”Mulla oli se olo, että jään jostain paitsi” – Ruuhkavuosia elävä Gogi Mavromichalis rakensi uransa uudelleen vaimonsa käsilaukun kautta

Joskus näyttelijä ja mediapersoona Gogi Mavromichalis, 38, tuntee olonsa tyhmäksi, kun jakaa työpäivän kuulumisia vaimonsa kanssa illalla sängyssä. Päivien erilaisuus korostui etenkin silloin, kun Gogin pitkäaikainen puoliso työskenteli vielä naistenklinikan synnytysosaston lääkärinä. Sillä aikaa, kun hän pelasti vauvojen ja äitien henkiä, Gogi saattoi ”kaivella vaimonsa Guccia”.

Toki vertausta pehmentää se, että Yle Kioskin someklipillä, jolla Gogi todellakin kaivaa vaimonsa laukkua ja ihmettelee sen loputtomalta tuntuvaa sisältöä, on 1,9 miljoonaa katselukertaa. Hän saa ihmiset nauramaan, mikä sekin on tärkeä teko. Siitä vaimokin muistaa muistuttaa.

Gogin viihdealan työntekijöille tuttu huijarisyndrooma väistyy, kun hän saa palautetta siitä, että joku, jolla on vaikeat ajat elämässään, on saanut voimaa hänen ansiostaan.

– Se henkilö, joka kärsi masennuksesta, saattoi nyt ehkä nousta ja mennä hakemaan ruokaa kaupasta itselleen, kun sai naurut, Gogi miettii.

Sellaisina hetkinä lääketiede ja viihde eivät olekaan niin kaukana toisistaan.

Viihdeala imi nelihenkisen perheen kuopusta puoleensa jo lapsena. Esiintyjän urasta haaveilleen Gogin isä on Nicolas Mavromichalis, 1980-luvun lopulla tunnetuksi tullut radiotoimittaja, dj Black Mike. Äitikin valmistui taiteiden maisteriksi, mutta päätyi lopulta 1990-luvun laman seurauksena kirjastoon kirjansitojaksi. Se ei ollut hänen juttunsa, mutta töitä piti tehdä.

Vaikka lama puraisi perhettä, Gogi kokee lapsuutensa olleen onnellinen. Äiti piti huolen siitä, että Gogi ja kuusi vuotta vanhempi sisko saivat olla lapsia.

Perhe joutui muuttamaan pienempään kotiin, jossa oli vain yksi makuuhuone, minne mahtui kaikille oma patja. Äiti keksi tehdä patjoista linnan lapsille.

– Aina keksitään jotain positiivista, vaikka olisi paskaa. Toimin posin kautta itsekin, mutta en sano, että olisin mitenkään ärsyttävän positiivinen. Kyllä mua vituttaa asiat totta kai, olen ihminen. Silti yritän olla niin, että hei, ei tämä niin vakavaa ole.

Kun Gogi pulpahti koko Suomen tietoisuuteen vuonna 2005, tuskin kukaan muisti hänen oikeaa nimeään. Hän oli ”se Salkkareiden Romeo”.

Gogi päätyi Salatut elämät -ohjelmaan osittain sattumalta opiskellessaan Kallion lukiossa toista lukuvuotta. Kevät oli loppusuoralla, kun hän näki koulun ala-aulassa liudan nuoria miehiä jonottamassa liikuntasalin oven takana. Kaikki olivat menossa kokeilemaan siipiään Salattujen elämien näyttelijähakutilaisuuteen.

Gogi meni jonon jatkoksi, sillä ajatteli sen olevan hyvää harjoitusta tulevaisuutta ajatellen. Hän oli haaveillut näyttelijän urasta lapsesta saakka.

– Olin utelias näkemään, mitä sen oven toisella puolella oli.

Koska Gogilla ei ollut mitään paineita saada roolia, ainoastaan kokemus, hän koe-esiintyi varsin rennosti.

Tunnelma kääntyi, kun Gogi sai myöhemmin puhelinsoiton. Hän sai kuulla olevansa viiden parhaan joukossa.

– Silloin se muuttui yhtäkkiä peliksi mulle. Jos on viiden parhaan joukossa, niin jotain tein oikein. Jatkoin samalla tyylillä, mutta totta kai jännitti vähän seuraavat castingit.

Unelmarooli Salkkareiden pahana poikana, huumeita myyvänä ja autoja varastelevana Romeo Arona, kesti 2,5 vuotta. Hän sai valtavasti huomiota katsojilta.

– Mun mielestä se ei noussut mulla päähän, mutta näin jälkikäteen ajateltuna kyllä mä pidin monia asioita itsestäänselvyytenä.

