Apu

”Kukaan ei saisi menettää lastaan” – Esa Kaartamon äiti Terttu kertoo luontoa ja avaruutta rakastaneen muusikkopoikansa tarinan

”Kukaan ei saisi menettää lastaan” – Esa Kaartamon äiti Terttu kertoo luontoa ja avaruutta rakastaneen muusikkopoikansa tarinan
Broadcast-yhtyeen kitaristi Esa Kaartamo kuoli kolme vuotta sitten vain 56-vuotiaana. Hänen äitinsä Terttu Kaartamo, 84, kuvailee kaipuutaan, joka tuntuu Esan lauluja kuunnellessa.
Julkaistu: 5.10.2021

Esan laulujen kuunteleminen on nyt kaksijakoista: hänen äänensä kuuleminen tuntuu tosi läheiseltä ja hyvältä, toisaalta kaiken päällä on kaipuu.

Näin sanoo Terttu Kaartamo, 84. Hän menetti poikansa kolme vuotta sitten.

Muusikko, laulun­tekijä ja palkittu studiotuottaja Esa Kaartamo kuoli aivoverenvuotoon 18. elokuuta 2018.

Hän oli vain 56-vuotias, Terttu Kaartamon ja tämän edesmenneen puolison Juhani Kaartamon ainoa lapsi.

– Kenenkään ei pitäisi menettää lastaan. Kaikki sanat, ”suru” tai ”tuska”… ne ovat vain sanoja. Ne eivät kerro sitä menetystä. Se on niin totaalinen. Valtava, Terttu Kaartamo sanoo.

"Eturivin tähdeksi Esa ei halunnut missään tapauksessa. Hän karttoi pilipalijulkisuutta, joka ei liittynyt musiikkiin."

Terttu Kaartamo asettaa sanansa tarkasti kuvaillessaan, miten suru on muuttanut muotoaan.

– Koetan löytää muistoja. Valoisia aikoja, ja ammentaa voimaa niistä.

Musiikki oli Esa Kaartamolle elämänmittainen intohimo, jossa hän toteutti omaa näkemystään ja musiikkimakuaan ajoittain aika jääräpäisestikin.

Yksi osa Terttu Kaartamon surutyötä on ollut seurata sitä, kun Esan pitkäaikainen työtoveri ja ystävä Tomi Pietilä on koonnut Esan äänityksistä levyllisen aiemmin julkaisemattomia lauluja.

– Kaikkihan me täältä lähdemme, mutta olen lohduttautunut sillä, että Esasta jää musiikki.

Esa Kaartamo 28.8.1961 – 18.8.2018

Viimeinen ilta

Elämänsä viimeisenä iltana, perjantaina 17. elokuuta 2018 Esa Kaartamon piti soittaa Broadcastin riveissä yhtyeen kesän toisella keikalla Kangasalla.

Olisi ollut myös mahdollista, että hän olisi viettänyt iltaa Haminassa seuraten yhdessä Kari Pyrhösen kanssa säveltämäänsä musikaalin ensi-esitystä. Teos perustui Antti Tuurin Taivaanraapija -romaaniin.

Broadcastin vanha jengi oli koossa taas. Soundcheckiä tehtiin hilpeissä tunnelmissa, kunnes Kaartamo alkoi voida huonosti ja hän romahti äkisti. Kaartamo oli kärsinyt synnynnäisestä aivojen verisuonen pullistumasta siitä tietämättä. Hän sai massiivisen aivoverenvuodon.

– Kukaan ei tiennyt siitä pullistumasta. Hänet vietiin sairaalaan helikopterilla, mutta mitään ei ollut tehtävissä

Ystävä ajoi Terttu Kaartamon kotoa Espoosta sairaalaan Tampereelle.

Hän ehti nähdä ainoan poikansa hengityskoneessa, mutta tilanne oli jo lohduton. Menetetty.

– Esa oli jo poissa. Käytännössä hän meni heti, puolessa tunnissa.

Terttu Kaartamo menetti ainoan lapsensa kolme vuotta sitten. – Kaikkihan me täältä lähdemme, mutta olen lohduttautunut sillä, että Esasta jää musiikki, Kaartamo sanoo.

Luonto ja avaruus kuuluivat Esan musiikissa

Terttu Kaartamon mukaan Esa ehti elää vaiheikkaan elämän sen lisäksi, että hänen musiikkiuransa oli monipuolinen.

Kun Broadcastin aktiivisin kausi 1980-luvun lopussa hiipui, yhtyeen jäsenet nousivat suomenkielisillä hiteillään bändiä suurempaan suosioon.

