- Voi, me niin tykätään puhua. Ai onko henkilövaalissa lippuäänestys? En minä muista.

Ex-ministeri Anni Sinnemäen sarkastiseksikin tulkittava kommentti kuvasti tunnelmia, kun vihreät hakivat perjantaina eronneelle Heidi Hautalalle seuraajaa. Vähintään yhtä takakireältä vaikutti puheenjohtaja Ville Niinistö, kun kokous venyi ja vanui.

Osmo Soininvaaran kaltaiset konkarit näyttivät enemmän myhäilevän mediaväen kärsimätöntä pörräystä Pikkuparlamentissa katsellessaan - mutta mikään läpihuutojuttu ministerivalinta ei puolueelle ollut.

Kokous oli vihreiden valtuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteinen. Siihen kuuluu 40 valtuuskunnan jäsentä ja kaikki 10 kansanedustajaa, ja puheenvuoroja käytettiin runsaasti. Lopullisen päätöksen kerrottiin silti olleen yksimielinen.

Pekka Haavistoa, 55, pidettiin yli puoluerajojen ylivoimaisesti pätevimpänä kehitysministerin tehtäviin - mutta siitä ei ollut varmuutta, kuinka kiinnostunut hän on tehtävästä. Ensimmäisen yhteydenoton hän kertoi saaneensa Heidi Hautalan eroa seuranneena päivänä eli viime lauantaina.

- Tasa-arvo on vihreissä aidosti tärkeää, joten ajattelin, että sukupuolien tasainen edustus johdossa pitää jotenkin ratkaista, hän sanoi.

Se ratkaistiin nostamalla puolueen vasemmalle laidalle luettava, sosiaalisia kysymyksiä painottava Outi Alanko-Kahiluoto Oras Tynkkysen tilalle eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

- Liityn kiitollisena ministeriryhmään, jossa Heidi joutui vaikeisiin paikkoihin ja teki hyvää työtä. Jatkan naisten ja tyttöjen oikeuksien, koulutuksen, ympäristövastuun ja muiden hänen ajamiensa asioiden korostamista, mutta ehkä tuon lisäksi kokemustani rauhantyöstä. On myös tärkeää, että kehitysyhteistyötä valvotaan taloudellisesti; tarkkaillaan, että varat käytetään siellä missä pitää, Haavisto sanoi tiedotustilaisuudessa.

- Talvivaara, Arctia ja Finnair ovat pöydällä, mutta ei kukaan ministeri ole henkilönä vastuussa jokaisesta valtion osaomistamasta yhtiöstä. Tähän kaipaisin realismia, Haavisto kommentoi Hautalan ministeriyden hänelle periytyviä kipupisteitä.

Aiemmin kierrätystä suosineet vihreät korostivat, että enemmän tai vähemmän kriittisessä tilanteessa tarvittiin kokenut nimi. Vuonna 1995 Suomen ensimmäiseksi vihreäksi ministeriksi yltänyt Haavisto oli ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri vuoteen 1999 asti Lipposen ensimmäisessä hallituksessa. Hän on ollut kansainvälisissä konfliktinratkaisutehtävissä Balkanilla, Sudanissa ja Somaliassa.

Haaviston sovitteleva esiintyminen ja moneen suuntaan toimiva yhteistyö painoi paljon vaa´assa. Suomen politiikasta on vaikea löytää tahoja, jotka olisivat hänen kanssaan riidoissa, vaikka näkemykset eroaisivat kuinka rajusti.

- Olen varmasti lahjoittanut keräyslippaaseen rahaa, mutta pääpiirteittäin suosin sellaista vaikuttamista, joka ei ole laitonta, Haavisto kuittasi utelut suhteestaan Greenpeaceen.

Huomattavasti vakavampia kysymyksiä on esillä, kun viime presidentinvaaleissa ilmiöksi noussut Haavisto astuu huomenna elämänsä toiseen ministeripestiin.