Näyttelijä Miia Nuutilalle entisen miehen nykyinen puoliso on kuin sisko (MeNaiset 36/2015), vaikka uusi puoliso tuli miehen elämään, kun mies oli vielä nykyinen.

Juontaja Mari Sainion joulupöydässä istuu myös nykyisen miehen entinen vaimo äiteineen (MeNaiset 49/2013) – vaikka Sainio tuli miehensä nyxäksi, kun ex-vaimo ei ollut vielä ex.

Eroriidoista ja entisen puolison epäkohtien listaamisesta elävä saattaa tulla kysyneeksi: kuinka he sen tekevät?

Toinen kysymys kuuluu, miksi he tekevät sen julkisesti.

Sosiaaliseen mediaan on alkanut ilmestyä myös tavisten iloisia eroselfieitä, joissa ex-pariskunta poseeraa käräjätalon portailla eropaperit kädessään ja ilmoittaa sydänhymiöin eroavansa näin hienosti: ystävinä pysytään ja lapset hoidetaan.

Somessa itsestä kerrotaan vähän parempaa tarinaa. Talouspolitiikan seuraaminen, oikeat harrastukset ja sopuisuus exän kanssa kertovat sivistyneisyydestä.

Julkiset huoltajuuskiistat ja riitely taas on moukkamaista. Kukaan ei halua myöntää olevansa katkera tai vihainen.

Erosta on kuitenkin pakko tehdä numero, koska suhteessa tapahtuvat asiat ovat olleet julkista jo sitä ennen. Kun erostakin on kerrottava, voi päättää itse miten.

Ehkä erohehkutus on kohteliaisuutta entistä kohtaan. Vähän kuin jakaisi kuvan komeasta sienisaaliista, mutta jättäisi kertomatta, että se vaati tuntien hikoilun hirvikärpästen ateriana.

Eikä tosiystävyys eron jälkeen ei ole edes ihme. Pitkistä parisuhteistakin puhutaan usein kumppanuussuhteina. 

Mutta miten kukaan voi suhtautua kepeästi siihen, että on tullut jätetyksi toisen takia? En kutsuisi exäni uutukaista siskokseni tai jouluaterialle, paitsi alhaisista motiiveista: pidä vihollinen lähelläsi.

Joko julkkikset ovat fiksumpia, tai sitten he ovat parempia brändäämään.