”Muualla olet aika yksin” – Fuengirolan karulla asvalttikentällä ei ole mitään palveluja, mutta asuntoautoissa asuvien suomalaisten mielestä se on paras paikka viettää talvi
Pekka Karinen on asunut asuntoautossaan Fuengirolan feria-alueen torilla jo kuusi talvea. ”Muualla olet aika yksin”, Karinen perustelee. Seura, sää ja ilmainen pysäköinti saavat suomalaiset majoittumaan asvalttikentälle.
Asvalttikentälle keskelle Fuengirolan Los Bolichesin katuja on parkkeerattu vieri viereen viitisenkymmentä asuntoautoa. Vierestä kulkee kapea, mutta kohtuullisen vilkas Avenida Ramón y Cajal, jonka suomalaisturistit tuntevat parhaiten ”junakatuna”.
Rekisteritunnukset kertovat, että autoja on Saksasta, Ranskasta, Espanjasta ja Ruotsista – ja kymmenkunta Suomesta. Yksi niistä on Pekka ”Vilipekka” Karisen. Hän on viettänyt asuntoautossaan tällä feria-alueella jo kuusi talvea.
Karinen kutsuu sisään autoonsa, joka on erittäin siisti. Jokainen tavara on omalla paikallaan. Feria-alueen veteraani on nauttinut aamupalaksi tummaa leipää, kinkkua ja vihanneksia. Lisäksi hän on osallistunut perinteiseen, aamuyhdeksältä alkaneeseen ”parlamenttiin” läheisessä kahvilassa, jonne melkein kaikki alueella majoittuvat suomalaiskaravaanarit kokoontuvat päivittäin.
– Meidän ukkoparlamentissamme on aina mukava tunnelma, vaikka ystävällismielistä naljailua onkin välillä ilmassa. Joskus joku hetken mököttää, mutta lopulta asiat aina sovitaan, Karinen sanoo.
Asvalttikenttä ole naisiltakaan kielletty, mutta tänä talvena paikalla ei ole yhtäkään suomalaista autokuntaa, jossa olisi naisia mukana.
Marraskuinen päivä on harvinaisen lämmin vuodenaikaan nähden. Sortsiasuiset miehet tervehtivät toisiaan. Alueella majoittuu myös yksi hameeseen pukeutuva englantilainen herra, joka saa toteuttaa pukeutumiskoodiaan ilman suurempaa ihmettelyä.
”Jos majoitut autollasi jonnekin muualle, olet aika yksin.”
Asuntoautoissa asuu värikäs joukko Suomen kylmää talvea paenneita miehiä. Pekka Karinen esittelee meidät Leo ”Lexa” Saarioiselle ja Joni ”Ottopoika” Blomqvistille, jotka löytyvät omien autojensa lähettyviltä. Miehet haluavat, että heidät mainitaan myös lempinimiltä, koska tällöin tutut tietävät parhaiten, kenestä on kyse. Täällä kun kaikki puhuttelevat toisiaan lempinimillä.
Leo Saarioisella on Fuengirolassa menossa jo kymmenes talvi, mutta Joni Blomqvistille kausi on ensimmäinen. Blomqvist tapasi Saarioisen viime kesänä Helsingissä Sompasaunan lauteilla, jolloin Saarioinen kertoi lähtevänsä jälleen talveksi Espanjan lämpöön.
Blomqvist halusi muutosta elämäänsä ja kysyi Saarioiselta lupaa ajella omalla autolla tämän perässä Aurinkorannikolle.
– Kutsumme Jonia Ottopojaksi, koska hän on meitä muita niin paljon nuorempi. Hyvin nuorukainen on sopeutunut kirjavaan joukkoomme, Saarioinen nauraa.
Torilla ei ole palveluja
Asuminen ahtaassa toriparkissa, jossa ei ole mitään palveluja, ihmetyttää monia. Miesten mukaan kyselijöitä riittääkin lähes viikoittain. Monella kyselijällä on ollut itselläänkin haave viettää Suomen pimeä talvi asuntoautoillen jossain lämpimässä, mutta rohkeutta lähtemiseen ei ole ollut. Toki moni myös ihmettelee miesten intoa saapua vuodesta toiseen asvalttikentälle, asumaan varsin tiiviisti muiden asuntoautoilijoiden kyljessä.
– Jos majoitut autollasi jonnekin muualle, olet aika yksin. Mijasin leirintäalueelle ei näin iso auto edes mahtuisi, Karinen selvittää.
Jos naapuriauton omistajan kanssa ei ole yhteistä kieltä, avuksi otetaan Google-kääntäjä.
Torilla pysäköiminen on ilmaista, mikä on Karisen mukaan eläkeläiselle hyvä asia. Karinen teki työuransa esimiehenä postissa ja halusi oloneuvoksena lähteä kiertämään asuntoautollaan Eurooppaa.
