Tällainen on Välimeren saarilöytö Formentera – Euroopan parhaita rantoja, omaa rauhaa ja 60-luvun hippitunnelmaa

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Hiekkaranta jatkuu edessämme silmänkantamattomiin. Puiset kävelytiet kiemurtelevat kumpuilevien dyynien välistä ja houkuttelevat kulkemaan kohti aina seuraavaa poukamaa. Olemme Formenteralla, joka kuuluu samaan Baleaarien saariryhmään kuin Mallorca, Menorca ja Ibiza. Formentera on saarista eteläisin ja pienin, eikä lainkaan yhtä tunnettu kuin suuret naapurinsa.

Täällä ei ole lentokenttää, ja Formenteralle pääseekin vain laivalla joko Ibizalta tai Espanjan mantereelta. Syrjäisyytensä vuoksi saari on ollut historiansa aikana lähiseudun väestön silmissä vähän epäilyttävä paikka, jossa seireenit ovat laulaneet ja merirosvot vaanineet.

Me olemme matkustaneet Mallorcalta muutaman tunnin lauttamatkan ensin Ibizalle ja vaihtaneet sieltä toiseen, Formenteralle vievään alukseen. Monelle kätevämpi reitti voi olla saapua suoraan mantereelta Déniasta. Lauttavuoroja on molemmista paikoista päivittäin.

Formenteralla asuu talvisin vain noin 11 000 ihmistä, mutta kesäisin väkimäärä vähintään tuplaantuu. Laivoille otetaan autoja, mutta vilkkaimpina kuukausina autojen ja moottoripyörien määriä rajoitetaan. Saarelaiset suosittelevatkin pyöräilyä ja kävelyä. Rantareittejä kulkemalla aistii parhaiten juuri niitä paikkoja, joista täkäläiset ovat ylpeitä.

”Jos olet kiireinen, älä tule Formenteralle”, heillä on tapana sanoa.

Kävelemme Playa SES Illetesin rannalla, kun pieni lisko livahtaa edestämme piiloon puiden rakoihin. Se rakastaa aurinkoa ja kuumia kivenkoloja.

Ole kiltti, käytä puisia kävelyteitä! muistutetaan kylteissä. Haurasta luontoa halutaan suojella kulkijoiden askelilta. Ja syystä, sillä saarella elelee yli 200 lintulajia ja kasvejakin on noin 190 erilaista.

Lomalaiset saapuvat Formenteralle kesäisin juuri hiekkarantojen houkuttelemana viettämään viikonloppua tai pidempää vapaata, joskus jopa vain päiväretkelle. Lonely Planet nimesi viime vuonna saaren pohjoiskärjessä olevan Playa Ses Illetesin Euroopan parhaiden rantojen joukkoon.

”Jos meri on tyyni, vedessä näkyvät kaikki siniset ja vihreän sävyt”, kuvailee José Antonio Ribas Escandell.

Formenteran luonnon ja sen ominaispiirteet erinomaisesti tunteva José Antonio asuu talvet Ibizalla, mutta tänne häntä vetää ennen kaikkea paikan rauhallisuus. Hän tutustuttaakin mielellään oppaana matkailijoita saaren saloihin.

Niemenkärjessä tuuli nostaa sen verran aallokkoa, että vihreä väri saa merestä yliotteen. Yhdellä puolella niemeä vesi lainehtii, mutta toisella puolella kallioiden takana on suloisen tyyntä. Hiekkaranta tuntuu jatkuvan loputtomiin, mutta kivenlohkareitakin on sen verran, että niiden välistä voi löytää oman suojaisan poukaman, johon levittää pyyhkeensä.

Maiseman formenteralaiset toivovat pysyvän samanlaisena kuin se on ollut satojen vuosien ajan. Rannoilla on ravintoloita, mutta ne sulautuvat mahdollisimman huomaamattomasti ympäristöönsä. Moderneja pytinkejä tienoille ei kaivata.

Formenteran rannoilla voi nauttia myös tunnelmallisten ravintoloiden herkuista. Yksi niistä on jo vuonna 1971 aloittanut Juan y Andrea.

Kalastaja Juan Bonet ja hänen puolisonsa Andrea perustivat oman pienen rantaravintolansa, kun Andrea alkoi valmistaa miehensä mereltä tuomasta saaliista tarjottavaa. Nyt ravintola on kasvanut alun vaatimattomista ajoistaan, ja mukana on jo pariskunnan kolme lastakin.

Kesäisin tänne kuljetetaan merelle ankkuroituneista jahdeista pienillä veneillä lounasvieraita. Näkymät ovat sen verran hulppeat, että hiekalle levitettyjen pöytien ääressä varpaat sannassa istuessa saa varautua maksamaan hinnoissa maisemalisääkin.

