Gunnel Pero, 78, muutti takaisin juurilleen Suomeen 54 Amerikan-vuoden jälkeen: "Minulla on ollut ihana elämä"
Gunnel Pero muutti vuonna 1964 Yhdysvaltoihin. Nyt hän valmistautuu Suomen talveen, jota hän ei ole kokenut 54 vuoteen.
Kuu paistaa antaen hennon kajastuksen veden pintaan. Muutoin on pilkkopimeää. Sää tuntuu suloisen leudolta, korvissa kuuluu tuhansien heinäsirkkojen siritys. Ollaan Houtskarissa, pienellä Kivimon saarella, Turusta kolmen tunnin ajomatkan, Paraisilta neljän lossimatkan päässä.
Gunnel Pero, 78, seisoo autonsa vieressä vastassa. Hän neuvoo jättämään auton synnyinkotinsa pihamaalle, sillä metsätien loppuosuus Gunnelin kesämökille on haastava. Hänen autostaan löytyy enemmän maavaraa.
Tuvan pöytään on laitettu iltapalaa: voileipiä, juustoja ja leikkeleitä. Tuntuu eksoottiselta syödä, kun vain muutama kynttilä valaisee pöytää. Gunnel kertoo tarinoita ja nauraa välillä iloisesti.
Tänne ei tule sähköä, vesi kannetaan pumppukaivosta ja ulkohuussi on kapean metsäpolun päässä. Onneksi löytyy taskulamppu.
Yksin taloa pitävä Gunnel aikoo viihtyä mökillään niin pitkälle syksyyn kuin mahdollista. Talven yli saarella asuu vain muutama perhe.
On vain hetki siitä, kun Gunnel kaasutteli keskellä vilkkainta San Franciscoa. Hän asui siellä vuodesta 1964 saakka. Toukokuun lopulla hän muutti Suomeen.
Mikä vei Gunnelin Atlantin taa? Miksi hän halusi nyt palata takaisin kotimaahan?
Töitä piti tehdä eläkkeelläkin
Palataan kevääseen 2016. Tapaamme Gunnelin San Franciscossa. Hän on asunut vuodesta 1972 saakka vuokralla viehättävässä kerrostalohuoneistossa.
Gunnelin äidinkieli on ruotsi, englanti käy miltei toisesta äidinkielestä, ja suomeakin hän puhuu niin hyvin, että keskustelu sujuu.
San Francisco on tuntunut kotiseudulta jo kymmeniä vuosia.
– Kun tulen San Franciscoon, tulen kotiin, Gunnel sanoo.
Suomessa hän vierailee neljän–viiden vuoden välein. Useamminkin, kun vanhemmat vielä elivät.
Työpöytä tulvii paperipinoja. Siinä häntä odottavat kirjanpitotyöt, joita hän yhä tekee yksityisille. Gunnel hoitaa myös tuttavaperheen lapsen aamuisin kouluun ja iltapäivällä koulusta pois. Hän huolehtii arkipäivisin myös perheen koirasta.
– Olen eläkkeellä, mutta täytyy tehdä kaikenlaista pientä, että selviää taloudellisesti. Amerikassa on ylipäätään tehtävä paljon työtä, hän kertoo.
Gunnel on monessa suhteessa onnekas. Hänen asuntonsa on vuokrasäännelty, eli vuokra ei saa nousta vuodessa kolmea prosenttia enempää. Uudemmille asukkaille vastaavanlaisen kolmion vuokra maksaa yli 2 000 dollaria kuukaudessa.
Gunnelilla on hyvä sairausvakuutus.
– Saan katettua tuloillani perustarpeeni, mutta siihen se jää, ylimääräisiä menoja ei kestä tulla.
Gunnel on miettinyt Suomeen paluuta.
– Jos menen huonoon kuntoon, pelkään mistä saan vanhuuden turvaa, kun minulla ei ole suuria säästöjä. Joudunko heitteille, hän pohtii.
Kesän 2016 Gunnel viettää Suomessa ja selvittelee käytännön kiemuroita takaisin muuttoa varten. Hänellä on sekä Suomen että Yhdysvaltojen kansalaisuus, mikä helpottaa asioiden etenemistä.
– Hain heti takaisin Suomen kansalaisuutta, kun kaksoiskansalaisuus tuli mahdolliseksi.
"Kuka haluaa mennä naimisiin ja menettää vapautensa?"
Gunnelin suvussa on liikuttu maailmalla aina. Hänen isoisänisänsä vaikutti Venäjän armeijassa ja vaihtoi Munter-sukunimen Peroksi. Suomenkielinen isoisä muutti Turun seudulta Houtskariin saarelle. Serkkutyttö asuu Australiassa.
Houtskarista muutettiin Amerikkaan vanhoina aikoina, 1900-luvun alussa paljon. Enimmäkseen väkeä meni Minnesotaan ja New Jerseyn alueelle. Houtskarissa vierailee paljon Amerikan siirtolaisten jälkeläisiä.