– Täällä on paljon tuttuja ja mukava meininki eikä yksinäisiä päiviä ole, ellei sitten itse halua vetäytyä omaan rauhaan, hän tuumaa.
Asvalttikenttä on tarkoitettu alun perin vain pysäköintialueeksi, eikä siellä ole palveluja. Septitankin voi kuitenkin tyhjentää torimyyjille tarkoitettuun viemäriin, ja puhdasta vettä saa läheisestä hanasta. Sähköt asuntoautoihin tulevat aurinkopaneeleista.
Vaikka monissa autoissa on suihkut, moni käy läheisellä kuntosalilla, jossa on mahdollisuus peseytyä ja jopa saunoa edullisella eläkeläishinnalla.
Suomalaisyhteisölle on muodostunut rutiineja, joita noudatetaan varsin tarkasti. Aamulla kokoonnutaan läheiseen kahvilaan, josta osa lähtee pidemmälle kävelylenkille. Petankkia pelataan viikoittain, ja syntymäpäiviä juhlitaan omassa porukassa. Iltaisin heitetään tikkaa lähiravintoloissa.
Miesten mukaan alkoholia käytetään kohtuudella. Saarioinen ei nauti edullisia juomia ollenkaan.
– Viina on viisasten juoma, ja jos sitä viisautta ei ole, on parempi olla ilman, hän sanoo.
Karinen voi ottaa lasillisen tai useammankin, jos seura ja tunnelma ovat kohdallaan.
– Joskus päiväparlamenteissa menee jokunen viinilasi tai olut. Alkoholi on täällä tunnetusti halpaa, mutta päivittäiseen kittaamiseen kyllästyisi kyllä aika nopeasti.
”Vei perskele sukatkin”
Alueella on miesten mukaan melko turvallista ja yöt ovat rauhallisia. Mitään irtonaista tavaraa ei kuitenkaan kannata jättää vartioimatta. Kariselta on varastettu niin polkupyörä kuin lenkkaritkin.
– Olin kaverin autossa höpöttelemässä ja jättänyt kengät auton ulkopuolelle, kuten täällä aina tehdään. Joku pitkäkyntinen oli lyhyen visiitin aikana vienyt muutaman kerran jalassa olleet Niket mennessään. Vei perskele sukatkin, Karinen nauraa.
Neljä asuntoautoriviä saa olla paikoillaan koko ajan, mutta muiden on poistuttava alueelta tiistaisin ja lauantaisin, kun markkinamyyjät tulevat paikalle. Kaikenlaista tavaraa, vaatteita ja elintarvikkeita myyvät kauppiaat valtaavat feria-alueen, ja markkinapäivinä alue on täynnä ihmisiä.
Myyjät katsovat pitkäaikaisasukkaita hieman nenänvartta pitkin, mutta suukopua pidemmälle tora ei ole koskaan mennyt.
Suomalaiset ovat saaneet pysäköityä autonsa sellaisiin riveihin, että heidän ei tarvitse liikkua ruudustaan. Markkinat eivät miehiä haittaa, ja markkinoiden ihmismääriin he ovat jo tottuneet. Kävelyliikenne markkinoille ei onneksi kulje aivan autojen vierestä.
Alueella ei sallita asuntovaunuja eikä etutelttoja, ja joka toinen ruutu pitää jättää vapaaksi henkilöautoille. Vasta viime vuonna asvalttiin maalattiin ruudut ja ohjeeksi annettiin, että auton pitää mahtua ruutuun. Ihan aina näin ei tapahdu, mutta poliisit eivät ole enää lähiaikoina huomautelleet asiasta.
Ruutuja ei voi varata. Jos lähtee pois paikaltaan, on suuri vaara, että paikka on viety, kun palaa takaisin. Hyvää paikkaa ei kannata menettää, ja siksi asuntoautoilijat tekevät päiväretket usein lähijunalla. Toki monet liikkuvat autoillaan myös muualla Espanjassa ja Portugalin puolella. Kun palaa feria-alueelle, voi vain toivoa, että vapaa paikka löytyy.
Budjetti 500–600 euroa kuussa
Eläminen Fuengirolassa on paljon halvempaa kuin Suomessa, vaikka Espanjassakin kaikki on miesten mukaan kallistunut. Kuukausibudjetti on 500–600 euroa riippuen siitä, kuinka paljon käy ravintoloissa syömässä tai ajelee autolla. Suomalaisilla on Kelan myöntämä eurooppalainen sairaanhoitokortti, jolla saa tarvittaessa sairaanhoitoa.
– Minulla oli täällä Espanjassa umpilisäkkeen tulehdus, ja paikallinen sairaala hoiti minut ammattitaidolla kuntoon, Pekka Karinen kertoo.