Gogin elämä pyöri Pihlajakadulla samalla, kun kaverit pukeutuivat armeijan vihreisiin ja luuhasivat opiskelijabileissä. Gogi halusi kokea saman elämänvaiheen kuin kaverit, olla ihan tavallinen nuori mies.

– Mulla oli se olo, että jään jostain paitsi.

Gogi jätti Salatut elämät ja meni armeijaan – kahdeksi viikoksi. Sitten lääkäri kertoi huonot uutiset.

– Sä ammut omia sodassa, kun et sä näe mitään, Gogi muistelee lääkärin sanoneen.

Hän näkee tarkasti vain muutamien senttien päähän ilman silmälaseja tai piilolinssejä.

Gogi jäi C:n paperit kourassa tyhjän päälle.

Ohjaaja ja tuottaja Tuukka Temonen soitti hänelle kuin tilauksesta. Gogi oli näytellyt Salatuissa elämissä yhtä aikaa tämän vaimon Olga Temosen kanssa. Missikiertuetta tuottanut Tuukka tarjosi Gogille paikkaa missien autonkuljettajana.

Silloin Gogi tunsi itsensä hannuhanheksi.

– Sain ajaa autoa ja kauniita naisia kyytiin. Ihan sairas diili! Soitin frendeille, kun sain sen, että mites menee duunissa. Arvatkaa mitä mä meen tekemään ja mulle vielä maksetaan siitä.

Vaikka Gogi ei päässyt möyrimään mudassa ja metsässä armeijan harmaissa, hän pääsi kiinni toiseen unelmaansa tavallisena opiskelijanuorukaisena missikevään jälkeen. Hän sai opiskelupaikan Englannista, Bristolista, missä hän opiskeli animaattoriksi.

Opiskelijatuet menivät baariin ensimmäisen kahden viikon aikana maksupäivästä. Loppukuukauden Gogi eli nuudeleilla. Juuri sellaista opiskelijaelämän kuului olla.

– En ollut kukaan. Se oli aivan ihanaa.

Vastapainoksi hän sai isolla kauhalla huomiota kesäisin Suomessa, kun kartutti opiskelijabudjettia jakamalla mainoslehtisiä ja limsaa festareilla.

Bristol-vuosien aikana suomalaiset kuitenkin unohtivat Romeon – ja Gogin.

– Tuota kautta kadotin itseni, käytännössä. Kotka viimeistään kadotti minut.

Gogi sai työpaikan kotkalaisesta pelifirmasta heti valmistuttuaan. Työ oli sopivan haastavaa, mutta päivät tietokoneen äärellä alkoivat puuduttaa. Viikonloppuisin Gogi meni aina Helsinkiin, missä oli ”kaikki” – ystävät ja mielekästä tekemistä. Sunnuntaisin hän palasi aina saman pitsan kanssa Kotkaan Pleikkarin ääreen.

Hän kuunteli tuolloin paljon Suomipopin aamuradiota. Sen tuoma tunnelma oli maaginen – Jaajo Linnonmaa ja Anni Ihamäki saivat palkkaa juuri siitä, mitä hän rakasti tehdä, tarinoiden kertomisesta.

Gogi alkoi kaivata media-alalle. Hän haihatteli, josko joku päivä puhelin soisi ja häntä kysyttäisiin takaisin Salattuihin elämiin. Sitä kautta hän voisi kömpiä takaisin parrasvaloihin.

– Kuuluisuus ei ikinä ole ollut se, mitä havittelen, hän huomauttaa.

– Äiti on opettanut pienestä saakka, että jopa kuningatar pyyhkii oman perseensä vessapaperilla, ihmiset ovat ihmisiä, kukaan ei ole oikeasti erityinen.

Mutta julkisuus on tärkeä osa media-alan töitä. Sen ansiosta Gogi on päässyt viime vuosina esimerkiksi valssaamaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan ja kilpailemaan Selviytyjiin. Seuraavaksi hän juontaa syksyllä alkavan Suomen surkein kuski -ohjelman uutta kautta.

Gogi vaihtoi pelifirman työt monimediatoimittajan opintoihin silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimon, patistuksesta. Hän huomautti, että jos jäisi vartomaan puhelua Salkkareista, saattaisi odottaa loppuikänsä.

Valmistumisen jälkeen hän sai kyllä innostavan puhelun, mutta Yleltä. Hänelle tarjottiin graafikon paikkaa Yle Kioskilta. Se oli näennäisesti takapakkia, mutta Gogi arvasi oikeaan pohtiessaan, että toivotunlaiset ovet vielä aukenisivat, kun vain pääsisi Ylen leipää nakertamaan.