Gunnel aloitti seikkailunsa muuttamalla 16-vuotiaana Helsinkiin. Pääkaupungissa tuli käytyä kauppakoulu, sitten alkoi arki työelämässä. Suomen kielen taito petraantui. Kun Gunnel oli vähän päälle parikymppinen, kaverit alkoivat mennä yksi toisensa jälkeen naimisiin. He saivat lapsia, elämä muuttui.
– Olisi niitä ottajia ollut, mutta ajattelin, että naimisiin meno merkitsee elämän loppua, vapauden menettämistä. Kuka sellaista haluaa, Gunnel nauraa.
Lähti kielitaidottomana Yhdysvaltoihin
Sattumoisin hän huomasi, että eräs diplomaattiperhe tarvitsi au pairia vuoden ajaksi San Franciscoon. Siinä missä kymmenet tuhannet suomalaiset lähtivät noina aikoina Ruotsiin, Gunnel lähti vuonna 1964 Yhdysvaltoihin. Hän sai au pairin paikan, vaikka osasi tuskin sanaakaan englantia.
Gunnel sanoo, että hänellä on ollut elämässä aina hyvä tuuri. Niin tälläkin kertaa. Uusi kieli tarttui puhekieleksi kuin huomaamatta, ja kun työ loppui, hän sai paikan toisesta diplomaattiperheessä.
Sen jälkeen hän ei malttanut palata enää Suomeen, ja diplomaattipassi vaihtui Green Cardiksi.
Millaiseen maailmaan Gunnel sukelsi?
– San Franciscossa asui siihen aikaan paljon nuorta väkeä Pohjoismaista, Suomesta vähemmän. Meillä oli oma yhdistys Young Scandinavians Club, joka toimii yhä. Minun oli helppo sopeutua, Gunnel muistelee.
Klubilaiset retkeilivät, kävivät pohjoisessa hiihtämässä, tanssivat ja järjestivät tapahtumia.
– Siihen aikaan ajattelin säälin tuntein ihmisiä, jotka viettävät yhdenkään viikonlopun kotonaan. Minulle se oli sula mahdottomuus! Olin täynnä energiaa.
Myös hippiliike oli juurtumassa syvälle sanfranciscolaiseen maaperään, mutta se ei ollut Gunnelin juttu, vaikka liike toi oman värinsä 60-luvun miljööseen.
Poliittisesti tapahtui paljon. Presidentti John F. Kennedy oli murhattu 1963, nyt ohjaksissa oli presidentti Lyndon B. Johnson, jota seurasi 1969 Richard Nixon. Vuonna 1968 murhattiin miltei perätysten Martin Luther King ja Robert F. Kennedy. Oli Vietnamin sota, ja maailman nuoret huusivat rauhaa. Amerikkalaiset aloittivat Apollo-lentonsa.
Välitöntä ja sosiaalista elämää
Gunnel ei unohtanut suuren maailman humussa suomalaisia juuriaan. Hän kirjoitti ahkerasti kirjeitä koti-Suomeen ja osallistui myöhemmin elämässään aktiivisesti Finlandia Foundationin toimintaan työskennellen sen rahastonhoitajana viime vuosiin saakka. Järjestö tarjoaa tukiverkoston ja toimintaa Yhdysvalloissa asuville suomalaisille.
– Järjestimme pikkujouluja, vietimme pääsiäistä, vaalimme suomalaisuutta ja ylläpidimme suomen kielen taitoa.
Jo vuonna 1966 Gunnel kävi San Franciscossa tietokonekurssit.
– Ajattelin, että jos palaan Suomeen, siinä on valttikorttini. Sen sijaan sain työpaikan suuren amerikkalaisen pankin tietokonekeskuksesta. Se oli jännittävää.
Kyllästyttyään työhönsä kuuden vuoden jälkeen Gunnel osti kenkäkaupan. Kun Aasian halpatuonti uhkasi kenkäkaupan kannattavuutta, Gunnel vuokrasi leasing-auton ja kauppasi lisäksi kenkiä myyntiedustajana huristellen Oregonia myöten.
– Sen jälkeen toimin hallintovirkailijana viisitoista vuotta Kalifornian yliopistossa, minkä jälkeen jäin eläkkeelle. Jatkoin silti työntekoa muun muassa IT-alan startup-yrityksissä. Minulla on ollut työpaikkoja hur mycket som helst!
Työpaikkojen lisäksi Gunnelin on aina ollut helppoa saada ystäviä.
Ystäviä hän kutsui kylään usein tuvan täydeltä. Jouluaattoisin vieraita saattoi olla jopa viisitoista. Kutsuja tuli myös vastavuoroisesti, eikä kyläillessä välttämättä tarvittu etukäteissoittoja. Elämä oli välitöntä.
– Kyllä minulla oli aina miesystävä, pitkäaikainenkin, mutta emme koskaan asuneet yhdessä.
Houtskarissa kaikki tuntevat toisensa
Houtskarissa on kesä 2018 ja valoisa aamu. Jatkamme aikamatkaa ja katselemme Gunnelin äidilleen lähettämiä valokuvia Amerikasta. Niitä on monen albumin täydeltä. On myös kuva Kivimosta, jossa Gunnel istuu nuorena ja kauniina, kesämekko yllään rantakivellä kauas merelle katsoen. Mitkä seikkailut merten takana häntä odottivatkaan!
