Haaveiletko matkasta Färsaarille? Näin upeasta luonnosta, sympaattisista kylistä ja mystisestä kulttuuristaan tunnettu seikkailukohde kannattaa kokea

Keskellä merta ja keskellä ei mitään nousevat veitsenterävät kalliot. Kostea ilma luo pitkiä käärmemäisiä pilvilauttoja, jotka kietovat nämä jyrkät seinämät harson taakse. Pian tummien kallioiden saaret katoavat sumuun, ikään kuin niitä ei olisi ollutkaan. Taianomaista. Olet saapunut Färsaarille.

Tanskalle kuuluva 18 saaren ryhmä sijaitsee pohjoisella Atlantin valtamerellä. Se on aikoinaan sijainnut vieläkin pohjoisempana, Grönlannin rannikolla. Välimatka Grönlantiin on miljoonien vuosien varrella kasvanut ja meren mainingit hitaasti syöneet saariston maata. Väliin on syntynyt nuorempi saarikin, Islanti.

Ensimmäinen nykyään tiedetty maininta Färsaarista on peräisin irlantilaiselta apotilta Pyhältä Brendanilta, jonka sanotaan käyneen täällä osana pyhiinvaellusmatkaansa 500-luvulla. Rantauduttuaan vaeltajat kohtasivat saarilla erakoituneilta vaikuttaneita ihmisiä, jotka pitivät lampaita. Niistä paikan arvellaan saaneen nimensäkin: får ja öar.

Viimeisimmät tutkimukset viittaavat siihen, että Fär­saarilla on ollut ihmiselämää myös jonkin verran aiemmin, jo ajanlaskun ensimmäisten vuosisatojen aikana.

880 metriin nouseva Slættaratindur on Färsaarten korkein huippu. Sen etelä­rinteiltä avautuu näkymä Streymoyn saarelle.

Sade tihuttaa vaaleiden ja valoisien pilvien takaa. Pienen Funningurin kylän rannassa Jóhannes Petersen korjaa puuveneensä moottoria aallonmurtajan takana sijaitsevalla laiturilla. Yksi hihnapyörä on vaihdettava.

Kalastus on Färsaarilla tärkeä elinkeino ja Peterseninkin ammatti. Hän tuntee paikalliset vedet ja kertoo, että täällä on oltava varovainen vuoroveden kanssa. Vaikka sen nousu ja lasku eivät ole kooltaan edes metrin kolmasosaa, tuo liike synnyttää voimakkaita virtoja saarten välisiin salmiin.

Veneen moottorin korjaus saa odottaa hetken, kun Petersen tarinoi merestä, haaksirikoista ja hurjista ravunpyyntimatkoista pohjoisilla vesillä. Kertomus kääntyy pian viikinki­kuninkaiden aikaan. Eysturoyn saarella sijaitseva Funningur on yksi Färsaarten vanhimmista kylistä, ja juuri tänne viikinkien uskotaan alkujaan saapuneen 800-luvulla.

”Tuolle kivelle ensimmäinen viikinki rantautui”, Petersen sanoo ja osoittaa läheistä niemenkärkeä.

Voiko siihen tietoon uskoa? Niin se on ainakin täkäläisten mielessä tapahtunut. Niemen muiden kivien lomassa sijaitsee vihreä kivi, jolle tarinan mukaan ensimmäinen viikinki saapuessaan astui.

Färsaarten pääkaupungissa Tórshavnissa on kansallis­museo, jossa selviää, että tarina perustuu paikallisten omaan Kalevalaan eli Føroyinga søgaan. Saagan mukaan saarten ensimmäinen viikinkiasukas oli nimeltään Grímur ­Kamban. Hänen saapumisestaan lasketaan alkaneen viikinkien ja ­Norjan hallitsema ajanjakso Färsaarilla.

1300-luvun lopulla Tanskan ja Norjan kuningaskuntien yhdistyttyä Färsaaret alkoi siirtyä tanskalaisen oikeusjärjestelmän alle. Itsehallintoaseman saaret saivat vuonna 1948.

Jóhannes Petersen kiipeää ylös veneestään ja lähtee hakemaan kotoaan lisää työkaluja. Hän kertoo vielä viikinki­tarinoiden päälle, että Funningurin kylän kirkko on yksi saarten seitsemästä ruohokattoisesta kirkosta, ja miten myrsky kerran vei mennessään puolet seudun hautausmaasta.

