Apu

Esikoislapsen syntymä vei artisti Samae Koskisen terapiaan


Oman lapsuutensa pelon ilmapiirissä elänyt muusikko ei halua tukahduttaa tyttärensä ja poikansa halua tutustua maailmaan.
Kuvat Antti Vettenranta

Kun muusikko Samae Koskinen, 40, kävelee Mäkelänrinteen uimahallissa miesten pesuhuoneessa pienen poikansa kanssa, alastomuus ei miehen ihailijoita estä. Debattia käydään sanoituksista vaikka sitten munasillaan.

– Tähdennän, että fanini ovat fiksuja ja ystävällisiä, mutta se on mielenkiintoinen paikka saada palautetta. Siinä on omat haasteensa ottaa sitä vastaan, viikoittain poikansa Klausin kanssa uimassa käyvä Koskinen nauraa.

Tänä talvena Tähdet, tähdet -tv-ohjelmassa esiintynyt Samae Koskinen on nykyään seesteinen perheenisä, mutta katsojat eivät välttämättä tiedä, että hänellä on takanaan rankka menneisyys. Avoimesti teini-iän mielenterveysongelmistaan ja muista haasteistaan puhunut, pitkän uran tehnyt artisti uskoo kokemustensa muokanneen hänestä juuri omanlaisensa artistin.

– Jos minulla ei olisi ollut kurjaa ja selkä seinää vasten, taiteeni olisi hyvin erilaista. Tehtäväni on tuoda pienien asioiden taikaa esille. Se ei ole mitään arkilarppausta, vaan merkityksien löytämistä.

Usein Suomen sympaattisimmaksi lauluntekijäksi tituleerattu Koskinen voisi loogisesti kirjoittaa myös todella synkkiä sävellyksiä.

– Ennemmin haluan mennä toivon ja positiivisuuden kautta. Olen onnistunut kampeamaan itseni ylös syvältä, joten haluan kertoa, että se on mahdollista. Jos dokumentoisin sitä, millaista on pelätä joka päivä kuolevansa, mitä sitten? Ei se veisi mitään eteenpäin.

Perimmäinen tarkoitus on tuoda maailmaan hyvää

Harvoin itsestään sanaa taiteilija käyttävä Koskinen on sitä mieltä, että kaikkien pitäisi yrittää omalta osaltaan tehdä maailmasta parempi.

– En ole uskonnollinen, mutta touhujeni perimmäinen merkitys on tuoda maailmaan jotain hyvää. Jokainen kyllä ymmärtää uutisia seuratessaan, että maailma on täynnä paskaa ja pahuutta.

Pienessä kaupungissa kasvanut Koskinen eli nuoruutensa pelon ilmapiirissä, jossa naapuriakin oli syytä varoa. Herkälle, toisten tiloja aistivalle pojalle se oli ikävä tilanne.

– Elin siinä uskossa, että missä tahansa saattaa kohdata vääryyksiä ja maailman pahuus tulee silmille joka käänteessä. Se on sikäli perseestä, että oma filosofiani on toisenlainen: ihmiset käyttäytyvät sinua kohtaan siten, miten sinä heitä. Jos kunnioitat toisia, ei kukaan tule suoraan vetämään turpaan. Myös ennakkoluulot heijastuvat muita kohtaan, ja toiset ihmiset aistivat sen.

Koska Koskinen on nykyään kahden pienen lapsen isä, joista vanhin on viisi ja nuorin muutaman kuukauden ikäinen, hän yrittää valmistaa jälkikasvunsa maailmaan varustamalla heidät hyvällä itseluottamuksella.

Samaen pojalle uuden pikkusiskon tuoma elämänmuutos ei ottanut erityisen koville. – Tosin ensimmäinen viikko oli hirveä, jonka aikana luulin menettäneeni ihanan poikani. Niin kovasti hän ­etsi rajoja. Onneksi se tasaantui nopeasti.

– En halua tukahduttaa heidän haluaan tutustua ihmisiin ja maailmaan. Aistin omassa pojassani samoja empatian piirteitä, joita itsellänikin on. Se hirvittää, koska se tarkoittaa sitä, että hän tulee ottamaan asiat tosissaan.

Kun Koskisen esikoispoika syntyi, hän ymmärsi heti vajavaisuutensa.

– Koska mahdollisuus siihen, että toistaisin vanhempieni käyttäytymismalleja oli suuri, laukkasin heti terapiaan. Kävin siellä melkein pari vuotta. Halusin saada perspektiiviä siihen, millainen olen kasvattajana.

Hän halusi varmistaa, ettei pieni ihminen missään tapauksessa joutuisi käymään läpi samoja traumoja kuin isänsä.

– En tietenkään tee kaikkea päinvastoin kuin omat vanhempani, he tekivät paljon oikein, vaan hain hienosäätöä. Sain terapiassa itsetuntemusta siitä, mitkä ovat evääni kasvattaa lasta. Kun pääsin sanomaan asiat ääneen, pystyin samalla prosessoimaan niitä, joten siitä oli tosi paljon hyötyä.

Terapia oli tämänkin vuoksi tärkeä paikka, koska Koskisen on vaikea jakaa asioita kavereidensa kanssa.

– Minulla on tämä perussyndrooma, että en halua olla vaivaksi.

Harkitsi 15-vuotiaana sterilisaatiota

Se, että Koskisella on ylipäänsä lapsia, lienee pieni ihme. Hän oli maailmantuskassaan jo 15-vuotiaana valmis laittamaan piuhat kiinni eli menemään sterilisaatioon.

