Apu

Eve Hietamies: "Lomani aikana työhuoneestani oli varastettu kokonainen seinä – Kirjahyllyn sijaan siellä oli miehen hydroviljelysysteemi"

Eve Hietamies: "Lomani aikana työhuoneestani oli varastettu kokonainen seinä – Kirjahyllyn sijaan siellä oli miehen hydroviljelysysteemi"
Eve Hietamies on saanut paljon palautetta puutarhakolumneista. Nyt haetaan kaupasta vain hevosenlantaa.
Julkaistu: 4.11.2020

Vanha kiinalainen viisaus sanoo: ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole tärkeää.”

Paitsi että se on.

Olen saanut paljon palautetta puutarhakolumneistani. Kaikki hulluus alkoi siis siitä, kun koirat söivät viime kesänä karviaiset ja suutuspäissään aviomieheni ”Puuha-Pete” rakensi koronakevään aikaa pihalle aidatun, koirilta kielletyn keittiöpuutarhan. Osa kasveista kukoisti, osa ei.

Mutta sitten tapahtui jotakin. Mies alkoi iltaisin katsella YouTube-videoita siitä, voiko maissin ja munakoison laittaa vierekkäin kasvamaan. Pikkuhiljaa alkoivat pitkät monologit hajakylvöstä, maanparannuksesta, vuoroviljelystä ja eloperäisistä katteista. Kahdenkymmenen avioliittovuoden kokemuksella ajattelin, että into laantuu pian, ja lähdin kolmen viikon lomalle.

"Purkit lykkivät salaatinlehtiä, tulevana talvena ei tarvitse kuulemma enää ostaa tomaatteja kaupasta."

Kun palasin mökiltä, kotiin oli ostettu lasinen kasvihuone ja pihalle rakennettu kaksi isoa kompostia, sillä ”orgaaniset lannoitteet lisäävät maan humuspitoisuutta”.

Mies oli hankkinut myös japanilaisen  Bokashi-kompostorisysteemin, joka tekee ”tiettyjen mikrobien avulla aikaansaatua hapettomassa tilassa tapahtuvaa orgaanisen aineksen fermentointumista”.

Keittiön pöydällä on pönttö, johon laitetaan kaikki ruokajäte ja heitetään mikrobirouhetta päälle. Kun purkki täyttyy, se tyhjennetään isompaan säiliöön, joka itsekseen lemuten fermentoituu autotallissa. Sotku sekoitetaan kompostimultaan, ja mullasta tulee kuulemma niin kelpoista, että ensi kesänä syödään kerrostalon kokoisia kurkkuja.

Muka siinäkö kaikki?

Ei todellakaan. Lomani aikana työhuoneestani oli myös varastettu kokonainen seinä. Suunnittelemani kirjahyllyn sijaan työhuoneessa on nyt miehen hydroviljelysysteemi: viljelytapa, jossa multa korvataan puhtaalla kevytsoralla ja vesi kiertää järjestelmässä pumpun avulla. Purkit lykkivät salaatinlehtiä, tulevana talvena ei tarvitse kuulemma enää ostaa tomaatteja kaupasta.

"Seuraa kauhea älämölö, jos roskiksesta löytyy märkiä, fermentoitumiskelpoisia kahvinpuruja tai banaaninkuori."

Eikä tarvitse ostaa myöskään leikkuulautoja. Jostain syystä kaikki muoviset korkit on kerättävä talteen, koska mies aikoo kuulemma tehdä niistä leikkuulautoja! Enkä hitokseen tiedä, miksi juuri leikkuulautoja.

Kotona on alkanut myös tehokas kierrätys, mikä on toki hyvä. Seuraa kauhea älämölö, jos roskiksesta löytyy märkiä, fermentoitumiskelpoisia kahvinpuruja tai banaaninkuori. Jokainen mahdollinen purkki säästetään kevättalvelle taimien ”esikasvatus-tiloiksi” enkä uskalla edes ajatella, minne ne kaikki purkit laitetaan.

Pahvi kiikutetaan pensasaidan taimien ympärille, sillä ruskea pahvi kuulemma luovuttaa maaperään nitriittiä, etenkin kun pahvin päälle topataan vielä kompostikuiviketta.

Hedelmien siemeniäkään ei saa enää heittää roskiin. Nyt kukkaruukussa pönkii pystyyn ainakin yksi hutero avokado.

Kaupassa käyminenkään ei ole enää kivaa. Ennen haettiin suklaata ja pitsaa, nykyään 400 litraa hevosenlantaa.

Kommentoi »