Viisas Eron oli vapaa sielu ja hevonen, joka osasi avata sekä solmut että sydämet
Viisas Eron oli hurja ruusukehai, mutta myös kiltti terapiahevonen, Jenna Luukko kertoo. Harrastuksenaan Eron vapautti hevosystäviään tarhasta. Elämäni eläin -sarja kertoo lukijoidemme unohtumattomista eläinystävistä.
Vasemmalla Eron ja oikealla Eronin suuri rakkaus Vimpekku.
Ensimmäinen hevosemme Eron oli Puolasta tuotu paperiton hevonen. Ostimme sen 90-luvun alussa äitimme ystävältä. Itse olin 7-vuotias, ja Eron oli hampaista arvoitu noin 6-vuotiaaksi.
Eron kisasi esteitä, ja sillä oli oma fanijoukkonsa, joka kannusti sitä kisoissa. Se rakasti esteitä ja esiintymistä yleisön edessä.
Sitten muutimme Lappiin Sinettään omalle tilalle. Siellä meille selvisi, että Eron on tainnut Puolassa entisessä elämässään vetää, sillä kun ajattelimme opettaa sen vetohommiin, taito oli jo hallussa. Eron veti niin kärryjä kuin rekeä. Vetohommat eivät aina olleet lempipuuhaa, ja se saattoikin huvin vuoksi mennä ojaan seisomaan kärryjen kanssa.
Esteet sen sijaan olivat sen ehdoton lemppari. Jos kentällä oli este, Eron saattoi päättää kesken ratsastuksen, että nyt hypätään. Sitten se vain hyppäsi esteen yli, riippumatta siitä, että selässä saattoi olla ihminen, joka ei halunnut hypätä!
Pikkukisoja käytiin Rovaniemelläkin, ja Eron sai lehdessä maininnan ”ruusekehai”. Se kävi myös kansallisen tason kisoja.
”Jos kentällä oli este, Eron saattoi päättää kesken ratsastuksen, että nyt hypätään.”
Muutimme takaisin Etelä-Suomeen, Lahteen, ja hevoset tulivat tietysti mukaan. Siinä vaiheessa niitä oli jo kaksi. Olimme muutamilla vuokratalleilla, ja Eron päätyi hyvän luonteensa ansiosta aina muutamille ratsastustunneille lainaan opetushevoseksi. Yhdellä tallilla se päätyi lopulta myös terapiahevosen hommiin ja oli myös siinä hyvin, hyvin viisas. Välillä eteen tuli kuitenkin hetkiä, jolloin minulle tai siskolleni soitettiin, että tulkaa ratsastamaan, Eronin pitäisi päästellä höyryjä. Mehän mentiin, vaikka tiedettiin, mitä se tarkoittaa... sieltä tultiin silloin alas.
Eron oli viisain hevonen, jonka olen ikinä tavannut. Se ei sietänyt ylimielisesti käyttäytyviä ihmisiä, vaan palautti heidät tavalla tai toisella maanpinnalle. Se kykeni myös avaamaan solmut, joiden solmimisen se näki. Niinpä se yritti aina tulla väkisin katsomaan, kun portti solmittiin, ja jos se sen näki, se päästi koko lauman vapauteen. Eron itse kyllä halutessaan oli villi ja vapaa, koska aidat olivat sille vain yli loikattavia koristeita.
Eron oli minun opetusmestarini ja sillä aloittivat ratsastuksen myös omat lapseni ja siskoni lapset. Sillä oli paljon ihastelijoita, koska se oli niin valloittava luonne. Eronilla oli myös kaksi suurta hevosrakkautta, molemmat suomenhevostammoja. Toinen oli Manta ja toinen meidän oma tammamme Vimpekku.
Eron ei juuri sairastellut, poikkeuksina yksi lievä ähky ja sitten se viimeinen 26 vuoden iässä, mistä se ei selvinnyt. Eläinsairaalassa eläinlääkärit ja hoitajat olivat ihmeissään. Heillä ei ollut aiemmin ollut siellä hevosta, jota olisi niin moni ihminen käynyt katsomassa. Eron oli monelle niin rakas.
Eronista olisi tarinoita vaikka kuinka, mutta lyhyesti: maailman viisain Eron.
Elämäni eläin -sarja kertoo lukijoidemme lemmikeistä tai muista eläimistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Ehkä ne ovat tai olivat tukena vaikeassa elämäntilanteessa, ehkä muuten vain poikkeuksellisia persoonia. Eläin voi olla myös jo edesmennyt, kunhan siitä löytyy julkaisukelpoinen kuva. Voit osallistua sarjaan oheisella lomakkeella.