– Ajattelin, ettei tämä paikka enää tarvitse enempää ihmisiä.

Lopulta isyys kuitenkin tuntui luontevalta jatkumolta hyvässä parisuhteessa.

– Esikoisen synnytys kesti pitkään ja muistan, kun sain vauvan ensimmäistä kertaa käsivarsilleni. Sitten kävelin K-marketin käytäviä ja katsoin ympärilleni. Ihmettelin, mihin tarvitaan tätä kaikkea, miten ruisleipääkin on näin monta erilaista. Kaikista tärkein juttu makaa nyt Kätilöopistolla. Kaiken näki eri valossa ja fokus siirtyi siis hetkessä muualle oman pyllyn tuijottamisesta.

Vanhemmuus oli ensimmäisinä viikkoina lähinnä vauvan hengissä pitämistä. Myöhemmin isyys on valjennut eri tavalla.

– Olen ottanut sen tosissani ja koitan olla läsnä, kun pitää. En räplää puhelinta tai mieti laulun tekstejä. Ehkä hienointa on olla jollekin tarpeellinen. Ennen isyyttä en kokenut, että minusta olisi kenellekään mitään hyötyä.

Parhaillaan Koskinen elää niitä kuuluisia ruuhkavuosia pienten lasten kera.

– Onhan tämä helvetin kuluttavaa, mutta toisaalta koen, että nämä ovat tähänastisen elämäni parhaita hetkiä. Minulla on paljon kivempaa kuin parikymppisenä. Silloin kaikki se näköalattomuus ja epävarmuus ahdisti, eikä minulla ollut mitään paikkaa, jossa olisin halunnut olla tai jonne olisin halunnut mennä. Eikä ympärilläni ollut tyyppejä, jotka olisivat tykänneet minusta sellaisena kuin olen.

Kun Koskinen nyt avaa kotinsa oven, hän tietää elävänsä etuoikeutettua elämää.

– Iän myötä olen oppinut tuntemaan itseni paremmin ja olemaan itselleni armollisempi. Jokainen asia ei ole enää elämän ja kuoleman juttu.

Parikymppisenä yksikin poikkipuolinen sana saattoi ajaa laulajan märehtimään asiaa kuukaudeksi.

– Ja kuvittelemaan, ettei minusta ole mihinkään. Terve itseluottamus tekee ihmiselle hyvää, vaikka tie siihen olisikin pitkä, kuten omalla kohdallani.

Hän sanoo palastensa olevan nyt niin hyvin paikoillaan kuin olla voi. Masennus ja itsetuhoisuus ovat mennyttä aikaa.

– Kaikki on mahtavasti aikaisempaan verrattuna, mutta luova työ on aina aaltoilua. Nykyään jo ymmärrän, että jokaisen levyn ilmestymisen jälkeen haluan hetken aikaa lopettaa urani. Mutta se ei ole ikuista, vaan lopetusajatukset väistyvät aina ajallaan. Jokaista pitkää projektia seuraa tyhjyys, jolloin kyseenalaistaa oliko tämä kaikkien uhrauksien arvoista.

Välttelee inspiroivia asioita

Lauluntekijäksi Koskisella on erikoinen tapa: inspiroivien asioiden, kuten elokuvien ja kirjojen sijaan hän pyrkii välttelemään niitä.

– Muuten haluan kuunnella esimerkiksi hyvän kappaleen sata kertaa. En nuku ja vajoan omaan maailmaani. Olen joutunut mukautumaan toimistoaikoihin, jonka aikana pyrin kirjoittamaan sanoitukset työhuoneellani. Mutta totta kai prosessoin sanoitusten rivejä vaikkapa kävellessäni.

Joskus hän saattaa lähteä vaikka Berliiniin kävelemään yksin katuja.

– Tosin olen siinäkin huono ja soittelen koko ajan perheelle, että miten siellä menee.

Jotta Koskisen omat lapset eivät joutuisi etsimään paikkaansa maailmassa aivan niin rankasti kuin isänsä, hän haluaa välittää heille viestin: homma hoituu!

– Millään muulla kuin esimerkillä ei voi opettaa. Kuinka kohdellaan toisia ihmisiä, itseään tai tuntemattomia. Pienillä asioilla ja liikkeillä voi tehdä paljon tuhoa, jos sanotaan vaikka: älä mene tuolle puhumaan. Sillä eriarvoistetaan ihmisiä. On tärkeää, ettei katkeroidu ja ala dissata jengiä.

Hän myös kehuu paljon poikaansa.

– Yritän olla kehumatta liikaa, mutta olen usein niin ylpeä hänestä! Kun oppii arvostamaan itseään, oppii myös arvostamaan muita. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä katsoa, miten Klausia kiinnostaa maailma. Totta kai olen silti ihan kauhuissani siitä kaikesta, jota hän joutuu kohtaamaan. Voin vaikuttaa vain osaan, mutta toivon voivani olevani niin läheinen, että minulle voi tulla puhumaan aina kaikesta.

Samae Koskinen

  • Nimi: Sami Koskinen.
  • Syntyi: 16. lokakuuta ­Riihimäellä.
  • Tunnetaan: säveltäjä, tuottaja ja sanoittaja, joka on kirjoittanut myös ­Anna Puulle.
  • Perhe: vaimo ja kaksi lasta, Teppo-koira.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Ajankohtaista: uusi albumi ­ilmestyy toukokuussa.

Julkaistu: 1.4.2019