Välitön ja sydämellinen nykyajan viikinki käynnistää avolava-autonsa ja köröttelee pois. Historian siivillä on kulunut pari tuntia, ja maisemat tuntuvat heränneen eloon.

Funningurin kylässä on yksi Färsaarten perinteikkäistä ruohokattoisista kirkoista.

Färsaarille tullaan kokemaan luontoa, ­suurenmoisia maisemia, pienten paikkojen viehätystä. Myös hiukan mystiseltä tuntuvalla historialla ja kulttuurilla on veto­voimansa. Vanhat pienet kylät ruohokattoisine rakennuksineen, vihreät niityt ja jyrkät kalliot tuovat paikoin mieleen Skotlannin. Mutta Färsaarilla on vielä Skotlantia vehreämpää, ja meri on läsnä kaikkialla.

Matkailijat tapaavat vierailla täällä useammalla saarella. Alueen erikoisuuksiin kuuluu julkinen liikenne: kylien välillä voi huristella bussilla, ja saarten välillä kulkevat laiva- ja helikopteriyhteydet. Vuokra-autolla pääsee käymään useilla saarilla lauttojen ja siltojen avulla.

Vierailija voi saada täällä heli­kopterilennon tai laiva­matkan lähes bussilipun hinnalla, muutamalla eurolla, mikäli mahtuu mukaan. Paikallisia lyhyitä lentoja ei kuitenkaan suositella hyödynnettäväksi yksinomaan matkailuun, koska ne rasittavat ilmaston lisäksi asukkaita varten luotua, valtion tukemaa yhteysverkostoa.

Matkailijoita varten on kesäsesongin aikana olemassa muita lentoja, kuten muutaman kerran viikossa tehtävä kierto­matka. Pidemmillä lennoilla näkee saariryhmän upeita jyrkänteitä, niittyjä ja vesiputouksia. Hinta on silloin normaalin lentolipun verran, useista kympeistä satasiin.

Asukkaita Färsaarilla on noin 54 000. Lampaita on ainakin tuplasti saman verran, ja taannoin saarten matkailuväki keksi hyvän tempauksen. He kiinnittivät yhden villapään selkään videokameran, joka välitti koko maailmalle upeita meri­maisemia lampaan näkökulmasta katsottuna.

Soutu kauniilla puuveneillä on saarten suosittua perinneurheilua. Soututapahtumissa riittää yleisöä ja tunnelmaa.

Matkailijalle keskeisiä paikkoja ovat esimerkiksi suurin saari Streymoy, jolla sijaitsee pääkaupunki Tórshavn, sekä Vágarin saari. Streymoylta löytyvät lintujen suosimat Vestmannan kalliot sekä Múlafossurin vesi­putous Gásadaurin seudulla, jonne vie mainio polku. Vágarin vetonaula on Trælanípan kallio. Sen nimi tarkoittaa ”orjan jyrkännettä”, ja maisema­reitti toimii hyvin päiväretken kohteena. Lyhyiden etäisyyksien Färsaarilla voi päivässä tehdä useitakin retkiä.

Trælanípalla astelee vastaan belgialainen Niels Vanderspikken. Hän kertoo pitävänsä Pohjoismaista ja valitsi tällä kertaa matkakohteekseen Färsaaret. Vanderspikken on kulkenut varhain aamulla polkua nimeltä Noidan sormi, mutta sieltä ei näkynyt mitään synkkien pilvien takaa. Nyt pilviverho on alkanut avautua, ja hän silmäilee Trælanípan seinämän jyrkkiä reunoja. Pystysuora kallio nousee Atlantin aalloista yli sadan metrin korkeuteen.

”Sinulla täytyy olla hiukan onnea sään kanssa”, sanoo ­Vanderspikken hymyillen ja jää katselemaan liitäviä lintuja.

Trælanípa on saarten suosituimpia luonto­nähtävyyksiä. Järven ja meren korkeus­­­­ero on runsaasti yli sata metriä.

Tórshavn on noin 14 000 asukkaallaan saarten ainoa isompi kaupunki. Se toimii hyvänä tukikohtana, ja sen ruokapaikoista löytyy pari Michelin-oppaassakin mainittua ravintolaa. Leynavatnjärvellä sijaitsee peräti kahden Michelin-­tähden KOKS-ravintola, mutta sen väki on väliaikaisesti vierailemassa Grönlannissa. Färsaarten keittiöissä ovat tietysti kunniassaan Atlantin antimet ja oma lampaanliha.