Edu Kettusen Lentäjän poika ja hänen Kim Lönnholmille kirjoittamansa Minä olen muistanut ovat nyt ikivihreitä.

Esa Kaartamon kynänjälki kuuluu lisäksi muun muassa Mikko Kuustosen Aurorassa ja J. Karjalaisen laulussa Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Yhteistä musiikintekemistä edusti myös superkokoonpano Kaartamo Kettunen Kuustonen, joka nähtiin vuosituhannen alussa omassa tv-ohjelmassaan Laulava sydän.

Ryhmältä julkaistiin kaksi albumiakin.

"Hän luki kaiken, mitä käsiinsä sai. Hän oli URSA:n jäsen. Tämän harrastuksen innoittamalle musiikille Esa antoi nimen avaruusmusiikki."

– Eturivin tähdeksi Esa ei halunnut missään tapauksessa. Hän karttoi pilipalijulkisuutta, joka ei liittynyt musiikkiin, äiti muistelee.

Kaartamolta julkaistiin silti hänen elinaikanaan kolme soololevyä vuosina 1985, 1993 ja 2002 – ja yksi on koottu pääasiassa julkaisemattomista lauluista nyt, 60-vuotisjuhlalevyksi.

– Esalta jäi mittava määrä julkaisemattomia lauluja. En uskalla sanoa lukuja, mutta ainakin kymmeniä kappaleita. Ja lisäksi on niin sanottua avaruusmusiikkia, joka käsittääkseni voisi sopia johonkin elokuvaan tai tv-sarjaan.

Äiti arvelee, että Esa Kaartamon musiikkiin heijastui sekä luonto- että avaruusharrastus.

– Esan isän veli Kari Kaartamo oli geologi ja lintubongari. Esa halusi jo alle kymmenvuotiaana mennä Karin mukaan linturetkille – ja Esa sai siitä elinikäisen innostuksen luontoon. Hän tunsi kaikki Suomen linnut.

Jossain vaiheessa Esa Kaartamon kiinnostus kanavoitui linnuista tähtitieteeseen.

– Hän luki kaiken, mitä käsiinsä sai. Hän oli URSA:n jäsen. Tämän harrastuksen innoittamalle musiikille Esa antoi nimen avaruusmusiikki.

Terttu ja Esa Kaartamo Kolilla 1970-luvun alussa.

Musikaalisuus isän perintöä

Esa Kaartamon viehtymys musiikkiin tuli esille jo aivan pienenä, äiti muistaa. Esa oli vain kolmevuotias, kun hän istui isoäitinsä sylissä pianon ääressä. He soittivat yhdessä Kissanpolkkaa. Oman kitaran poika sai 8-vuotiaana, sitä pyydettyään.

– Se oli menoa sitten.

Musikaalisuus periytyi isältä. Juhani Kaartamo tienasi 1950-luvulla opiskelurahat tekemällä jazzkvartetti Jokerien sovitukset ja laulamalla. Valmistumisen jälkeen musiikki jäi harrastukseksi.

– Esa sanoi, että hänen musiikkikorkeakoulunsa oli isä. Meillä on aina soitettu ja laulettu, Terttu Kaartamo kertoo.

Varsinaisilla soittotunneilla Esa Kaartamo ei käynyt koskaan.

"Näimme ne vaarat, kun nuoret pojat lähtevät ulkomaille. Olimme nähneet maailmaa ja olimme ihan tyytyväisiä, kun mitään isompaa ei tapahtunut."

Juhani Kaartamo kuoli nopeasti edenneeseen syöpään 64-vuotiaana. Esa omisti viimeisen elinaikanaan julkaistun soololevynsä Näillä main (2002) isälleen.

Terttu Kaartamo itse teki ammattiuransa lastentarhanopettajana. Hän ei suostunut tarjottuihin johtajan töihin, jotta saattoi ottaa helpommin virkavapaata ja lähteä Juhanin mukana Jaakko Pöyry -yhtiön ulkomaankomennuksille.

Insinööri kävi käynnistämässä paperitehdashankkeita Skotlannissa, Hollannissa, Ranskassa, Portugalissa ja jopa Tansaniassa. Asui perhe missä tahansa, Esa oppi äidin mukaan uuden maan kielen nopeasti.

Kaartamot asuivat väliaikaisesti Pietarsaaressakin, ja sieltä pääkaupunkiseudulle palattuaan Esa meni oppikouluun Helsingin Munkkiniemeen.

– Jännitin, miten koulunvaihto sujuu siinä iässä. Mutta kun kysyin parin viikon koulunkäynnin jälkeen, miltä tuntuu, Esa vastasi: ”Jes!” Hän oli löytänyt heti samanhenkisiä kavereita.

