Apu

Erja Häkkinen: Asun Monacossa vain lasteni vuoksi

1

Erja Häkkinen on kutkuttavassa elämäntilanteessa. Esikoispoika Hugo astuu pian armeijan harmaisiin, ja Aina-tytär aloittaa lukion. Pian Erja on vapaa tekemään, mitä hän haluaa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Juha Juntto

Itäisen Suomenlahden saaristossa piilee pieni mökki, jonne ei tule juoksevaa vettä saati sähköä. Se on Erja Häkkisen, 56, perheen henkireikä. Päivät täyttyvät kalastamisesta, sienestämisestä, mustikoiden poimimisesta, puiden hakkaamisesta ja veden kantamisesta. Saunassa suihkuna toimii ämpäristä päähän kaadettu vesi, vessa-asiat hoidetaan ulkohuussissa.

– Syksyllä nyljemme ankeriaita, Erja kertoo.

Tämä piskuinen mökki on kaukana Erjan asuinkaupungin Monacon meiningistä, ja juuri se on tarkoitus: maadoittaa itsensä pintaliitoelämästä.

– Se on Monacon vastakohta. Tykkäämme kaikki siitä ihan hulluna, Erja sanoo viitaten lapsiinsa Ainaan ja Hugoon sekä pitkäaikaiseen miesystäväänsä Mikaan.

Muutama vuosi sitten katolle asetettiin aurinkopaneelit sähkön hankkimiseksi.

– Sitä ennen luimme kaasulamppujen valossa. Se on juuri sitä terveellistä takaisin juurille -meininkiä. Lapset ovat syntyneet Monacossa, heillä ei ole ollut sellaista lapsuutta kuin minulla. Silloin kaikki kylän nuoret kokoontuivat pelaamaan jalkapalloa tai heittämään tikkaa. Tämä on ollut heille tärkeä kokemus: voida ottaa puukko käteen ja lähteä vuolemaan. Ei sellainen tulisi heille Monacossa mieleenkään.

Kun ukkonen jyrisee saaristossa, lapset saattavat olla oikeasti peloissaan.

– Myrskyä ei pysty näppäilemään kännykällä pois.

Isoisä kannusti: Mene ja koe

Monacossa Erja elää yltäkylläisyyden ja vaurauden ympäröimänä, on elänyt jo vuosia. Tie rikkaiden kansoittamaan kaupunkiin vei Pariisin kautta.

– Rakas isoisäni, oppipappani, oli sotia kokenut. hän ei voinut matkustaa. Hän kannusti minua aina, että mene ja koe. Kun olin tehnyt jo hetken mallintöitä Suomessa, menin Stockmannille myymään Guerlainin tuotteita. Pian yrityksestä ilmoitettiin, ettei tuotteita voi myydä ilman, että ne tuntee.

Niinpä vuonna 1986 Erja lähti Pariisiin Guerlainin koulutukseen. Ensimmäiset kuukaudet hän nukkui patjalla ystävänsä, tanssija Veli-Matti Rannan yksiön lattialla.

– Pariisi tuntui heti kodilta. Jäin sinne koulutuksen päätyttyä tekemään mallintöitä, sillä eksoottiset silmät ja korkeat poskipäät herättivät agenteissa huomiota. Sen ohessa aloin tehdä matkatoimistossa lentojen varauksia. Ranskaa osasin, koska olin opiskellut kielen jo koulussa. En siis palannut koskaan Suomeen, ja sillä tiellä olen edelleen.

Lopulta matkailuala vei Erjan kokonaan mennessään.

– Esimieheni halusi saada Nizzan suomalaisten uudeksi lomakohteeksi. Minut lennätettiin sinne tutustumaan kaupunkiin ja etsimään kaikki sopivat hotellit ja ravintolat. En olisi halunnut jäädä sinne, vaan palata Pariisiin, mutta lopulta minut valittiin sinne kohdepäälliköksi. Lupasin mennä kuukaudeksi ajamaan toimintoja sisään.

Sitten yksi ilta muutti Erjan elämän suunnan.

– Monacossa oli erään suomalaisen järjestämät illalliset, jonne menin ystäväni Markun kanssa. Ja siellä tapasin formulakuski Mika Häkkisen. Sen jälkeen se olikin menoa, ja asetuimme pian Monacoon. Se tuntui Pariisin jälkeen aivan kamalalta, pelkkiä mummoja helmikoruineen. Mutta sellaista elämäni on aina ollut – tapaan jonkun merkittävän ihmisen, ja suunta lähtee ihan toisaalle kuin olin ajatellut. Monet ystävistänikin hämmästelevät usein nopeita liikkeitäni, mutta minulle se on aivan luonnollista. Kaikella on tarkoitus, joka vie eteenpäin.

