Kesäkirja-elokuvan tähti Glenn Close ihastui Suomen saaristoon: ”Kävin aamu-uimassa nakuna ja makasin kalliolla kuivattamassa itseäni kuin iso hylje”
Näyttelijä Glenn Close kertoo Avun erikoishaastattelussa, kuinka ihastui Suomen luontoon ja vaikuttui Suomen historiasta kuvatessaan Tove Janssonin Kesäkirja-romaaniin perustuvaa elokuvaa Kotkassa ja sen saaristossa kesällä 2023.
Kesäisen merellisiä maisemia Suomen kivikkoisesta saaristosta, vanha puinen kesämökki, majakka, Pip-koira, Kesäkirja-elokuvan tekijöitä ja valokuva Glenn Closen itse piirtämästä mustavalkoisesta mökistä. Yksi kuvista on otettu hieman ennen aamuneljää Rankin saaren mökin makukammarin ikkunasta. Horisontissa sarastaa elokuinen auringon nousu.
Amerikkalaisnäyttelijä Glenn Close on videopuhelun päässä kotonaan Montanassa ja selaa valokuvia kännykästään. Ja muistelee aikaansa Kesäkirja-elokuvan kuvauksissa viime kesänä.
Charlie McDowellin ohjaama tarina paneutuu isoäidin (Glenn Close) ja hänen lapsenlapsensa (Emily Matthews) läheiseen suhteeseen kesänä, jolloin hiljalleen soljuvassa arjessa, luonnon rauhassa käsitellään ihmisläheisellä tavalla elämää ja kuolemaa. Tove Janssonin Kesäkirja-kirjaan pohjautuva elokuva saa ensi-iltansa tammikuun lopussa 2025.
Luonnon helmassa Close koki vapautumisen hetkiä.
– Oli minun ideani, että kävelen yhdessä elokuvan kohtauksessa alasti metsässä.
Kuvauskokemus Suomessa oli Closelle muutenkin erityinen.
– Vietin kolme yötä kuvauspaikalla yksin ilman sähköä tai juoksevaa vettä. Nukuin isoäidin pienessä huoneessa. Kävin aamulla uimassa nakuna ja makasin kalliolla kuivattamassa itseäni kuin iso hylje. Aurinko lämmitti ja tunsin uusiutuvani. Se oli mieletön kokemus, ystävällinen Glenn Close kertoo.
Itse asiassa, sanoo Close, tämä oli jo toinen kerta, kun hän ui alasti. Aikaisemmalla kerralla se tapahtui Closen siskon ja äidin kanssa Wyomingissa, jota näyttelijä kuvaa kauniiksi, mutta karheammaksi ja kovemmaksi osavaltioksi kuin hänen kotiosavaltionsa Montana.
– Olimme yhtenä kesäpäivänä vuorilla, joen varrella. Lumi suli siihen ja vesi oli todella kylmää.
Siitä huolimatta he päättivät mennä uimaan.
– Kun olimme riisuutuneet, kokeilin jalalla vettä. Se oli todella kylmää. Tunsin oloni hölmöksi, mutta koska olin alasti, joten minun oli vain hypättävä veteen.
Sitten hän jatkaa.
– Meidänhän olisi pitänyt olla suomalaisia! Suomessahan kaikki tuntuvat uivan kylmässä vedessä tai avannossa. Se on hyväksi kropalle ja verenkierrolle.
Videopuhelun toisessa päässä Close jatkaa kuvien näyttämistä kännykästään.
Yhdessä kuvassa näkyy askeettinen suomalainen saaristolaismökki, jonka makuuhuonetta valaisee kolme kynttilää. Se on Closelle tärkeä kuva, sillä hän kertoo olevansa onnellisimmillaan, kun on luonnossa, kaukana ihmisvilinästä.
Siinäkin hän kokee samaistuvansa Tove Janssoniin, joka pakeni usein ihmisiä ja vilinää oman saarensa rauhaan.