Muita saaren pohjoiskärjen ravintoloita ovat El Pirata ja Es Ministre. Kaikissa kolmessa tarjotaan pääasiassa kalaa, äyriäisiä sekä paellaa eri tavoin. Moni paikka tekee myös jotain omanlaistaan, kuten El Pirata gazpacho-keittoa.

Kun käännymme paluumatkalle ja kuljemme kohti La Savinan satamaa, silmiimme erottuu kauniin valkeaksi kalkittu rakennus pienine torneineen. Se on vanha suolamylly. Nyt Es Molí de Sal on ravintola, joka on pitänyt tiukasti kiinni alkuperäisestä asustaan ja uskollisuudestaan perinteiselle formenteralaiselle keittiölle.

Valkoisen talon seinässä lukee suurin turkoosein kirjaimin Fonda Pepe. Formenteran kuuluisin baari perustettiin vuonna 1953. Se on auki toukokuusta lokakuulle ja vain iltaisin. Paikka on pysynyt samannäköisenä niistä ajoista lähtien. Sisustus on pelkistetty ja tummanpuhuva.

Baari ja koko Sant Ferranin kylä nauttivat yhä boheemista maineesta, jonka ne saivat jo 1960- ja 70-luvuilla. Silloin tänne seudulle muutti muun muassa muusikoita ja amerikkalaisia hippejä.

Varakkaiden amerikkalaisperheiden nuoret miehet halusivat välttää joutumisen Vietnamin sotaan pakenemalla Eurooppaan. Espanjassa oli lämmintä ja Formenteralla eläminen halpaa. Mikä tärkeintä, keskellä Sant Ferranin kylää oli kätevästi postitoimisto, jonne vanhemmat saattoivat lähettää Atlantin takaa pojilleen rahaa.

Hipeille aatteista tärkeimpiä olivat rauha ja rakkaus. Boheemi yhteisö houkutteli paikalle tunnettujakin taiteilijoita, kuten Chris Rean ja Bob Dylanin sekä Pink Floyd -yhtyeen jäseniä.

”Muistatteko Pink Floydin More-levyn kannen?” opas José Antonio Ribas Escandell kysäisee.

Kansi ei muistu heti mieleen, joten José Antonio esittelee meille puhelimestaan oranssista kuvaa. Siinä näkyy tuulimylly, ja yhtyeen jäsenet astelemassa sitä kohti sinisenä silhuettina. Pyydämme saada nähdä mäen, jossa kuva on otettu.

José Antonio opastaa meidät paikalle. Mylly seisoo edelleen laakealla kalliolla, ja on helppo kuvitella paikan inspiroineen 60-luvun lopulla levykannen valokuvaajaa.

Jotkut saarella elelleet hipit käyvät yhä Formenteralla muistelemassa menneitä, kuten kuumien kesäöiden alastonuinteja. Mutta matkustaa tänne nuorempaakin väkeä, joka ihannoi rauhan ja rakkauden aatetta.

Hippiperinne jatkuu Formenteralla kesäisin myös konsertteineen ja torimyyjäisineen. La Molan hippimarkkinoilla saaren eteläkärjessä myydään värikkäitä kankaita, vaatteita, laukkuja, koruja ja taidetta. Paikallisten muusikoiden soittoa kuunnellessa voi tehdä pienen aikamatkan 1960-luvulle.

Boheemia matkailijaväkeä on sittemmin seurannut tyylitietoisten vieraiden aalto. Formentera on viehättänyt lomakohteena esimerkiksi luovien alojen ammattilaisia, jotka haluavat välttää massaturismin muuttamia paikkoja.

Yläilmasta katsottuna saari on hauskan muotoinen. Se on kuin pitkäkaulaisen linnun pää, jossa töyhtönä on kapea hiekkaniemi Les Illetes pohjoisessa ja silminä kaksi järveä, joita kutsutaan suolajärviksi.

Ne ovat tuoneet saarelaisille tuloja kautta historian, kun suolaa on myyty mantereelle ja sieltä muualle Eurooppaan kuljetettavaksi. Merisuolan tuotanto tosin työllisti väkeä täällä vain kausiluonteisesti, ja useimmat pitivät elantonaan kotieläimiä, kuten lampaita ja vuohia.

Jotkut pitävät eläimiä edelleen, osa vanhasta tottumuksesta tai vaikkapa ilahduttaakseen perheen vanhaa isoäitiä, joka pitää kotona valmistetusta juustosta.

Meren ja suolajärven välissä kulkee kanava, joka säätelee järven pintaa ja raikastaa ryöpyillään vettä. Ihmettelemme tuulen maantielle asti puhaltamaa valkoista vaahtoa. Näyttää siltä kuin jättiläinen olisi ollut pyykillä ja annostellut pesuainetta vähän reilummalla kädellä.