– Olen ihan äitini näköinen, joten minulla on helppoa. Vanhempi sukupolvi Houtskarissa tuntee minut jo sillä perusteella.
Gunnel rakennutti kesämökkinsä isän kuoltua vuonna 1979. Äiti kuoli 1995. Gunnel vietti mökillä aikaansa Suomessa käydessään. Väliaikoina mökki oli tyhjillään vuosia.
Gunnelin veljet ovat kuolleet, synnyinkoti on myyty, ja uudet omistajat kunnostavat sitä parhaillaan. Saaristossa asuu kuitenkin veljien lapsia perheineen.
On aika tutustua Näsbyn kylään, Houtskarin keskustaan. Ensimmäinen kohde on vanha kirkko, jossa Gunnel konfirmoitiin. Kirkon yhteydessä olevalle hautausmaalle on haudattu Gunnelin läheisiä. Vastaan tulee tuttu mies kukkia kastelemaan. Alkaa vilkas kuulumisten vaihtaminen. Täällä kaikki tuntevat toisensa.
Saaristomuseo on kiinni, mutta ei hätää. Gunnel soittaa jo eläköityneelle merikapteeni Carl-Gustaf Öhmanille, joka rientää avaamaan ovet ja antamaan opastetun kierroksen. Välitöntä ja rentoa – jos myös kovaa – on elämä saaristossakin.
Museon koneita esittelevästä huoneesta löytyy Gunnelin isän tekemä moottori. Hän teki myös useita veneitä.
– Tavallaan miehen mitta saaristossa oli aikanaan se, että vene piti osata tehdä. Jollei kovin kummoista, soutuvene kuitenkin, Öhman kertoo.
Aarre siirtolaisuuden tutkijoille
Mökille palattuamme Gunnel näyttää aarteen. Hänen äitinsä talletti kaikki Gunnelin Amerikasta lähettämät kirjeet, asiapaperit ja vastaavat mappeihin. Kirjeitä on satoja, ellei tuhansia.
Ne olisi hyvä saada tallennetuksi vaikka Kansallisarkistoon – mikä dokumenttiaineisto se olisikaan siirtolaisuuden tutkijoille! Gunnelin äiti oli kaukonäköinen.
Tästä eteenpäin Gunnel asuu talvet Näsbyssä sijaitsevassa, ikäihmisille suunnatussa Fridhemissä, josta hän on vuokrannut yhden huoneen asunnon keittiöineen ja peseytymistiloineen. Tarvittaessa voi ostaa erilaisia arjen palveluita.
– Eräs kalifornialainen ystäväni hakeutui San Franciscossa palvelutaloon – mikä on tosin luksuspaikka – mutta sisäänpääsystä oli maksettava 300 000 dollaria, lisäksi kuukausimaksu on 2 500 dollaria. Minä en tarvitse paljoa, Gunnel kertoo.
Hän tietää jo, miten sisustaa huoneensa. Sinne tulee modernit huonekalut ja televisio.
– Täällä myös järjestetään toimintaa, on erilaisia ryhmiä. Ja minullahan on auto. Pääsen minne vaan!
Itsenäisyys ja vapaus ovat hänelle tärkeitä arvoja elämässä. Niin on ollut aina.
Kulunut kesä oli helteinen, ja Gunnelin heti kesän alussa reväyttämä jalka kipeä. Hän istui terassilla päiväkaudet keskittyen lukemaan. Merituuli antoi hieman helpotusta tukalaan oloon.
Gunnel on viettänyt Suomessa talven viimeksi 1960-luvun alussa. Nyt hän suunnittelee parin viikon reissua kovimpien pakkasten aikaan San Franciscoon, ja sen jälkeen vierailua serkun luo Australiaan.
"Minulla on ollut ihana elämä"
On tullut ilta. Kannamme vettä ja lämmitämme saunan. Sytytämme kynttilöitä.
Tuntuiko lähtö Suomeen haikealta?
– Ei siinä ehtinyt haikailemaan, se oli niin kauheata koko muutto. Kuinka paljon ihmiselle kertyy tavaraa! Siellä on firma, joka hakee ja pakkaa tavarat tuhannella dollarilla ja vie pois. Tilasin sellaisen. Sen mitä halusin mukaani Suomeen, pakkasin itse. Ne ovat yhä laivarahdissa matkalla Suomeen. Ristin käteni kyynärpäitä myöten, kun kaikki oli valmista.
Olisitko palannut Suomeen, jos rahaa olisi ollut enemmän?
– Kyllä olisin. Here are my roots, täällä ovat juureni, Gunnel sanoo.
Ajatus uudesta elämänvaiheesta kypsyi sisimmässä hiljalleen. Nyt ehtii nauttia vielä tästäkin ajanjaksosta.
– Minulla on ollut ihana elämä, Gunnel huokaa saunan jälkeen terassilla.
Hän hengittää syvään raikkaan saaristomeren tuoksua. Se tuo mieleen lapsuuden.
– Pitää saada kaadettua puita vähemmäksi, näkee merelle paremmin.
