Hanna Riiheläinen rakensi palvotun vaateyrityksen, mutta äkkiä kaikki oli ohi – Nyt hän kertoo, kuinka unelmasta tuli selviytymistaistelua

Lapsena Hanna Riiheläisellä oli unelma. Hänestä tulisi vaatesuunnittelija, jolla olisi oma vaatemerkki. Pieni Hanna ei osannut arvata, että niin tosiaan kävisi. Mutta joskus unelmat käyvät toteen.

Taideteollisen korkeakoulun opiskeluaikana Riiheläinen työskenteli muodin parissa New Yorkissa ja harkitsi jäävänsä sinne. Hän kuitenkin palasi Suomeen ja perusti R/H Studio -vaatemerkin vuonna 2010 yhdessä Emilia Hernesniemen kanssa. Riiheläinen oli tuolloin 30-vuotias.

Silloin hän myös suunnitteli ikoniset Mickey-tuotteet: mekot ja paidat, jotka on helppo tunnistaa etumuksen ”hiirenkorvista”.

Nyt yrityksen tarina on tullut päätökseen. Viimeiset Mickeyt on myyty.

Itse asiassa varasto myytiin loppuun niin nopeasti, ettei Riiheläinen usko sitä vieläkään todeksi.

– Olin varautunut siihen, että myymme varastoa tyhjäksi syyskuun ja sitten mietitään, mitä jäljelle jääneille vaatteille tehdään. Mutta kaikki myytiin ensimmäisinä tunteita lopetusilmoituksesta.

Jos joku olisi kertonut pienelle Hannalle, millainen unelma oman brändin kanssa työskentelystä todellisuudessa on, ei hän olisi sitäkään uskonut. Tässä haastattelussa Riiheläinen on luvannut kertoa, mitä unelmalle tapahtui, ja miksi rakastetun R/H-vaatemerkin taival päättyi vain reilun vuosikymmenen jälkeen.

Yrittäjän ajasta varsinaista vaatesuunnittelua on vain murto-osa. Kaikki muu kulminoituu siihen, montako tuotetta pitää saada myytyä, jotta toiminta on kannattavaa. Riiheläisen mukaan tämä neljäntoista vuoden matka on ollut antoisa mutta haastava.

Eikä mikään aikaisempi olisi voinut valmistella siihen, mitä on olla samanaikaisesti yrittäjä, kun tulee äidiksi.

– Samaan aikaan, kun on vauvan kanssa kotona, pitäisi olla jatkuvasti kehittämässä bisnestä, ideoimassa uutta, olla luova ja hallinnoida yritystä kokonaisvaltaisesti. Ilman että oikeastaan on aikaa ja resursseja ajatella mitään.

Riiheläisen esikoinen on nyt kuusivuotias ja toinen lapsi vuoden ja 7 kuukauden ikäinen. Väliin on mahtunut monta raskasta vuotta, joiden yksityiskohtiin Riiheläinen ei halua mennä. Oli aikoja, kun oli vain selviydyttävä.

– Mistään ei olisi tullut mitään ilman äitiäni, joka asuu viiden minuutin matkan päässä. Molempien lasten syntymän jälkeen yrityksellä oli jokin tilanne päällä. Yrittäjänä on pidettävä samaan aikaan huolta yrityksestä, joka on oma vauva tavallaan sekin.

Riiheläinen näkee ympärillään samassa tilanteessa kamppailevia yrittäjänaisia. Kaikilla ei ole tukiverkkoja. Mitä tapahtuu, jos vauva ei olekaan terve tai firmalla menee huonosti?

– Yksinyrittäjiä pitäisi jollain tapaa valtion tasolta tukea. En tiedä mitä se tuki olisi, mutta vaikka niin, että olisi varaa palkata apukäsiä kotiin tai yrityksen toimintaan.

Vaikeimpina aikoina Riiheläinen oli muutaman kuukauden sairauslomalla, mutta aina oli jotakin hoidettavana ja tulipaloja sammuteltavana. Suunnittelijana ja yrityksen omistajana hän on tietyllä tapaa korvaamaton.