”Se johtuu suolasta. Järvivedessä on sitä niin paljon, että tuulisina päivinä vaahtoa lentää kauemmaksi asti”, José Antonio selittää.

Nykyisin suolaa valmistetaan Formenteralla enää pieniä määriä. Sitä viedään lähinnä nestemäisessä muodossa mantereelle ja muualle Eurooppaan, jossa suolaa käytetään etupäässä terveystuotteisiin. Varsinainen kaupallinen suolantuotanto loppui täällä 1980-luvulla.

Luonto näyttää saaren tässä kohdassa erilaiselta kuin lähempänä merta. Järvien ympärillä ovat jääneet eloon vain ne kasvit, jotka kestävät suolapitoista vettä.

Monet linnut pysähtyvät muuttomatkoillaan näille altaille ja kosteikoille. Flamingot etsivät ahkerasti pieniä äyriäisiä ja nilviäisiä, joiden syöminen tekee suurten lintujen höyhenpeitteestä vaaleanpunertavan.

Suolajärven laitaa kulkevalle tielle on rakennettu pieniä puumajoja, joiden ikkuna-aukoista voi tarkkailla lintuja häiritsemättä niitä.

Teiden varsilla on kiviaitoja, jotka näyttävät siltä kuin niihin olisi vain pinottu kiviä päällekkäin. Mutta miten taitavasti isoja ja pienempiä kiviä vaihdellen ne onkaan koottu! Itse asiassa niin taitavasti, että Unesco on ottanut Formenteran kiviaidat erityissuojelukseensa.

Mitä muuta Formenteralla kannattaa kokea? Ainakin valkohiekkaiset rannat, joilla meri hohtaa turkoosina. Saaren rantojen maasto on jännittävän rosoista ja vaihtelee korkeista kallioista hiekkaisiin poukamiin. Dramaattisimmillaan se on Calo des Mortsilla, jossa korkealla kulkeva patikointipolku johtaa alas rantapoukamaan.

Vedet ovat täällä hyvin kirkkaita, joten sukeltelu ja snorklailu on ensikertalaisellekin mukavaa ja turvallista. Poikkeuksellisen turkoosin värin salaisuus on meriheinässä, eli täkäläisittäin posidoniassa.

José Antonio avaa nimen taustaa: se tulee kreikkalaisten merenjumalasta Poseidonista. ”Jos posidoniaa näkyy rannoilla, elämää ympärillä on paljon.”

Kasvi on luonnon kannalta mitä hyödyllisin, sillä siinä on mineraaleja, ja se suojaa hiekkaakin auringon poltteelta. Sitä käytetään myös eristeenä kattoja rakennettaessa. Vedenalaiset meriheinäniityt ovat Formenteralla niin ainutlaatuisia, että niitä suojellaan erilaisin kampanjoin.

Saaren hiekkarannoista suurin on usean kilometrin mittainen Playa de Migjorn. Se on myös kaikkein rauhallisin. Jos sieltä lähtisi merelle ja suuntaisi suoraan etelään, päätyisi Afrikkaan, Algeriaan.

Saaren nähtävyyksiin lukeutuvat myös majakat, kuten niistä vanhin, La Mola. Se rakennettiin Formenteran korkeimmalle kohdalle vuonna 1861 Espanjan kuningattaren Isabella II:n käskystä ja seisoo yhä ylväänä saaren itäisimmässä kärjessä. Myös matkalla tänne on parikin pysähtymisen arvoista paikkaa.

Ravintola Sa Figuerasta saa taivaallista paellaa, ja lounasaikaan se on paikallistenkin suosiossa. Ravintola El Miradoriin taas moni pysähtyy maisemien vuoksi. Sen terassilta avautuvat huikaisevat näkymät saaren rannikoille ja merelle.

Formenteran vanha satama toimi pienessä kalastajakylässä Es Calóssa, ja sen ranta puisine telakoineen on edelleen idyllinen näky. Paras paikka auringonlaskun katseluun taas on Barbarian niemi saaren etelälaidalla. Siellä on myös jännittävä kallionkieleke, jonne voi laskeutua tikkaita pitkin. Kapuaminen palkitaan henkeäsalpaavilla näkymillä.

Kun heinä-elokuun ruuhkaisimmat kuukaudet ovat takana, syyskuu voi olla erityisen mukavaa aikaa saapua Formenteralle. Kova valo vaihtuu silloin pehmeämpään, ja oranssisempaan. Siihen samaan hohteeseen, joka inspiroi aikoinaan Pink Floydin levykannen tekijöitä.