Etelä-Lontoota pidettiin aiemmin turvattomana alueena – Nyt sen trendikkäisiin kahviloihin tullaan viettämään aikaa kaikkialta

Nousu pitkässä portaikossa kertoo jo, että nyt ollaan menossa erityiseen paikkaan. On pakko siristää silmiä ja napata kuva: koko jykevän, betonibrutalistisen autohalli­talon portaikko on maalattu räikeän pinkiksi. Se on lontoolaisen taiteilijan Simon Whybrayn tilateos hi boo i love you.

Ylhäällä odottaa avara kattoterassi. Sen laidoilla on istuskelupaikkoja, terassin keskellä pari modernia taideteosta. Päädyssä on katettu baari ruokatiskeineen. Jostain kantautuu hennosti musiikkia, leppoisaa soulia.

Ja mitkä näkymät! On pakko kulkea terassia ympäri yhä uudelleen ihailemassa maisemia. Tuossa kohoaa lähialueen Peckhamin vanhoja tiilitaloja. Horisontissa nousevat Lontoon ydinkeskustan tornit, The Shard ja muut.

Iholla kulkee väristys. Tämä on yksi kaupungin parhaista terassibaarien näkymistä ja kirjaimellisesti myös paikka, joka symboloi koko Etelä-Lontoon suurta muutosta.

Vuonna 2008 taidehistorian opiskelija Hannah Barry taiteilijatovereineen löysi pysäköintitalon katon, ja he pitivät täällä veistosten ja muun taiteen näyttelyn kollektiivi­nimellä Bold Tendencies. Seuraavana kesänä tuli uusi näyttely ja ­myös baari-kahvila. Se sai nimekseen Frank’s Cafe, pitäjänsä Frank Boxerin mukaan. Muutamassa vuodessa kattoterassin taide­tapahtumista ja etenkin baarista tuli Lontoossa paikka, joka kaikkien täytyi tietää. Vogue-lehti nimesi sen kaupungin uudeksi kulttuurin keskipisteeksi.

Lontoolaiset panevat painoa sille, missä päin ­metropolia ihminen asuu ja työskentelee. Kaupungin eteläosia on pidetty köyhempinä ja turvattomampina kuin pohjois- ja länsi­kulmia. Peckham ei vuosikymmeniin houkutellut kävijöitä. Työttömyys ja rapistuneet vuokratalot suistivat alueen ongelmien kierteeseen, jonka oikaisuun on investoitu paljon.

Tämä toukokuusta syksyyn toimiva kattoterassi vetää joka kesä kaupunkilaisia ja ulkomaisiakin vieraita. Paikan pitäjien mukaan täällä on käynyt jo 2,5 miljoonaa asiakasta. Tavallisena iltapäivänä terassi on rauhallinen, perjantai- ja lauantai-­iltaisin syntyy usein tungosta.

Bold Tendenciesistä on tullut Britannian lottovaroista tuettu taideprojekti, joka tuottaa tänne joka vuosi tapahtumia ja teoksia. Hannah Barrystä tuli galleristi, jonka nyky­taidegalleria on aivan lähellä. Osaa parkkitalosta hallitsee Peckham Levels -yhteisö. Se pitää kattoterassin alla olevissa kerroksissa katuruokatoria ja tapahtumatilaa sekä vuokraa taiteilijoille edullisia studioita.

Ja Peckham? Siitä on tullut Etelä-Lontoon jännittävin alue.

Jo kävely Peckhamin pääväylillä Rye Lanella ja Peckham High Streetillä johdattaa suoraan paikallisten arkeen.

Lähetä rahaa Nigeriaan, perillä välittömästi!, ehdottaa jalka­käytävälle aseteltu kyltti.

Kahvilassa istuva paikallinen nainen kailottaa puhelimessa ystävälleen kovaan ääneen – ei tietoakaan Lontoon hilli­tympien alueiden etiketistä.