Toisaalta työ on ollut myös vaikeiden aikojen pelastus. Intohimotyö on tarjonnut vastapainoa kaikelle muulle. Mutta lopulta Riiheläinen oli kuuluisan kysymyksen äärellä: miten tasapainoilla työn ja muun elämän välillä? Mikä on minkäkin arvoista? Alalla vallitsevien haastavien aikojen vuoksi oli tehtävä päätös. Hänen itsensä, perheensä ja yrityksen vuoksi.

– Tulin siihen tulokseen, että en halua olla se stressikimppu, joka huutaa lapsille kotona. Vaikka kuinka rakastan yrittämistä ja vaatesuunnittelua, lapset pistävät prioriteetit uusiksi.

Hän ymmärsi, että hän ei tässä hetkessä voi saada kaikkea. Jostain oli luovuttava. Yhtälö ei pysynyt kasassa.

– Meille luodaan painetta siitä, että pitäisi olla uraohjus, hoitaa lapset, arjen ja kaiken mitä elämä yllättäen heittää eteen. Joskus tämä kaikki voi vaan olla liikaa.

Rennon feminiinisiä, leikkisiä, tunnistettavia. R/H Studion neljääntoista vuoteen mahtuu hittejä ja muutamia huteja. Alusta saakka Riiheläisellä on ollut halu luoda vaatteita, jotka päätyisivät käyttäjien lempivaatteiksi. Suunnittelijana ei koskaan tiedä, mikä resonoi kuluttajissa.

– Ei artistikaan voi mennä studioon sillä ajatuksella, että nytpä menen tekemään hitin.

Vaikka kestosuosikiksi noussutta Mickey-mekkoa tehdessä Riiheläisellä itsellä oli hyvä tunne, yllätti suosio hänet täysin. Koska samaan aikaan oli epäilyttänyt: ensimmäinen versio mekosta oli tiukka ja paljastavakin. Haluaisivatko naiset pukea sen päälleen?

Kävi nopeasti ilmi, että kyllä halusivat. Mickeystä on tehty vuosien varrella monenlaisia versioita ja se on ollut osa jokaista mallistoa.

– Se lähti elämään ihan omaa elämäänsä. Siinä mielessä se on poikkeus, koska suunnittelijana haluaa luoda uutta, mutta Mickey on pysynyt. Luulen, että siinä ihmisiin vetoaa tietty leikittelevyys.

R/H on ollut vuosien ajan vain Riiheläisen omistuksessa. Hän pohti brändiuudistusta, koska merkkinä on kuitenkin uusiuduttava, jotta pysyy pinnalla. Rahoitustakin tarvitaan.

– Kun pyöritettävänä on lapsiarki ja yrityksen päivittäiset asiat, ja samaan aikaan pitäisi ideoida uutta, on siinä omat haasteensa. Painiskelin sen kanssa, mistä saisin ajan luoda uutta tai etsiä olemassa olevilla resursseilla uusia toimintamalleja ja tapoja.

Koronapandemia, sota, taantuma, hän luettelee. Kaikki ne ovat koetelleet yrittäjiä. Niiden myötä raaka-aineiden kuten kankaiden ja lähituotannon hinnat ovat nousseet radikaalisti.

– Totesin jossain vaiheessa, että jos laittaisimme samanlaisen katteen kuin ennen, vaatteistamme tulisi älyttömän hintaisia ja harvalla olisi niihin varaa.

Kun Riiheläinen on jutellut kollegoiden kanssa, viesti on sama: jos haluaa tehdä myyntiä entiseen tapaan, on pistettävä vaatteet alennukseen.

– Isommat brändit pystyvät tuottamaan isompia määriä, ja saavat kustannuksia alemmas tuottamalla ne kauempana, jolloin vaatteille saadaan kunnon katteet. Sitten pian malliston ilmestymisen jälkeen ne pistetään aleen. Ja kun pienemmät yrittäjät yrittää pysyä siinä mukana, tulos on plus miinus nolla, eikä se ole enää kannattavaa.

Miten kilpailla, jos hinta on ainut millä kilpailla, hän heittää. Toisaalta hän ymmärtää myös sen puolen, ettei nykyisessä taloustilanteessa ihmisillä ole laittaa rahaa design-vaatteeseen. Moni myös hankkii merkkivaatteensa käytettynä.

– Kiertotalous on mahtava asia. Näen sen hyvänä, että ylipäätään ostettaisiin vähemmän, ja ostopäätös olisi harkittu.