Fríði Bjarkhamar pitää Tórshavnissa levykauppaa ja TUTL-tuotantoyhtiötä. Perinteikäs kauppa myy ainoastaan musiikkia Färsaarilta. Niiden rikas musiikin ja laulamisen kulttuuri näkyy hyvin puodin levyissä. Bjarkhamarin levy-yhtiö pyrkii julkaisemaan kaiken musiikin, mitä yritykselle tarjotaan.

”Soitan itsekin useammassa bändissä”, hän kertoo.

Pääkaupungissa onkin hyvä elävän musiikin tarjonta. Esimerkiksi Blábar-baarissa on usein esiintyjiä. Paikallisen musiikin yksi erityispiirre on eri tahdissa laulaminen. Perinteen kerrotaan saaneen alkuunsa myöhästyneen kuorolaisen yrityksestä ottaa muut kiinni laulamalla nopeammassa tahdissa.

Muusikko Fríði Bjarkhamar pyörittää levy­kauppaa sekä tuotanto­yhtiötä, joka julkaisee vain fär­saarelaista musiikkia.

Vaikka kaikilla näillä saarilla on samanlaisia maisemia, jokaiselta löytyy pienuudessaan tunnelmallisia kyliä ja omaa, kiinnostavaa paikallishistoriaa.

Esimerkiksi käy eteläinen Suđuroyn saari, jolla vierailee melko vähän matkailijoita. Vuonna 1629 kolme merirosvolaivaa hyökkäsi sen pohjoisosaan, Hvalban kylän lähistölle. Ryöstöretkeltä lähtiessään nämä turkkilaiset rosvot joutuivat kuitenkin ongelmiin. Kaksi kolmesta laivasta haaksi­rikkoutui Suđuroyn rantakivikkoon. Paikalla voi vieläkin nähdä merirosvojen hautapaikkoja ja rannalla sinne kuulumattomia suuria kiviä, jotka toimivat rosvo­laivojen painolastina.

Färsaarilla tuntee kulkevansa perinteiden keskellä. Luonto­kävelyjä voi tehdä vanhoja postimiesten ja -naisten polkuja pitkin. Näiden reittien kautta paikalliset kantoivat aikoinaan myös vainajat kirkkoon siunattaviksi, jos omassa kylässä ei ollut kirkkoa.

Osa vaelluspoluista kulkee hyvän matkaa korkeiden huippujen lomassa. Reittejä ei ole vielä merkitty, mutta paikallisten viranomaisten suunnitelmissa on pystyttää eri poluille omat värilliset merkit. Niille onkin tarvetta, sillä näissä maastoissa reitti ei aina ole näkyvissä vaan häviää silloin tällöin tuuheaan nurmeen. Saarten oikutteleva sääkin saattaa tehdä kulkijalle tepposia, sillä hyvä näkyvyys voi kadota muutamassa minuutissa sumuun.

Myös James Bond on seikkaillut täällä: viimeisimmän Bond-elokuvan loppukohtaus kuvattiin Kalsøyn saarella. Sen kunniaksi Färsaaret teetti Bondille paikallisesta basaltista ­muistokiven. Se sijaitsee leffan kuvauspaikalla, ­Kallurin majakan lähellä.

Saarten pääkaupungin Tórshavnin vanhan keskustan hienoissa, pienissä puutaloissa asutaan edelleen.

Färsaarilla kiertäessä voi nähdä olennaisia paikkoja jo 4–5 päivässä, mutta viikko on matkalle parempi pituus. Silloin käyntiin osuu yleensä sateettomiakin päiviä, ja reissaaja ehtii nauttia maisemista myös kajakin tai veneen kyydissä.

Usean päivän matkalla on aikaa kokea mieleenpainuvia hetkiä. Kuten sen, miten ilta-auringon punaiset säteet värittävät rantakallioita. Edellisyön myrsky näkyy merellä enää ­rauhallisina maininkeina, ja aaltojen pauhu tahdittaa ajatuksia. Lampaat mutustavat ruohoa lähettyvillä, ja kalastusalus matkaa ulapalle. On hyvä olla täällä, keskellä Atlanttia ja tunnelmaltaan aitojen saarten rauhaa.