Blueskitaristi Erja Lyytinen kokee, että miehenä elämä olisi tylsempää: ”Naisena on mahtavaa saada raivata polkuja”

Minun olisi pitänyt syntyä Amerikassa juurimusiikin syntysijoilla. Bluesissa viehättää sen melankolisuus sekä verevä, elämänmakuinen meininki.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla keikkailevaksi artistiksi. Vanhempani ovat tanssimuusikoita, ja meillä oli PA-laitteet olohuoneessa. Vanhempieni esimerkillä oli valtavan suuri vaikutus.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun löin lapsena pään sängynlaitaan. Otsa tikattiin, siinä on yhä pieni jälki.

Viimeksi nauroin makeasti, kun vietin iltaa ystävättäreni kanssa biljardisalilla. Emme ole kovinkaan hyviä pelaajia.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson koskettavaa draamaelokuvaa. Viimeksi näin kävi Anthony Hopkinsin tähdittämän The Father -elokuvan kohdalla.

Vihaan sydämeni pohjasta epärehellisiä ihmisiä. Heitä on valitettavasti maailma pullollaan.

Viimeksi rakastuin upeaan helsinkiläiseen jugend-huoneistoon. Lähes joka huoneessa oli alkuperäinen kakluuni. Sellaisessa talossa haluaisin itsekin asua.

Kateellisena katson, kun tuttavani käy juoksemassa ultramaratoneja upeissa ulkomaankohteissa. Itselleni kymmenen kilometrin lenkki on maksimi.

Pelkään kuollakseni sitä hetkeä, kun aika jättää rakkaista vanhemmistani. Onneksi he ovat molemmat hyvin viriilejä tyyppejä.

Häpeän syvästi, jos sanon rumasti toiselle. Niin tapahtuu kuitenkin hirmu harvoin. Haluan kohdella ihmisiä mahdollisimman hyvin.

Kadun yhä, etten tavannut kiireiltäni ystävääni, joka menehtyi yllättäen viime vuoden lopulla. Se on jäänyt harmittamaan.

Join pääni täyteen, kun nautin samppanjaa juhliessamme uuttavuotta. En tarvitse kuin muutaman lasillisen ja olen jo ihan huppelissa.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin lasteni puolesta sen tekisin. Minulla on 11-vuotiaat kaksospojat.

Hermoni menevät, kun mitta tulee täyteen. Joustan pitkään, mutta sitten se on kerrasta poikki.

Jos olisin mies, olisi minulla tylsempää. Naisena on mahtavaa saada raivata polkuja.

Annoin viimeksi lahjan lasten syntymäpäivänä. Pidimme juhlat lasertaisteluhuone Megazonessa. Se on kuuminta hottia tuossa iässä.

Luulin itsestäni liikoja, kun lähdin vaellukselle jalka kipeänä. Saunan ja viileään järviveteen pulahtamisen jälkeen ei tuntunut silti enää missään.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut olemaan ajoissa. Myöhästelen jatkuvasti!

Minun jumalassani mukavinta on se, että voin vaihtaa melodiaa, jos haluan. Kitara on minun jumalani.