Pikaruokaravintoloiden lomasta löytyy persoonallista tarjontaa. Peckham Market Placen hallin tiskeiltä voi ostaa haluamaansa afrikkalaista, aasialaista tai vaikka italialaista ruokaa. On paikallisten yrittäjien pikkuravintoloita, kuten Queens Kitchen ja Ewenla Lounge. Niistä tuoksahtaa afrikkalaisten ja afro-karibialaisten ruokien aromeja. Nuorta trendi­väkeä houkuttelee keltaisenkirjava Persepolis, maineikas Lähi-idän ­kuppila ja ruokakauppa.

Peckhamin kaupunginosan noin 15 000 asukkaan väestöstä yli 70 prosenttia on mustia, aasialaistaustaisia tai muiden etnisten vähemmistöjen edustajia. 84 prosenttia asukkaista kuuluu maan köyhimpään viidennekseen.

Täällä ei ole Lontoon vauraille alueille tyypillisiä komeita kaupunkikartanoita. Arkkitehtonisiin nähtävyyksiin lukeutuu lähinnä iso kaupunginkirjasto ja muutama muu moderni rakennus. Alueen kaduilla kohtaa ongelmia mutta myös välitöntä elämäniloa. Pyhäpäivänä ei ole tavatonta nähdä vaikka hilpeät katujuhlat, joissa tanssii paikallisia valkoisissa asuissa – siinä keinuu jonkin uskonlahkon jäsenkuntaa.

Takavuosina Peckham tunnettiin katurikollisuudesta. Nyt seutu saa mainetta siitä, että jopa kansainvälisten kulttuuripiirien ydinväki haluaa käydä täällä. Rosoisuus ei ole aina este: se voi olla myös kiinnostavien asioiden kasvupohja.

”Lontoon dynaamisin taidetarjonta”, kirjoittaa The New York Times. ”Nuorten luovien alojen ammattilaisten suosikkikohde”, luonnehtii The Financial Times.

Kumpikin sanomalehti on kuvaillut Peckhamia paikaksi, josta on tullut uudesta ja kokeilevasta taiteesta kiinnostuneille piireille ohittamaton kokemus. Ilmiö näkyy myös siinä, että Peckhamin gallerioista saatetaan helposti ponnistaa korkealle. Maailman taidekeräilijät ovat tavanneet Lontoossa kiertää Mayfairin ja Kensingtonin sekä kaupungin itäosien gallerioissa, mutta jo jonkin aikaa Peckham ja jotkin muut Etelä-Lontoon alueet ovat nousseet yhä tärkeämmiksi.

Mistä kaikesta suosio syntyy? Peckhamissa on useita taide­oppi­laitoksia, ja Itä-Lontoon luova väki on alkanut muuttaa tänne edullisempien työ- ja asuintilojen perässä. Moni nuori taiteilija myös sanoo, että ilmapiiri Etelä-Lontoossa on vapaampi ja kokeilevampi.

Aivan vieressä, Camberwellin kaupunginosan puolella Peckham Roadilla, sijaitsee merkittävä taidegalleria, vuonna 1891 perustettu South London Gallery. Se pitää kahdessa rakennuksessa näyttelyitä ja tapahtumia, joissa on niin kansain­välisten kuin paikallisten taiteilijoiden töitä.

”Opetustoiminta on galleriallemme erittäin tärkeää”, kertoo South London Galleryn johtaja Margot Heller. ”Meillä on yhteyksiä kouluihin, perheisiin, paikallisiin nuoriin ja moniin täällä toimiviin yhteisöihin.”

Heller nostaa esimerkiksi gallerian tuotannoista ryhmänäyttelyn Lagos, Peckham, Repeat: Pilgrimage to the Lakes. Nimi tuo lontoolaisille heti mieleen sen, että Peckhamia on toisinaan kutsuttu runsaan nigerialais­taustaisen väestönsä vuoksi Pikku-Lagosiksi. Näyttelyn teokset syntyivät niin Lontoossa kuin Nigerian Lagosissa, tekijöinään runsas tusina nigerialaista ja brittiläis-­nigerialaista taiteilijaa. Tarkoituksena oli tuoda esiin asioita, jotka yhdistävät Lagosia ja Peckhamia, Heller kertoo.

Hän on johtanut South London Gallerya yli 20 vuotta. Mitä muita Etelä-­Lontoon taidekohteita Heller suosittelee?

Vinkkien lista syntyy helposti. New Crossin alueelta löytyy Goldsmith’s Collegen ilmainen näyttelytila CCA, eli Centre for Contemporary Art.