"Tee jotain, joka ravistaa sisintä"

Erja on aina ollut uraorientoitunut. Hän ei halunnut missään nimessä jäädä kotirouvaksi.

– Turvallisuushakuisuuden sijaan suosittelen tekemään jotakin, joka ravistaa sisintä. Olen lapsesta asti ollut sellainen, etten osaa pelätä mitään. Kun Mika alkoi kiertää kisoissa, lähdin mukaan, ja pian Hugo Boss sekä Mercedes tarjosivat minulle töitä. Tein heille vuosien ajan paljon erilaisia kampanjoita, ja kuvasimme Bossille esimerkiksi kymmenen mainoselokuvaa. Vasta, kun Hugo syntyi, jäin kotiin ja keskityin lapseen. Sitten sain vielä Ainan, ja oli aika hoitaa perhettä.

Erjan ja Mikan erosta on pian kulunut melkein kymmenen vuotta. Erja on aina kiltisti mennyt sinne, minne elämä on ohjannut.

– Oli heti selvää, että minä otan vetovastuun. Formulatyö vaatii niin paljon matkustamista. Meille oli tärkeintä, että aikuisten välinen kommunikointi toimii ja että lapset ovat aina etusijalla. Lasten vuoksi myös päätin jäädä Monacoon asumaan, jotta heidän elämänsä muuttuisi mahdollisimman vähän. En ymmärrä ihmisiä, jotka riitelevät eron jälkeen, vaikka niitä tarinoita paljon kuuleekin. Lasten hyvinvoinnin pitäisi olla tärkeämpää kuin vikojen etsiminen toisesta.

Erjalla on todella lämpimät välit kumpaankin lapseensa.

– Olen aina sanonut, että kaikesta voi ja saa puhua. Kun eron jälkeen kuvioihin tuli uusia kumppaneita, lapset saattoivat sanoa, etteivät he halua mennä isälleen. Myös kielteisistä tunteista saa puhua, mutta kyllä he lopulta ymmärsivät, että uudet ihmiset ovat vain lisä elämään. Vaikka totta kai lapset olivat erosta palasina. Se on varmasti hitsannutkin Ainasta ja Hugosta niin tiukan tiimin.

Eron jälkeen Erja keskittyi täysin lasten kasvattamiseen.

– Olen iloinen, että olen onnistunut säilyttämään heihin luottamukselliset välit. He uskaltavat kertoa minulle iloistaan, suruistaan ja Hugo esimerkiksi alkoholikokeiluistaan. Kerran poliisilaitokselta soitettiin, että pitäisi käydä hakemassa joukko poikia pois. Kun kysyin, mitä he olivat tehneet, kuulin, että he olivat pelanneet jalkapalloa rakennustyömaa-alueella, mikä on kiellettyä.

Erjan esikoispoika Hugo käy parhaillaan läpi IB-lukion kirjoituksia.

– Ensi tammikuussa hän tulee vuodeksi Suomeen armeijaan. Se tuntuu samaan aikaan haikealta mutta myös hienolta. Tiedän, että Hugo tulee pärjäämään. Kun pesä tyhjenee, muuta tulee tilalle.

Hugolle tulee jo Ruotuväki-lehti.

– Sanoinkin hänelle, että lue sieltä, mitä armeijassa tehdään, en minä tiedä!

Paluu juurille

Erja Häkkinen on tällä hetkellä uuden edessä, sillä hän ryhtyi alkuvuodesta osakkaaksi suomalaiseen kauneusalan yritykseen, joka tuo maahan italialaisen Diego Dalla Palman, RVB Skin Labin ja Milanon sekä Professionalin tuotteita. Tavallaan kyseessä on paluu juurille, sillä juuri kosmetiikka-alalla Erja aloitti työelämän.

– Tämä on unelma, josta tuli totta. Minulla on ollut monia haaveita, jotka ovat vuosien aikana kariutuneet, sillä luotin vääriin ihmisiin. Mutta virheistä oppii.

Kauneusalaa Erja kuvailee palkitsevaksi ja kiinnostavaksi. Parhaillaan hän opettelee brändeistään kaikkea mahdollista, kemiantehtaiden vierailuista lähtien.

Erjan mukaan meikkiä ei kannata sutia sotamaa­lauk­seksi asti. Ikääntymisen peittämistä kosmetologin hoitoja vahvemmilla keinoilla hän ei ymmärrä lainkaan.

