Apu

Ernest Lawson puhuu kokemastaan rasismista: ”Minua haukuttiin koulussa, seurattiin ja uhkailtiin kadulla – Kerran kotitalomme seiniä sotkettiin”

Ernest Lawson puhuu kokemastaan rasismista: ”Minua haukuttiin koulussa, seurattiin ja uhkailtiin kadulla – Kerran kotitalomme seiniä sotkettiin”
Pienestä Oulunsalosta televisiotähteyteen ponnistanut Ernest Lawson kohtasi lapsena ja nuorena haukkumista ja rasismia. Lastensa hän tahtoo kasvavan maailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Ja unelmat tavoitettavissa.
Julkaistu: 3.8.2022

Eräänä kevätpäivänä vuonna 2021 Lawsonien taloudessa pärähti puhelin soimaan. Langan päässä kyseltiin näyttelijän halukkuutta osallistua tiukkaan tanssikilpailuun. Ernest Lawson kieltäytyi.

Silloin peliin puuttui Lawsonin ykköstuki koko maailmassa – vaimo Nelli.

– Hän huusi, että pyydetäänkö sinua TTK:hon? Menet! Ja huusi perään vielä, että älkää kuunnelko Erkkua, kyllä se tulee, Ernest muistelee.

Lawson yritti vielä selittää itsensä pois tilanteesta. Hän kertoi tuottajille olevansa tanssitaidoton – ja sanoi saman myöhemmin Suomen kansalle – mutta mikään ei auttanut. Oli lähdettävä tanssimaan televisiokameroiden ristituleen, Suomen suosituimpaan kilpailuun.

Seuraavana syksynä Ernest tanssi tiensä suomalaisten sydämiin – ja kilpailun voittoon opettajansa Anniina Koivuniemen kanssa. Kansa hurrasi ja kannusti.

– Suurin, konkreettisin ja äänekkäin kannustajani on silti kohta jo yksitoista vuotta ollut vaimoni. Oli kyseessä teatterirooli tai Tanssii tähtien kanssa, hän vakuuttaa minut epäilyksistäni huolimatta ja saa ottamaan vastaan haastaviakin juttuja. Se on älyttömän merkittävää, ja minulla menee kylmät väreet siitä ajatuksestakin, että jos vaimoni ei olisi ollut samassa huoneessa, kun puhelu tuli, olisin sanonut ei.

Ernest sanoo, että ilman vaimon kannustusta hän ei olisi löytänyt itsestään uusia puolia tanssimalla, oppinut olemaan herkkä ihmisten edessä tai päässyt lopulta saman ohjelman juontajaksi.

Kun Lawsonin valinnasta Tanssii tähtien kanssa -juontajaksi kerrottiin kesän alussa, palaute oli ylistävää.

– Ihmiset olivat ihanan kannustavia ja kertoivat valinnan olleen oikea. Päällimmäinen tunne oli helpotus, asia oli pitänyt salata niin pitkään läheisiltä. Jouduin jopa valehtelemaan rakkailleni!

Kun Ernest Lawson valittiin Tanssii tähtien kanssa -ohjelman juontajaksi, hän sai somekanavissa oikean viestivyöryn. – Mikko Leppilampea ei voi korvata, mutta teemme ohjelmasta Vappu Pimiän kanssa omanlaisemme.

Onneksi en ole ensimmäinen ruskea ihminen televisiossa

Ernest Lawson, 33, on kulkenut pitkän matkan oulunsalolaisesta pikkupojasta Suomen valovoimaisimmiksi esiintyjiksi. Vaikka hän on ollut jo pitkään tunettu esiintyjä, Suomessa ei ole liiemmin nähty tummaihoisia tv-ohjelmissa.

– Onneksi en ole ensimmäinen ruskea ihminen televisiossa. Kun olen töissä, en ajattele ensimmäisenä, että nyt lähden tästä edustamaan ihmisryhmää. Haluan tehdä mahdollisimman hyvän työpäivän Ernest Lawsonina ja olla inspiroiva työkaveri kollegoilleni.