Flat Time House taas on edesmenneen brittiläisen konsepti­taiteilijan John Lathamin entinen kotistudio ja nykyinen galleria Peckhamissa. Kenningtonista löytyy useita käymisen arvoisia gallerioita, kuten Corvi-Mora, Greengrassi sekä Gasworks-taideyhdistyksen tila.

Nuorista, Peckhamissa aloittaneista gallerioista osa on ehtinyt jo muuttaa muuallekin, Heller kertoo ja mainitsee sellaiset kuin Arcadia Missa ja The Sunday Painter. Mutta alan pioneerit, kuten Hannah Barryn sekä Bosse & Baumin galleriat, ovat edelleen vahvasti Peckhamissa.

”Olen kiinnostunut ihmisten sotkuista.”

”Miksi kuvittelet, että minun elämässäni olisi jotakin ­sotkua?”

”Kaikilla on sotkunsa.”

Keskustelunpätkä on brittielokuvasta Rye Lane, joka sai lämpimän vastaanoton. Se on Peck­hamissa kuvattu romanttinen komedia, jonka näyttelijöistä suuri osa on värillisiä. The Guardian -lehti kiirehti jo huolehtimaan, käykö Peckhamillekin nyt kuin Notting Hillin alueelle, jonka vetovoima ja hinnat nousivat taivaisiin viimeistään vuoden 1999 hittielokuvan myötä.

No, ei käy. Rye Lane on saanut nimensä Peckhamin keskeisestä kadusta ja maalaa alueen rähjäisyydestä charmikasta. Ilman Julia Robertsin ja Hugh Grantin kaltaisia supernimiä elokuva kuitenkaan tuskin mullistaa Peckhamin mainetta.

Mutta leffan teko kertoo paljon koko kaupungin ja Britannian muutoksesta. Nyt mustat näyttelijät ja Etelä-Lontoon kulttuuri käyvät suuren yleisön komedian vetonauloiksi.

Leffassa liikutaan siellä täällä Peckhamin kaduilla, kaupoissa ja kuppiloissa, ja juuri se on myös oikea tapa matkailijallekin tutkia kaupunginosaa. Gallerioiden lisäksi kannattaa tutustua ainakin Copeland Parkiin ja Bussey Buildingiin. Ne muodostavat terasseista ja sisätiloista koostuvan baarien ja kulttuuritarjonnan keskuksen, jossa voi bongata kiinnostavan elokuvan, musiikkia tai performanssin ja istua iltaa mukavassa seurassa.

Tietysti Bold Tendenciesin ja Frank’s Cafen kuuluisalle katto­terassille löytyy Peckhamista nykyään myös moderni kilpailija. Mountview’n teatterikoulun katolle on avattu terassibaari Skylight Peckham. Se tarjoaa cocktaileja ja ruokaa sekä urbaaneja näkymiä.

Pieni varoituksen sana voi olla paikallaan: Peckham on edelleen monin paikoin nukkavieru alue, jonka arki saattaa herkkäsieluisesta kulkijasta tuntua hetkittäin kovalta. Ei hätää. Etelä-Lontoossa riittää rauhallisia kaupunginosia, joissa voi nauttia monikulttuurisuudesta harmonisemmin.

Mennäänpä siis lopuksi Tootingiin.

Kun nousee Tooting Broadwayn metroasemalta kadulle, astuu saman tien keskelle kaikkea. On sekatavarakauppa, joka myy kaikkea punnalla. On kahviloita, pubeja ja katukauppiaiden pikku hedelmätiskejä.

Sekä tietysti Britannian kenties maineikkain ”Curry ­Corridor” tai ”Curry Mile”, currypohjaisia herkkuja tarjoa­vien edullisten ravintoloiden keskittymä. Näitä ruoka­paikkoja löytyy niin pääkatu Tooting High Streetiltä kuin monilta sivukaduilta.