– Minusta on outoa, että yhtä nuoremmat ja nuoremmat ottavat pistoksia, joko botoxia tai täyteaineita. Se on pelottavaa.

Erjan Aina-tytär täytti toukokuussa neljätoista vuotta.

– Voimme puhua kaikesta avoimesti, myös tästä aiheesta. Onneksi Ainan koulussa on puhuttu kauneusoperaatioiden vaaroista. Aina on sanonut, että esimerkiksi jotkut hänen koulukavereittensa äideistä ovat menneet pistosten ansaan. Sitten niistä naisista on tullut pelottavan näköisiä. Kyllä tämä aihe puhuttaa jo teini-ikäisiä.

Vaikka Aina haaveilee mallintöistä, Erja ei usko, että tytär päätyy ammattilaiseksi alalle.

– Aina on niin taiteellinen, ja taide on hänelle sydämen asia. Hän maalaa joka päivä. Mutta lasken hänet mieluusti mallimaailmaan, jos hän tahtoo. Se on hyvä koulu, ja töiden kautta saa lisää itseluottamusta.

Aina nähtiin viime syyskuussa ensimmäisen kerran catwalkilla Gloria Fashion Show’ssa äitinsä ja Hugo-veljen rinnalla.

– Hän on luonnonlahjakkuus, vaikka hän jännitti tosi paljon etukäteen. Ja vaikka kompuroisikin, se ei ole kuolemanvakavaa.

Aina aloittaa syksyllä Monacossa lukion, joka kestää neljä vuotta. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, Erja ottaa kosmetiikka-alan yrityksensä kokonaan vastuulleen vuonna 2022.

– Neljä vuotta menee vielä Monacossa, sitten Aina on aikuinen. Monaco ei minua enää pidättele, se on muuttunut vain huonompaan suuntaan niiden 23 vuoden aikana, jotka olen siellä asunut. Joka puolelle rakennetaan ja kaikkea modernisoidaan. Kun Aina lopettaa lukion, siellä ei ole minulle mitään.

Pian tie on täysin avoin.

– Sitten voin päättää, mitä oikeasti haluan, ja pystyn tekemään ihan mitä vaan. Olen asunut Monacossa ainoastaan lapsien vuoksi, että he olisivat lähellä isäänsä ja kavereitaan. Nyt se rakennelma luonnollisesti hajoaa. Odotan tulevaisuutta positiivisin mielin, ja on mahdollista, että palaan Suomeen pysyvästi ja riemumielin. Nyt on kiva kutina.

Omistusasuntoa Erja ei sentään ole vielä Suomesta hankkinut.

– En tee koskaan liian kauas suunnitelmia, sillä niitä alkaisi seurata liian orjallisesti. Olen aina elänyt hetkessä.

Kyyniseksi elämä ei Erjaa ole muuttanut eikä horjuttanut hänen itsetuntoaan.

– On turha murehtia, että olisi pitänyt tehdä toisin. Elämä kulkee eteenpäin. Huonokin ratkaisu on ollut opetus, että herää. Elämä ei ehkä olisi niin rankka koulu, jos harkitsisi enemmän, mutta mitään en kadu. On myös tärkeää olla itselleen armollinen.

"Voin itse päättää, mitä teen"

Päätöksissä, isoissakin, Erja on aina luottanut vaistoonsa ja itsensä kuuntelemiseen. Hänen mukaansa keho kertoo usein enemmän kuin aivot.

– Omia voimavaroja on hyvä oppia hyödyntämään ja varastoimaan. Olen itsekin tehnyt sen virheen, että olen ajanut itseni piippuun. Tämä uusi kosmetiikan maailma, jota olen nyt opettelemassa kääntää katsomaan itseensä. Jotta voin ja näytän hyvältä, minun pitää voida olla oma itseni. Olen joskus tehnyt liikaa töitä tai ottanut vastuuta. Itseään ei kannata ajaa liian tiukoille, vaan huolehtia itsestään.

Kun elämä vie eteenpäin, se pysyy myös mielekkäänä.

– Olen aina ollut utelias ja vähän outo. Tykkään työntää pääni ihmeellisiin asioihin, joista en tiedä yhtään mitään. Pitää uskaltaa mennä, opiskella ja uudistua, ottaa riskejä. Ne rikastuttavat elämää. Ei liian isoina paloina tosin, sen elämä on opettanut. Askel kerrallaan.

Sen verran Erja uskaltaa jo nautiskella, että hän tietää vastuun vähenevän tulevaisuudessa merkittävästi.

– Eikä kukaan voi enää kiskoa minua paikasta toiseen. Voin itse päättää, mitä teen.

Julkaistu: 2.6.2019