Kesäkirja-elokuvan kuvausten välisenä vapaa-aikana Close patikoi usein metsässä havannankoiransa Pipin kanssa. Closen ja Pipin tyypillinen kävelyretki jatkui rannalle.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin Itämerellä. Sain kokemuksesta paljon irti.
Hän kiinnitti suomalaisessa saaristossa huomiota pieniin yksityiskohtiin, niin taivaalla kuin maassa.
– Kävelimme koirani kanssa kalliolla, jossa kasvoi puita, sammalta, saniaisia ja sananjalkoja. Rakastan sammalta. Voin miettiä pitkään pientä ötökkää, joka on sammaleella. Se sammal näyttää kuin suurelta puulta sille. Keksin usein tarinoita pienistä asioita. Siinäkin olen kuin isoäiti, joka veisti kaarnaveneitä ja rakensi puusta erilaisia hahmoja salaiseen paikaan metsässä.
Myös suomalaisen saariston isot, monumentaaliset kivet keskellä metsää kiehtoivat häntä.
– Kuulin, että ne olivat olleet jään alla ja muokkautuneet jääkauden aikana. Kallio rikkoutui osiin, kun jäätikkö vetäytyi, Close kertoo.
Saaren kauniit kivet toivat näyttelijälle lohtua.
– Olin kuin taivaassa, ne uudistivat minua. Maa antoi minulle paljon. Olen aina rakastanut kiviä, koska kasvoin Uudessa-Englannissa ja siellä on massiivisia kiviseiniä.
Hollywood-tähdelle aika Suomessa oli muutenkin erityinen.
Kesäkirja-elokuvan kuvausporukka kertoi usein isovanhempiensa sotakokemuksista historiasta kiinnostuneelle Closelle. Hän menetti oman Johnny-enonsa toisessa maailmansodassa.
– Kuvausryhmässämme oli paljon historiantuntemusta, kaikilla oli jonkinlainen yhteys toiseen maailmansotaan. Yhden isovanhemmat olivat lähteneet Karjalasta vain käsikantamusten kanssa, Close muistelee.
Close on innokas lukija, ja hän tutustui vierailunsa aikana monin tavoin Suomen historiaan. Hän luki sisällissodasta valkoisten ja punaisten välillä vuonna 1918, Mannerheimin elämänkerran ja Tuntemattoman sotilaan.
– Suomen historia Venäjän naapurina on mielenkiintoinen ja kiehtova. Sisällissota tuntuu olevan edelleen arka ja tunteellinen aihe. Minun näkökulmastani Mannerheim oli kuin Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington. Väinö Linnan kirjoittama klassikko Tuntematon sotilas taas on yksi parhaista sotakirjoista, minkä olen lukenut.
Kuvausten aikana hän asui Kotkassa. Siellä hän sai olla omissa oloissaan.
– Majoituin ja menin sieltä töihin. Kävin vain harvoin kaupungilla. Silloinkin kävin lähinnä torilla ja jossain kaupoissa, mutta en usko, että ihmiset siellä tunnistivat minua.
Hän huomasi kauppareissuillaan ja kesäisillä kävelyillään, että suomalaiset näyttävät nauttivan paljon alkoholia.
– Mutta en ole nähnyt ikinä missään yhtä paljon kaupoissa alkoholittomia juomia ja energiajuomia. Niitä on kaupassa vaihtoehto toisensa perään. Ajattelin, että ehkä ihmiset tiedostavat, kuinka paljon he juovat ja yrittävät vähentää sitä.
Viimeisenä Glenn Close näyttää ruudulle kuvan elokuvassa esittämänsä isoäidin valkoisista tennareista. Kuvausten lopussa ne olivat kuluneet ja likaiset.
Tuon kuvan hän postasi myös sosiaaliseen mediaansa.
Kesäkirjan isoäiti ja hänen tennarinsa nähdään elokuvateatterilevityksessä nyt Suomessa ennen muuta maailmaa.
Päivitys 24.1.2025 haastattelun otsikkoa muutettu.