Työläiskaupunginosana kauan tunnettu Tooting on Lontoon monikulttuurisimpia alueita: sen noin 17 000 asukkaasta suuri osa on taustaltaan intialaisia, pakistanilaisia, srilankalaisia ja niin edelleen. Joidenkin puotien ikkunoissa näkyvä halal-sana muistuttaa, että islaminuskoiset ovat täällä merkittävä vähemmistö, mutta vielä suurempi osa asukkaista ei kuulu mihinkään uskontokuntiin. Karheaan Peckhamiin verrattuna Tooting tuntuu sympaattiselta kylältä.

Tooting on niin leppoisa ja aito, että se on nostettu viime vuosina koko maailman trendikkäimpien kaupungin­osien listoille. Tänne tulee nuorta väkeä muualta Lontoosta syömään, kiertelemään kaupoissa ja viettämään iltaa. Yksi huvi on ostaa pala makeaa jostakin monista aasialaisista konditorioista, jotka myyvät vegaanisia jälkiruokia. Esimerkiksi Pooja on värikkäine herkkuineen suosittu paikka.

Kannattaa vilkaista ainakin perinteikkäät pubit The Wheatsheaf, The Castle ja Kings Head sekä entiseen raitiovaunuvarikkoon tehty baari-klubi Tooting Tram & Social.

Hyviä, konstailemattomia ravintoloita on kymmenittäin. Paikallisilta voi kysyä suositusta sen mukaan, mistä aasialaisesta keittiöstä pitää. Moni paikka toimii BYOB-­periaatteella, eli alkoholijuoman voi tuoda mukanaan. Intialaisen ruuan ystävälle varma valinta on esimerkiksi Mirch Masala. Upper Tooting Roadilta löytyvä ravintola on pari vuotta sitten remontoitu moderniin suuntaan, mutta tärkein on tallella: vahvat, syvät maut niin liha- kuin kasvisruuissa.

Mirch Masala kuuluu myös merkittävimmän tootingilaisen suosikkeihin. Pakistanilaisen bussikuskin pojasta juristiksi, parlamentinjäseneksi ja vuonna 2016 Lontoon pormestariksi edennyt Sadiq Khan asuu yhä perheineen Tootingissa. Globaaliksi vaikuttajaksi usein nimetyn Khanin voi bongata ulkoiluttamasta koiraa Tooting Commonin puistossa.

Tootingin parhaisiin nähtävyyksiin kuuluu peräti kaksi perinteikästä kauppahallia. Vuonna 1930 perustettu Tooting Market ja 1936 avattu Broadway Market ovat auki joka päivä. Hauskimmillaan ne ovat viikonloppuisin, kun paikat täyttyvät perheistä. Halleista löytyy ruokapaikkoja ja istuskelu­baareja, mutta muu myyntitarjonta on pääasiassa paikallisille suunnattua taloustavaraa ja palveluja.

Asukkaat ja kauppiaat ovat pelänneet, että etenkin ­Tooting Market saattaa joutua purettavaksi alueen muuttuessa. Mutta on vaikea kuvitella, että kaupungin johto hyväksyisi näin ­harvinaisen autenttisen ja rakastetun paikalliskulttuurin hävittämistä.

Tootingin-kierroksella on vielä yksi paikka, jota kävijän ei kannata jättää väliin. Buzz Bingo on hieman pähkä­hullu kokemus, jollaista ei tule muualla vastaan. Se on 1930-luvulla rakennettu art deco -elokuvateatteri, jonka valtavaa ortodoksi­kirkkoa muistuttavat sisätilat loi venäläinen teatterin­johtaja ja suunnittelija. Granada-nimellä pyörinyt leffateatteri toimi 1940-luvulta lähtien myös keikka­paikkana, jossa esiintyivät niin Jerry Lee Lewis, Frank Sinatra, The ­Rolling Stones, The Beatles kuin The Bee Geeskin. Nyt se on jo kauan ollut bingo­halli, jossa voi bingon ohella puskea roposiaan erilaisiin peliautomaatteihin.

Paikassa ei saa kuvata, sillä asukkaat eivät halua tulla ikuistetuksi rahapelien äärellä. Mutta leffateatteri-kirkko-pelihalli on täydellinen huipennus päiväkäynnille Tootingissa. Visuaalinen elämys täynnä kiinnostavaa historiaa ja karismaattisen omaperäistä tunnelmaa. Kuin koko Etelä-Lontoo.