– Ajattelin, että kyllä mä keksin keinot.

Ei mennyt kuin kuukausi, kun Gogin karisma huomattiin ja hänen ympärilleen ryhdyttiin kehittämään ohjelmaa. Syntyi Kioski Show. Siinä Gogi ajoi autolla ja haastatteli samalla julkkiksia.

Gogi oli kaikkiaan seitsemän vuotta Ylellä. Hän kertoo vuosien sisältäneen kivoja onnistumisia, luovia kokeiluja ja rehellisesti myös kaikkea paskaa.

– Mutta sitäkin tarvitaan!

Hän löi läpi lopulta television sijaan Yle Kioskin somessa juuri sellaisella sisällöllä, missä hän kaivaa vaimonsa laukkua tai kertoo vihaavansa puolisonsa salaatinkuivaajaa. Yhtäkkiä Gogi teki juuri sitä, mistä oli ollut kateellinen aamuradion juontajille – kertoi arkisia tarinoita ja sai siitä palkkaa.

– Sen jälkeen ihmiset sanoivatkin, että hei sä oot Gogi, eikä enää että sä oot Romeo. Se oli mulle iso muutos.

Toinen iso muutos tapahtui melko tarkkaan kaksi vuotta sitten, kun Gogista tuli isä. Hän oli ajatellut, ettei olisi koskaan valmis vanhemmuuteen. Hän oli aina ollut sitoutumiskammoinen. Mutta, kun lapsi syntyi, se oli ”tosi siistiä”.

Isyys on kuitenkin vaatinut opettelua omaa aikaa rakastavalta Gogilta.

– Melkein joka päivä saa onnellisuuden tunteita siitä, että vitsi tuo on ihana tyyppi. Samalla menetti valtavan määrän vapautta.

Pariskunta tekee töitä sen eteen, että molemmat vanhemmat saavat riittävästi omaa aikaa. Se on helpottanut nyt, kun tytär on mennyt päiväkotiin.

Gogille oma aika tarkoittaa esimerkiksi taiteen tekemistä. Hänellä on perheen kodin lähellä oma työhuone, missä hän tekee kuvataidetta, esimerkiksi valuhartsitöitä, tai vaikka askartelee kummityttönsä nukkekotiin vessanpöntön.

– Rakastan askarrella, väkertää ja taiteilla. Se, että pitäisi rakentaa oikea terassi, ei ole niin siistiä hommaa. Rakastan sitä, että on luova vapaus – että on ihan sama, jos joku asia on vähän vinossa.

Gogi on työskennellyt yrittäjänä nyt parin vuoden ajan. Se tuntuu järkevältä, sillä hänen suhtautumisensa työhön on ollut aina yrittäjämäistä. Hän inhoaa ”keskinkertaista platkua” ja haluaa tehdä työnsä viimeisen päälle. Siksi työhön tuli satsattua enemmän kuin mihin työtunnit riittivät. Yrittäjänä hän voi laskuttaa todellisestä työpanoksestaan.

– Mun mielestä silloin tuntee elävänsä, kun kello on kaksi yöllä ja näpertää jotain ja on, että tulipa tästä hyvä, onneksi käytin tähän paljon aikaa.

Enää häntä ei puhutella Romeona. Ennemminkin ihmiset eivät tahdo uskoa, että hän näytteli roolin.

– Joo, minäkin vanhenen.

Joskus Gogilta kysellään, haluaisiko hän vielä palata Salkkareihin.

– En haluaisi tehdä sitä enää päivätyönä, mutta musta olisi kiva tehdä sellainen Romeon viimeinen keikka, yksi paluu. Olisi ihanaa tehdä se tosi raakana. Tiedätkö, ettei se olisi sellaista Seppoa ja Ismoa, vaan enemmän raffin aitoa.

Viihdetähteyden varjopuolena on, että työt voivat loppua kuin seinään. Gogi sisäistää hyvin sen, etteivät ovet joku päivä välttämättä enää aukene. Julkisessa ammatissa kaikki voi romahtaa, jos sanoo jotain ajattelematonta väärässä paikassa väärään aikaan.

Gogi uskoo keksivänsä kyllä keinon, jos se aika koittaa. Äiti on opettanut senkin, ettei tuleen kannata jäädä makaamaan.

– Mutta olisi se harmillista, jos ei saisi tehdä enää sitä, mitä rakastaa. Vaikka elämässä on ruuhkaisaa, kun on pieni taapero ja paljon töitä, se on ihanaa.