Eläke riittää, kun ei tuhlaile turhia. Kauppakassi on selvästi halvempi kuin Suomessa, ja lounaaksi riittävät hyvin edulliset tapakset, joita saa lähes jokaisesta lähialueen ravintolasta. Illalla voi tehdä ruokaa omassa autossa ja nauttia lasillisen laadukasta espanjalaista punaviiniä, joka maksaa paikallisessa Mercadonassa pari euroa.
Karinen kertoo kokkaavansa silloin tällöin kanaa, kalaa ja runsaita salaattiannoksia. Ruoanlaitto on tosin vähentynyt viime aikoina, koska ravintoloiden ruoka-annokset eivät kovin paljoa kurita kukkaroa.
Joskus joukkoon toki sattuu penninvenyttäjiä, joille kaikki tuntuu liian kalliilta.
– Täällä oli kaveri, joka ei raaskinut mennä enää euron soppalautaselle, koska soppa kallistui 50 sentillä. Myös kahvikupin kallistuminen 20 sentillä laittoi tutun kahvilan boikottiin. Tuo on jo melko sairasta meininkiä, Karinen ihmettelee.
Tieto kulkee suusta suuhun
Feria-alueen suomalaisista majoittujista suurin osa on täyttänyt 70 vuotta. 36-vuotias Joni Blomqvist on porukan nuorimpia. Väki on myös viime vuosina vaihtunut. Osa suomalaisyhteisön vanhemmista jäsenistä on menehtynyt ja muutama sairastunut niin, ettei pitkä ajomatka enää onnistu.
– Reiska täytti juuri 85, ja päätti jäädä tänä syksynä kotiin, Leo Saarioinen sanoo.
Uudet tulokkaat täydentävät kuitenkin ryhmää. Tieto paikasta kulkee yleensä suusta suuhun ja Saarioinen neuvoo tulokkaita mielellään. Muut kehuvat häntä käveleväksi ensyklopediaksi, jolla on hallussaan täydellinen tietopankki Aurinkorannikolle asuntoautolla matkaavalle. Kaikki reitit ja turvalliset yöpymisalueet ovat Saarioisella hallussa, eikä hän pimitä tietoa.
Suomalaiskaravaanarit saapuvat feria-alueelle yleensä syyskuussa, ja lähtevät takaisin koti-Suomeen huhti-toukokuussa. Kelan etuuksiin oikeuttava oleskeluaika ulkomailla on maksimissaan kuusi kuukautta, ja sen lähestyessä on syytä lähteä liikenteeseen.
Paikallinen voro varasti koko matkakassan.
Pekka Karinen on laskenut, että polttoainekulut Suomesta Espanjaan ovat noin tuhat euroa. Hänellä on tapana ajella tietullittomia reittejä, ja matka Fuengirolaan kestää kuukauden päivät. Jos reitin varrelle osuu jokin mielenkiintoinen kohde, asuntoautolla on helppo kurvata katsomaan paikkaa tarkemmin ja vaikka yöpyä kohteessa.
Vain kerran ajomatka ei ole mennyt aivan putkeen. Kun Karinen ajoi ensimmäisen kerran Suomesta Fuengirolaan kuusi vuotta sitten, matka oli tyssätä jo Ranskassa. Kun Karinen oli nukkumassa, paikallinen voro varasti tämän koko matkakassan. Karisen veli kielsi miestä ehdottomasti tekemästä u-käännöstä ja lähetti lisää rahaa Avignonin postiin. Karinen jatkoi matkaa Aurinkorannikolle eikä ole katunut ratkaisuaan.
Kaikki suomalaiset eivät kuitenkaan aja noin 4 000 kilometrin matkaa Euroopan halki. Osa jättää asuntoautonsa säilytykseen lentokentän lähellä olevalle vartioidulle ja aidatulle alueelle ja noutaa autonsa jälleen syksyn tullen. Säilytys maksaa 70 euroa kuukaudessa. Jos autolle ei ole Suomessa käyttöä, näin säästää polttoainekuluissa pitkän pennin.
Suomessa oli talviaikoina ahdistavaa
Pekka Karinen ja Leo Saarioinen ovat kevään tullen lähdössä Suomeen. Karinen aikoo kiertää kesän asuntoautollaan Suomessa tapaamassa lapsiaan ja tuttaviaan. Omakotitalonsa hän on myynyt jo vuonna 2016. Vakituista majapaikkaa ei tällä hetkellä ole, koska asuntoauton voi pysäköidä sinne, minne juuri sillä hetkellä haluaa mennä.
Saarioinen on ajatellut kiertää Suomen lisäksi kesällä myös muita Pohjoismaita.
Mutta kun Suomessa illat pitenevät ja sää kylmenee, miehet suuntaavat jälleen Espanjaan. Kunhan vain terveyttä riittää.
– Olen valon lapsi, ja minulla oli talviaikoina Suomessa melko ahdistavaa. Täällä energiaa riittää ihan eri tavalla. Olen vähän kuin muuttolintu, joka muuttaa talveksi etelään, Pekka Karinen sanoo.