Terttu Kaartamo kiittelee ihmisten myötäelämistä Esa-pojan poismenon jälkeen. Ihmiset ystävistä tuntemattomiin tulivat tueksi nopeasti. – Koin ihmisten hyvyyden.

Broadcast oli 80-luvun alussa kummajainen

Kaveripiiristä muotoutui Broadcast. Edu Kettunen oli jo oppikoulussa läheinen ystävä, bändikavereiksi löytyivät jo varhain myös Kim Lönnholm ja Miri Miettinen. Kaikki he, kuten myös yhtyeen 1980-luvun kuuluisassa kokoonpanossa myöhemmin soittaneet Jarmo Nikku ja Masa Maijanen, ovat tehneet näihin päiviin saakka ulottuneen ammattimuusikon uran.

Jo Broadcast oli 1980-luvun alkuvuosien Suomessa outo menestyjä. Täällä oli juuri koettu punkin kumous ja toisaalta 1950-luvun amerikkalaisen nuorisokulttuurin kopiointi muoti-ilmiöksi.

Kotimainen rock oli vasta teini-iässä, 1970-luvulla sitä olivat muovanneet Hurriganes, progressiivinen rock ja suomenkieliset artistit Juicesta Hectoriin – ja sitten Helsingin Munkkiniemestä ilmestyi siistien nuorukaisten yhtye, joka soitti hyvin ja lauloi puhtaasti melodista Yhdysvaltain länsirannikon rockia.

– Esa sanoi, että heitä kuunteleva populaatio on Suomessa aika pieni.

Esa Kaartamon muistokonsertti Espoon Sellosalissa 2018. Kuva: Wikimedia Commons.

Kappaleet Who’s Got the Ball ja ehkäpä bändin tunnetuimmaksi kappaleeksi jäänyt, Esa Kaartamon kirjoittama You Break My Heart huomattiin kuitenkin kansainvälisesti, kun Broadcast voitti vuonna 1983 Englannissa järjestetyn amatööribändien kilpailun.

– Olimme Juhanin kanssa Tansaniassa, kun voitto tuli. Saimme sinne siitä tiedon sähkeenä.

Voitto toi suosiota Suomessa, mutta maailmalla läpimurto jäi tekemättä. Terttu Kaartamo ei ole pahoillaan.

”Sanat tuntuvat kuluneilta, mitättömiltä. Vaikka minulla on mielestäni hyvä muisti, tuntuu, että tuosta katastrofista muistan vain hetkiä sieltä täältä.”

– Näimme ne vaarat, kun nuoret pojat lähtevät ulkomaille. Olimme nähneet maailmaa ja olimme ihan tyytyväisiä, kun mitään isompaa ei tapahtunut. Tarvetta tehdä omaa musiikkia voi tyydyttää pienemmässä mittakaavassa.

– Onko se musiikin tason mitta, kuinka paljon sinua sitten soitetaan?

Broadcastin suosion rajoittuminen Suomeen ei välttämättä kertonut yhtyeen musiikin laadusta mitään.

– Jotkut ovat sanoneet, että mahdollisuuksia olisi ollutkin, jos olisi ollut parempi manageri tai sen (kansainvälisen läpimurron) eteen olisi tehty enemmän töitä. Mutta sitä ei tiedä kukaan. Kaikki nuo puheet ovat pelkkää spekulaatiota.

Ihmisten hyvyys lohdutti

Terttu Kaartamo liikuttuu hengitysmaskin takana. Hän miettii uudelleen sanojen alimittaisuutta äidin surussa.

– Sanat tuntuvat kuluneilta, mitättömiltä. Vaikka minulla on mielestäni edelleen hyvä muisti, tuntuu, että tuosta katastrofista, käytettäköön vaikka sitä sanaa, muistan vain hetkiä sieltä täältä.

Terttu Kaartamo kiittää sukulaisten, ystävien, Broadcastin poikien ja tuntemattomien ihmisten rientäneen hädän hetkellä tueksi nopeasti.

– Ihmisten myötäeläminen tuntui ihan käsittämättömältä siinä tilanteessa. Se auttoi. Eivät sanat niinkään, vaan läsnäolo. Koin ihmisten hyvyyden.

Esa Kaartamo

  • Syntyi: 28.8.1960 Helsingissä, kuoli 18.8.2018 Tampereella.

  • Ura: Broadcast- ja Hoedown -yhtyeiden kitaristi, laulaja-laulun­tekijä, musiikkituottaja.

  • Perhe: ei lapsia, oli kuollessaan kihloissa.

  • Ajankohtaista: aiemmin julkaisemattomia tulkintoja sisältävä albumi Laulujen seutu on juuri julkaistu.

Kommentoi »