Näyttelijä toivoo vain, että katsojat nauttivat hänen työnsä jäljestä.

– Mutta tämänkin sanottuani saan viestejä äideiltä, joilla on ruskeita lapsia. He kiittävät siitä, miten onnellisia ovat, kun heidän lapsensa näkevät suomalaisessa televisiossa parhaaseen katseluaikaan itsensä näköisiä ihmisiä.

Äidit sanoittavat sen, mikä on tärkeää: kaiken näköiset ihmiset voivat tehdä kaikenlaisia töitä Suomessa.

– Kun minulle kerrotaan, että sillä on merkitystä, keitä televisiossa näkyy, ymmärrän paremmin työni arvokkuuden ja etuoikeuteni. Joku nuori saattaa ajatella, että näköiseni kaveri on tuolla juontamassa, minustakin tulee isona juontaja. Se on valtavan tärkeää ja tuo työhöni syvää merkityksellisyyttä.

Moni ajattelee, että koomikot ovat aina hauskoja. – Kaikista löytyy monenlaisia puolia, mutta keikoilla olen töissä, ja on ammattitaitoa suorittaa työ mahdollisimman hyvin.

Rasistista kohtelua koulussa ja kaupungilla

Togosta kotoisin oleva tietoliikenneinsinööri-isä, suomalainen lastentarhanopettajaäiti, pikku-Ernest ja kaksi siskoa muodostivat 1990-luvulla Oulunsalon ainoan perheen, jossa oli tummaihoisia. Perhe sai kokea enemmän tai vähemmän avointa rasismia.

– Minua haukuttiin koulussa, seurattiin ja uhkailtiin kadulla. Kerran kotitalomme seiniä sotkettiin.

Yläasteikäisenä Ernest huomasi, että vitseillä ja hassuttelulla sai myönteistä huomiota.

– Se sai minut ymmärtämään, että ehkä minullekin on paikka tässä porukassa. Komedian kautta huomasin, että minäkin pystyn tähän.

Eivät rasismi tai muukalaisuuden tunteet sillä poistuneet. Kun Lawson yläasteikäisenä käveli illalla kylänsä katuja pitkin kotiin, skinijengi lähestyi häntä uhkaavasti. Hän joutui kuuntelemaan solvauksia syytävää porukkaa, mutta pääsi tilanteesta väistämällä.

Sellaista elämä oli Suomessa vielä 15 vuotta sitten.

Nyt Suomi on muuttunut paljon, ja pohjoisesta etelään muuttanut Lawson on saavuttanut paljon. Silti on vielä tehtävää, ennen kuin jokainen ihminen voi tuntea olevansa yhdenvertainen muiden kanssa.

Lawson myöntää, että vaikka hänellä menee hyvin ja hän voi uskoa tulevaisuuteen ja ihmisten hyvyyteen, yhteiskunnassa piilee vieläkin paljon pahaa sekä rasismia.

– En voi puhua tietyn väristen ihmisten tai ihmisryhmän puolesta, vain omasta puolestani, mutta yritän ajatella myönteisesti, että maailma menee koko ajan kaikilta osin parempaan suuntaan. Muuttuuko se liian hitaasti? Kyllä, toivoisin, että tasa-arvokysymykset olisi jo ratkottu eikä ihonväriä tai sukupuolten välisiä palkkaeroja tarvitsisi pohtia. En halua olla kyyninen ihminen, joten mennään sitten hitaasti, mutta varmasti.

”Olin käyttänyt kolme vuotta elämästäni unelmaan. Soitin itkuisen puhelun äidilleni, että olen tuottanut pettymyksen. Ettei minusta tulekaan asianajajaa. Äidin sanat kannattelivat, ja rauhoituttuani aloin miettiä, mikä muu voisi olla unelmani.”