R/H ei ole ainut viime aikoina lopettanut kotimainen vaatebrändi. Riiheläinen toivoo, että se voisi olla viesti kuluttajille. Että ne, joilla on mahdollisuus, panostaisivat vastuullisesti teetettyyn kotimaiseen designiin, jotta sitä olisi tarjolla tulevaisuudessakin.

– Olen suhteellisen huolestunut siitä suunnasta, mihin tällä hetkellä ollaan menossa ja mitä omiin korviini on kantautunut. En tiedä mikä muu ratkaisu tilanteeseen olisi kuin se, että talous paranisi ja ihmiset valitsisivat ensisijaisesti kotimaista, aikaa kestävää designia. Olisi myös ensisijaisen tärkeää että kotimainen design nähtäisiin potentiaalisena vientituotteena, niin että siihen olisi mahdollista saada tukea ja rahoitusta helpommin.

Verkkokaupan loppuunmyynnin lisäksi osa R/H:n varastosta laitettiin myyntiin syyskuun ensimmäisenä lauantaina Kaapelitehtaalla järjestetylle Design Marketille. Ovet aukesivat yhdeltätoista.

Sisään vyöryi naisia, jotka olivat päästä varpaisiin pukeutuneet R/H:n tuotteisiin. Riiheläinen katsoi epäuskoisena, miten naiset syöksyivät rekeille. Yksi kauhoi vaatteita Ikea-kassiin. Toinen kertoi omistavansa Bobi-tikkitakin viikon jokaiselle päivälle, mutta ostavansa vielä yhden. Ihmiset tulivat kertomaan, missä kaikkialla he olivat pitäneet päällä olevia vaatteitansa. Mickey-mekoissa oli synnytetty lapsia, nähty maailmaa ja menty naimisiin.

Riiheläinen katsoi ja kuunteli hämmentyneenä. Liikutus valtasi kehon.

– Itkin ja halailin asiakkaita, joita harvemmin kohtaan kasvotusten. Siinä hetkessä tunsin, että olen tehnyt jotain oikein.

Ilmassa oli yhteenkuuluvuutta. Heimolaisuutta, jonka Riiheläinen ajattelee liittyvän esimerkiksi helposti tunnistettavaan Mickeeyn. Kun kadulla tulee vastaan toinen samaan R/H:n tunnistettavaan tuotteeseen pukeutunut, saatetaan hymyillä.

Kahteen mennessä kaikki rekit olivat tyhjät.

– Minusta on ihana ajatus, että vaatteet elävät nyt omaa elämäänsä tuolla jossain.

Hetkellisesti Riiheläiseen iski halu peruuttaa päätös lopettaa. Mutta pelon ja epävarmuuden rinnalla on rauha – mahdollisuus aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.

Riiheläinen on aina ollut luova. Maalannut, soittanut ja tanssinut. Nyt hän aikoo ottaa hetken hengähdystauon, vain olla – sen verran mitä se lapsiperhearjessa onnistuu – ja tehdä jotain luovaa. Herätellä sitä, mitä hän aikoo seuraavaksi. Ilman, että täytyy miettiä kaupallista näkökulmaa.

Yhtään hän ei tiedä, mihin ryhtyy seuraavaksi. Liian pitkäksi aikaa asiaa ei voi jäädä miettimään. Asuntolaina ja laskut on maksettava.

– Olen kova tekemään töitä ja tiedän, ettei se lähde minusta. Ehkä haen töitä. Olisi hienoa ammentaa ja tarjota osaamistani muodin ja vaatteiden parissa ilman yrittäjyyden tuomaa jatkuvaa painetta.

Toisaalta alan töitä on vähänlaisesti tarjolla. Ja toisaalta yrittäjyys vetää puoleensa, edelleen.

– En ajattele, että tämä on ainoastaan tämän tarinan loppu, vaan myös jonkin uuden alku, josta en vielä tiedä. Nyt näen entistä kirkkaammin, miten hieno brändi R/H on ollut, ja on edelleen. Nähdäänkö se vielä jossain muussa muodossa, sitä en tiedä.

Mutta jotta R/H:n toinen tuleminen vielä nähtäisiin, sen täytyisi olla pidemmälle viety ja kirkastettu brändi, jonka voisi viedä strategisesti kansainvälisille markkinoille. Kokonaisuus, joka olisi ajan kanssa mietitty.