”, Hanna esittelee täydellistä ruokasaliaan.
Elämänsä aikana lukemattomia kattauksia kuvauksiin loihtinut Hanna tietää, että runsautta on ihana katsella.
Hanna Sumarin joulupöydässä runsaus tulee kukkasista, kynttilöistä ja veikeistä jääkarhukoristeista, joita on siroteltu lähes jokaisen ruokailijan lautasen taakse.
Aterimet ovat Ranskasta hankittua hopeaa.
”Ostin Nizzan antiikkitorilta matkalaukullisen hopeaesineitä. Meillä Suomessa antiikkihopea maksaa aivan liikaa. Se johtuu siitä, että pöytähopeiden historiamme on niin lyhyt”, Hanna uskoo.
Aika ja elämä saavat näkyä
Joulunajan kahvipöytään taitava emäntä pyöräyttää näyttävän tornikakun, jonka hän koristelee kermavaahdolla ja jäisillä karpaloilla.
Jalallisen kakkulautasen reunoille Hanna asettelee marjaisia puolukanvarpuja, joita kasvaa omassa pihapiirissä. Kahvikattaukselle taitava somistaja löytää täydellisen paikan vanhan senkin päältä. Seinällä sen yläpuolella on ajan patinoima, herkkä maalaus nuoresta tytöstä.
Taulun kauniit kehykset ovat vuosien saatossa rapistuneet.
”En ole halunnut korjauttaa taulussa mitään – aika ja elämä saavat näkyä”, Hanna Sumari sanoo.
Vastapäätä kahvikattausta komeilee piirongin päällä Hannan leipoma korkea piparkakkutalo.
”Hankimme kananmunat motocrossin nelinkertaisen maailmanmestarin Heikki Mikkolan kanatarhasta Lopelta.
Hauskaa on, että piparkakkutalomme on jo vuosia päätynyt hänen kanojensa herkuksi”, Hanna Sumari kertoo.
Teksti: Päivi Mattila
Kuvat: Paavo Martikainen
Juttu on julkaistu Eevan numerossa 12/2016.