Ernest Lawson

Pelkäsin, etten löydä paikkaani maailmassa

Lawson haluaa puhua unelmista – “jos yksi ei toteudu, suunnista seuraavaan” – ja siitä, kuinka lasten ja nuorten kautta maailma voi löytää paremman kurssin.

Lawsonin lapsuudenunelmista haihtuivat haaveet tulla jalkapalloilijaksi tai rokkitähdeksi.

– Olisi valheellista sanoa lapselle, että jos haluat astronautiksi, se kyllä toteutuu, kun vain toivot tarpeeksi. Ei elämä mene niin, mutta unelmaa voi aina vaihtaa ja mennä sitä kohti.

Lawson kertoo hakanneensa päätä seinään lukion jälkeen.

– Pelkäsin, etten löydä paikkaani maailmassa. Päätin hakea yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, vaikken ollut luokan fiksuin eikä keskiarvoni ollut paras. Käytin koko kesän lukemiseen. Jäin pisteen päähän.

Seuraavalla kerralla Lawson nipisti nukkumisesta ja pänttäsi vielä enemmän. Hän jäi kahden pisteen päähän.

– Olin käyttänyt kolme vuotta elämästäni unelmaan. Soitin itkuisen puhelun äidilleni, että olen tuottanut pettymyksen. Ettei minusta tulekaan asianajajaa. Äidin sanat kannattelivat, ja rauhoituttuani aloin miettiä, mikä muu voisi olla unelmani.

Suvussa on paljon opettajia, ja niin Ernest suuntasi kohti kasvatustieteellisen tiedekunnan pääsykokeita. Sen opinahjon ovet aukesivat.

– Kun vastoinkäymiset iskevät kerta toisensa jälkeen, on vaikea uskoa, että kaikki kääntyisi paremmaksi. Opettajankoulutuslaitokselta löysin uusia ystäviä, ja mikä tärkeintä, tulevan vaimoni. Jos olisin päässyt oikeustieteelliseen, en olisi tavannnut häntä. Ilman häntä minulla ei olisi kahta maailman täydellisintä lasta. Ja ilman lapsia minulla ei olisi mitään. Kun puhutaan saavutuksista, niillä ei ole mitään merkitystä lapsieni rinnalla. Olen kaikista onnellisimmillani, kun saan herätä kotona ja syödä heidän kanssaan aamulla puuroa.

Lawsonin vanhempi tytär on viisivuotias, nuorempi kaksivuotias.

– Olen niin ylpeä, kun he harjoittelevat vaikka kevätjuhlanäytelmää. Vastoinkäymisiä tulee, mutta olen huomannut, että ne ovat vieneet justiinsa oikeaan paikkaan.

– Haluan, että tyttärilläni olisi itseluottamusta tulla miksi tahansa. He voivat unelmoida mistä vain, ja jos jokin ei onnistu, se ei heitä lannistaisi, Ernest Lawson sanoo.

Puolueet kosiskelevat riveihinsä

Lawson iloitsee siitä, että hänen lapsillaan on mahdollisuuksia ryhtyä mihin tahansa entistä suvaitsevamassa yhteiskunnassa.

– Haluan, että tyttärilläni olisi itseluottamusta tulla miksi tahansa. He voivat unelmoida mistä vain, ja jos jokin ei onnistu, se ei heitä lannistaisi. Tehkööt mitä vain ja harrastakoot mitä vain, kunhan eivät satuta muita. Ja ovat onnellisia.

Lawson ymmärtää, ettei elämä aina ole helppoa. Isä toivookin voivansa tukea tyttäriään esimerkiksi teini-iän myllerryksissä.

– Muistan, miten epävarma olin kyvyistäni. Haluaisin, että voin sanoa lapsilleni: olet täydellinen juuri tuollaisena. Unelmoi isosti. Mene täysillä, vaikka sitten seinää päin. Jossakin seinässä aukeaa ovi.

Usein asiat menevät, kuten on tarkoitus.

