Jalalluden Habibi valmistui ammattiin, josta monet unelmoivat – Kehottaa välttämään tietynlaisia ihmisiä

Kun Jalalluden Habibi oli nuori poika, sosiaalityöntekijä kysyi, miksi hän haluaa isona. Habibi vastasi, että lääkäriksi. Sosiaalityöntekijä hymähti.

– Kaikki te, etenkin afganistanilaiset, haluatte lääkäriksi. Se on toki mahdollista, mutta sinun pitää käyttäytyä kuin silmälaputettu hevonen. Katso vain eteenpäin, sosiaalityöntekijä neuvoi.

Niin Habibi teki. Hän oli saapunut 16-vuotiaana Pakistanista Tampereelle perheenyhdistämisen avulla. Hän opiskeli ensin suomen kieltä, suoritti sitten peruskoulun oppimäärän ja jatkoi lukioon. Kun se tuntui helpolta, hän päätti tehdä kaksoistutkinnon ja valmistua samaan aikaan lähihoitajaksi.

Valmistumisen jälkeen Habibi työskenteli lähihoitajana vuoden ja jatkoi sitten lääketieteelliseen Riikaan. Nykyään hän työskentelee erikoistuvana kardiologina Mikkelin keskussairaalassa.

Habibin mielestä Suomi on mahdollisuuksien maa.

– Täällä menestyminen on kiinni itsestä.

Habibin viidestä sisaruksesta neljä on lääkäreitä. Toinen siskoista on hammashoitaja. Iso-Britanniassa työskentelevää isoveljeä lukuun ottamatta kaikki ovat töissä Suomessa. Habibin mukaan työllistyminen terveydenhuoltoon on ollut helppoa, ja syrjiminen on muutenkin Suomessa vähentynyt.

Habibin mielestä kotiutumisen suurin riski on se, kuka on maahanmuuttajan ensimmäinen kontakti täällä.

– Jos toinen maahanmuuttaja sanoo, että suomi on vaikea kieli ja että mahdollisuuksia ei ole, se passivoi. Kun itse käyn juttelemassa tänne saapuneiden kanssa, sanon aina, että poistukaa sellaisten ihmisten seurasta.

Habibilla on hammashoitajana työskentelevä, afganistanilaistaustainen vaimo ja kaksi lasta. Hänen mielestään elämänlaatu on Suomessa parempi kuin Keski-Euroopassa, saati hänen lapsuutensa maissa.

Nuoruuden sosiaalityöntekijänsä Habibi tapasi eräänä päivänä kaupan kassalla.

– Kerroin, että nyt olen lääkäri. Hän halasi minua ja alkoi itkeä.