– Jokaista saatua roolia kohti on ainakin seitsemän roolia, joita en saanut koekuvauksista huolimatta. Sama koskee työpaikkoja. Ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaan pitää mennä uutta kohti. Jos hyvin käy, huomaat kolmen vuoden päästä, että olipa hyvä, miten asiat menivät.

Vaikka Lawson ei enää tee opettajan töitä, hän vierailee kouluissa tapaamassa nuoria.

– Käyn puhumassa myös unelmoinnin tärkeydestä. Sen sijaan, että miettisin, mikä vastuu minulla on esikuvana, korostan, että unelmat voivat käydä toteen, jos uskaltaa unelmoida. Se ei ole vain nuorille ja lapsille kuuluva etuoikeus. Unelmia voi myös luoda, sillä iso iso osa niistä ei käy koskaan toteen.

Kaiken unelmapuheen keskellä Lawson muistuttaa, että suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassakin kaikilla on erilaiset lähtökohdat elämään. Heikosta asemasta lähtevällä on paljon pidempi matka saavuttaa unelmansa.

Voiko tuosta kuulla jo tulevan kansanedustajan? Politiikkaan Lawsonia kosiskellaan säännöllisesti.

– Vaalikevään lähestyessä puolueet ottavat yhteyttä, ja eduskunnassa onkin paljon esiintyvien alojen ihmisiä, mikä on tosi hyvä. Tällä hetkellä keskityn vaikuttamaan juontajana ja esiintyjänä viestintäkanavillani.

”En ole mennyt keskustelupalstoille tutkimaan, mitä minusta sanotaan. Niin ihmismieli toimii, että jos on yksi ikävä viesti ja kymmenen kivaa, vain ikävä jää mieleen.”

Ernest Lawson

Sosiaalisessa mediassa on pimeä puolensa

Lawsonilla on Instagramissa yli 73 000 seuraajaa.

– He tietävät, millainen olen, ja nauravat kanssani hölmöille jutuilleni. Ihanimmat viestit tulevat niiltä, jotka ovat seuranneet minua vuosia. Totta kai sosiaalinen media mietityttää, tunnen vastuuni seuraajistani. Tuotan paljon sisältöä ja haluan olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa.

Somessa on myös pimeä puolensa. Se maailma, jossa ihmistä parjataan ja nimitellään. Sitä Lawson ei halua mennä edes katsomaan.

– En ole mennyt keskustelupalstoille tutkimaan, mitä minusta sanotaan. Kenenkään esiintyjän ei kannattaisi pyöriä palstoilla lukemassa itsestään. Siinä ”villissä lännessä” voi sanoa ihmisestä nimettömänä ikäviä asioita. Niin ihmismieli toimii, että jos on yksi ikävä viesti ja kymmenen kivaa, vain ikävä jää mieleen. Sen vuoksi päätin jo urani alussa, että kommunikoin vain siellä, missä minulla on mahdollisuus kommunikoida ihmisten kanssa.

Ernest Lawson haluaa tehdä työtä, jotta ihmisillä olisi parempi olla ja kaikkien kriisienkin keskellä hymy kasvoilla.

– Haluan tehdä työtäni ylpeänä – en niin, että häpeän jotakin tai pelkään pilkanneeni jotakin. En halua lyödä ketään, vaikka tekisinkin joskus pisteliästä huumoria. En sorra ihmisiä, joita on turhan pitkään sorrettu. Haluan olla hyvisten puolella.

Ernest Lawson

Tyyli: Matisa Nassir. Paitatakki Gant, T-paita ja housut Esprit, Kengät Beyond Store. Paita, shortsit ja kengät Beyond Store, T-paita Esprit.
  • Syntyi: 17. elokuuta 1988 Oulussa.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: Vaimo ja kaksi tytärtä.

  • Harrastaa: Kuntosalia, padelia, tanssia.

  • Ajankohtaista: Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelma alkaa MTV:llä 28. elokuuta ja Tanssikupla-ohjelma MTV3:n suoratoistopalvelussa 29. elokuuta.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »