Apu

Erilaisuus yhdistää



Erilaisuus yhdistää

Mitä yhteistä on pankkirosvolla ja Intiassa asuvalla joogaopettajalla? 650-sivuinen kirja ja 30 vuoden ystävyys.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Petri Mulari

Juttu julkaistu aikaisemmin Apu-lehden numerossa 19/2011.

Matti ”Volvo” Markkanen kuoli toinen maaliskuuta 2016.

Pako oli tarkasti suunniteltu. Seitsemäs syyskuuta 1980 pankkiryöstöistä kuudentoista vuoden tuomiota istuva Matti ”Volvo” Markkanen ja samanpituista tuomiota kahdesta taposta istunut Mikko Salminen karkasivat Sörkasta eli Helsingin keskusvankilasta kattoja pitkin. Vankilaviranomaisia hiillostettiin, sillä miesten jäljiltä löytyi arsenaali erilaisia pakoon tarvittuja työkaluja ja köysi. Muutamalla satasella Markkanen oli hankkinut myös yleisavaimen sekä rakentanut sellissään omatekoisen aseen. Tosin Markkasen karkaamissuunnitelma oli jo etukäteen tiedossa.

– Tullessani Sörkkaan sanoin vankilanjohtajalle: ”Sovitaanko, etten anna mitään lupausta siitä, ettenkö karkaisi, mutta karkaan niin vaikealla tavalla, ettei teitä voi siitä syyttää.” Siksi menin kattojen kautta, Matti Markkanen, 73, muistelee.

Pakomatkansa aikana miehet syyllistyivät kymmeniin rikoksiin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Markkanen jäi kiinni 3. marraskuuta 1980 Smålandissa, Etelä-Ruotsissa. Salminen oli palannut Suomeen kuukautta aikaisemmin ja jäänyt kiinni Kajaanissa.

Kun Markkanen palautettiin vankilaan, sodassa haavoittunut vankilanjohtaja ontui paikalle ja totesi lakonisesti: ”Niin. Kyllä se Markkanen puheensa piti.”

Elokuvaohjaaja, kirjailija Taavi Kassila, 57, muistaa sen aamun, kun luki lehden etusivulta juttua Markkasen legendaarisesta paosta.

– Lehdessä sanottiin, että Markkanen puhuu kuutta kieltä ja oli itse tehnyt aseen sekä muut pakovälineet. Markkasella oli sellissään myös dynamiittia sen takia, että jos vankilassa syttyy tulipalo, hän voi räjäyttää tiensä ulos sellistään.

Pelko oli aiheellinen. Vuonna 1959 Köyliön varavankilan palossa kuoli 16 vankia.

– Pako oli hyvin elokuvallinen, joten mietin, että Matista saisi hyvän kokoillan elokuvan. Halusin myös selvittää, miksi noin lahjakas ja älykäs ihminen on rikollinen.

Kassila kirjoitti vankilaan, mutta lunta tuli tupaan niin itse Markkaselta kuin Turun keskusvankilan eli Kakolan vankilanjohtajalta Olavi Raikelta.

– Lopulta pyysin suoraan Vankeinhoitolaitoksen ylijohtajalta K. J. Långilta haastatteluoikeutta.

Lång oli humanisti ja kaukokatseinen mies, joka ajatteli, että jos haastattelen Markkasta, voi olla, ettei se ainakaan heti pakene vankilasta. Niille oli noloa joka kerta, kun Matti karkasi.

– Minulla piti aina olla se vapaus eli tieto siitä, että pääsen vankilasta heti pois, kun en enää halua pyöriä siellä, Markkanen sanoo.

– Avaimet oli helppo tehdä vaikkapa mustekynän säiliöstä. On ihmisiä, joiden tarvitsee nähdä avain vain kerran muistaakseen sen haitat.

Kakolassa Markkanen laitettiin tuplamunalukkojen taakse eristysselliin.

– Olin ollut toista viikkoa sellissä, kun oveen koputettiin: ”Volvo. Meillä on avaimet.” Tarkoitukseni oli opiskella, sillä tarvitsin lisätietoa esimerkiksi räjähteistä, joten vastasin, että ”en nyt lähde, minulla on muita suunnitelmia. Palataan asiaan.”

– Sitten se lähteminen vähän venähti, kun tuli Taavi. Ja sitten en enää viitsinyt lähteä.

Ensitapaamisesta on nyt 29 vuotta. Alkuvuonna 1981 Taavi Kassila matkusti Kakolaan Markkasen luo. Tapaaminen oli järjestetty vankilanjohtajan huoneeseen, ja Markkanen perusteli tunnin verran, miksi ei halua lähteä mukaan elokuvaprojektiin.

– Annoin Matin perustella. Tunnin kuluttua hän kysyi, mitä saisi, jos lähtisi tähän juttuun. Olin miettinyt vastauksen tarkkaan.

”Saat kolme asiaa: minusta ystävän, saat tulla luokseni vankilomille, ja kun vapaudut vankilasta, järjestän sinulle asunnon ja työpaikan”, Taavi Kassila muistelee.

Markkanen ei silti pitänyt elokuvaideasta, koska vankilaan oli tullut kirjeitä, joissa luki: ”Lähden seuraamaan jälkiäsi.”

– Mietin, että monikohan tappaa itsensä lähtiessään jalanjäljilleni, Markkanen sanoo.

Kassila asui pari viikkoa vankilan vierastalossa ja tenttasi Markkasta kirkkoon järjestetyssä työtilassa. Keskustelun pohjalta Kassila kirjoitti elokuvakäsikirjoituksen.

– Elokuva ei mennyt läpi, koska Elokuvasäätiön mukaan ”Markkanen ei vieläkään kadu rikoksiaan”. Tällaisen moraalisen syyn takia en saanut tehdä tarinaa elokuvaksi, joten päätin, että tehdään kirja.

Kuuden vuoden työn jälkeen syntyi kaksi kirjaa. Kassilan ja Markkasen Kameleontti julkaistiin 1988 ja vuotta myöhemmin Volvorosvo. Kirjat kertovat, miten Markkasesta tuli vakooja, terroristi, naistenmies, pankkiryöstäjä, salakuljettaja, kosmopoliitti ja eräänlainen thrill seeker, jännityksen etsijä. Kirjaa on epäilty KGB:hen ja ranskalaiseen maanalaiseen OAS-järjestöön liittyvien juttujen takia osittain fiktiiviseksi, mutta Markkanen hymähtää.

– Nimet voi varmistaa KRP:stä.

Vuonna 1987 Matti Markkanen vapautui vankilasta, ja Taavi Kassila piti lupauksensa: hän tarjosi pankkirosvolle asuinpaikan.

– Avarakatseinen ex-vaimo suostui siihen, että kymmenen pankkia ryöstänyt mies tuli meille asumaan.

– Rivitaloyhteisön muut perheet olivat kauhuissaan, mutta rauhoittuivat, kun talkoiden aikana Matti näytti, miten tavallisella kammalla voi mennä asuntoihin sisään. Oviin asennettiin turvaraudat, Kassila nauraa.

– Eivät ihmiset osaa ajatella sellaisia asioita. Ne menevät toisten ovista vain avaimella tai luvilla, Markkanen hymähtää.

Markkanen työskenteli Taavi Kassilan Petos-elokuvan järjestelytehtävissä ja meni naimisiin elokuvayhtiön kirjanpitäjän kanssa. Pariskunta sai kaksi lasta. Poika on nyt 22-vuotias ja tytär Emmi 13-vuotias.

Vuonna 1995 Markkanen sai vielä kahden vuoden tuomion lavastetun ryöstön avulla hankittujen jalokivien välittämisestä. Sen jälkeen hän muutti perheineen Espanjaan. Kassilan ja Markkasen ystävyys säilyi.

– Taavi on aika eteerinen persoona. Minä olen taas maanläheinen. En ikävä kyllä näe mitään yliluonnollista missään, Markkanen miettii.

– Välillä käydään pitkiäkin keskusteluja universumin salaisuuksista, Matti luonnontieteiden ja minä intialaisen filosofian pohjalta. Minua ovat aina kiinnostaneet ihmismielen salaisuudet: miksi ihminen tekee sen, minkä tekee, oli kyse sitten rikollisesta tai pyhimyksestä, Kassila sanoo.

– Kun Matti kertoi uskomatonta elämäntarinaansa, eläydyin siihen ensin elokuvatekijänä ja sitten kirjailijana. Elokuvat jäivät aina fiktioksi, mutta sitten tapasin ihmisen, joka oli oikeasti elänyt sellaisia tilanteita.

Olen usein miettinyt millaisia muutoksia minussa pitäisi tapahtua, että menisin pankkiin, löisin katkaistun haulikon pöytään ja sanoisin, että rahat tänne!

Matti Markkanen on tarinankertoja. Jokaisesta kysymyksestä pulppuaa muisto tai tarinanpätkä.

Markkanen on kotoisin Lapualta. Isä toimi sota-aikana sotasensuurissa ja myöhemmin saksalaisupseerien yhteyshenkilönä. Sittemmin perhe muutti Mikkeliin, missä isä sai töitä näyttämötaiteiden opettajana nuoriso-opistossa. Välit vanhempiin olivat erikoiset. Jo 16-vuotiaana Markkanen lähti yksin skootterilla kiertämään Eurooppaa. Hän on asunut elämänsä aikana mm. Tanskassa, Ranskassa, Englannissa ja Espanjassa. Hän puhuu monta kieltä yhtä sujuvasti kuin syntyperäiset asukkaat.

– Isän opit olivat kammottavia, ja niitä vastaan olen tavallani protestoinut: kaikkea saa tehdä, mutta häntä ei saa jäädä oven rakoon. Jonkinlaisen luonteen kovuuden olen perinyt äidiltä.

Kun Markkanen alkoi tehdä pankkiryöstöjä, välit vanhempiin katkesivat lopullisesti.

– Isän unelma oli, että minusta tulisi fonetiikan professori Helsingin yliopistoon. En voinut kuvitellakaan itselleni sellaista elämää, jossa katson vieressä, kun joku sanoo äää ja toinen ööö.

Taavi Kassila vietti lapsuutensa Helsingissä. Hän on elokuvaohjaaja Matti Kassilan (mm. Komisario Palmu -elokuvat) ja näyttelijä Aino Mantsaan poika. Äiti alkoi opettaa joogaa pojalleen, kun tämä oli 11-vuotias.

– Steinerkoulussa opettaja kertoi suurista henkisistä mestareista, kuten Buddhasta, Sokrateesta ja Jeesuksesta. Jo lapsena syntyi unelma, että jonain päivänä löytäisin itselleni oman henkisen opettajan.

Vuonna 1974 Kassila matkusti tätä varten Intiaan, mutta opettajan etsiminen kesti 19 vuotta. Vasta vuonna 1993 hän tapasi intialaisen äiti Amman Tukholmassa.

Amma on henkinen opettaja ja suuri hyväntekijä, jolla on noin parisataa hyväntekeväisyyskohdetta

pelkästään Intiassa. Hän on perustanut muun muassa kouluja, orpokoteja ja sairaaloita, mutta avustaa myös Intian ulkopuolella. Amma esimerkiksi lahjoitti 46 miljoonaa dollaria vuoden 2004 tsunamin uhreille ja rakensi heille yli 6 000 kotia tuhoutuneiden tilalle.

Tavallinen tallaaja tuntee Amman naisena, jonka ruusuntuoksuiseen halaukseen on jonottanut jo noin 25 miljoonaa ihmistä ympäri maailman.

Vuonna 2008 Taavi Kassila muutti Etelä-Intian Keralaan, äiti Amman henkiseen yhteisöön, ashramiin. Arki Intiassa on kiireistä, ja pitkät päivät alkavat jo aamuyön varhaisina tunteina. Työn, opiskelun ja opettamisen

lisäksi Kassila tekee omia kirjoitustöitään ja kulkee Amman mukana tämän kiertueilla.

– Auttaminen on se asia, mitä arvostan Ammassa. Hän auttaa ihmisiä konkreettisesti, Markkanen toteaa, kun Kassilan Intian-elämä tulee puheeksi.

Taavi Kassila luopui maailmasta vuonna 2008. Intiassa tätä luopumista kutsutaan sanjaasaksi.

– Käytännössä se on tuhansia vuosia vanha perinne, jossa jätetään maallinen ura ja keskitytään hyväntekeväisyyteen sekä henkisiin harjoituksiin. Kävi kuitenkin niin, että kun yritin luopua maailmasta, maailma ei suostunut luopumaan minusta. Kuusi kustantajaa pyysi kirjoja, ja maailma alkoi kiinnostua minusta vielä enemmän.

Tämä on mennyt vähän huonosti, Kassila nauraa.

Kassila perusti yrityksen nimeltä OMkustannus, joka ensi töikseen julkaisi Kameleontin ja Volvo-rosvon yhtenä, 600-sivuisena kirjana Volvo-Markkasen tarina.

Lisäksi Kassila löysi itsestään runoilijan. Lintu lensi sydämeeni on runokirja elämästä, jumalista ja ennen kaikkea rakkaudesta.

Viime vuonna Kassilalta ilmestyivät Erään etsijän tarina (Otava) ja Totuuden lähteillä (Gummerus).

– Tämä kaikki on vähän hankaloittanut maailmasta luopumista. Sen jälkeen kun luovuin maailmasta, minulta on julkaistu neljä kirjaa parin vuoden aikana.

Kassila viettää jokusen kuukauden vuosittain Suomessa ja on tietysti mukana, kun Amma tulee taas syksyllä.

– Olen ehdottanut, että Matti tulisi tapaamaan Ammaa.

– Kyllähän minä voin tavata... tosin epäilen, ettei hän pysty tekemään minuun sellaista vaikutusta kun muihin. Olen niin toisenlainen ihminen, Markkanen puistelee päätään.

Tosin Taavi Kassila ei ole enää Intiassa Taavi Kassila eikä Matti Markkanen ole enää Suomessa Matti Markkanen. Taavi Kassilan henkinen nimi on Rishi, joka tarkoittaa tietäjää. Hän sai nimen Ammalta. Kassila miettii, että nimi taitaa kuvata hänen kiinnostustaan intialaiseen filosofiaan. Matti Markkanen on nykyään Martin Edholm. Hän otti ex-vaimon sukunimen, koska halusi, että koko perheellä on sama nimi.

Espanjassa Martin on helpompi muistaa kuin Matti. Lempinimi Volvo kuitenkin jäi. Nimi syntyi, kun Markkanen uransa alussa alkoi ryöstellä pankkeja Tanskassa – koska tanskalaiset poliisit kehuivat, ettei Tanskassa voi ryöstää pankkeja ja pankkirosvo jää aina kiinni. Ryöstöjen yhteydessä Markkanen pihisti pakoautoikseen Volvoja, koska Volvon tehdas oli ilmoittanut auton olevan murtovarma.

Markkanen asuu Itä-Helsingissä ja viettää rauhallista elämää. Edessä on iso työ: hän alkaa kääntää kirjaansa englanniksi.

– Olen saanut niskaotteen sokeritaudista. Se oli sen verran vakava, että jos en olisi ruvennut hoitamaan sitä, toinen jalka olisi amputoitu. Sain myös aivohalvauksen. Siitä olen onnellinen, ettei se pirstonut kielitaitoani.

Markkanen tapaa usein tytärtään Emmiä. Tämä on kuvasta ja isänsä puheista päätellen fiksu, kaunis ja itsenäinen nuori neiti, joka on perinyt isänsä hyvän kielipään.

Tärkeä on myös ensimmäinen lapsenlapsi, 9-vuotias Max, jonka äiti, Markkasen ensimmäinen tytär, syntyi 60-luvulla. Aikamoinen elämä.

– Jokin osa siitä on ollut aika hulluakin, mutta en silti haluaisi vaihtaa. Jos asiat olisivat menneet toisin, olisin nyt 73-vuotias emeritusprofessori, jolla olisi isäänsä vihaavia viisikymppisiä lapsia. Olisin myös hirveän katkera, koska minusta ei tullut maailman tunnetuinta foneetikkoa. En todellakaan vaihtaisi pois tätä elämää.

– Me olemme aika erikoiset ystävykset, Taavi Kassila jatkaa.

– Kun menin tapaamaan Mattia vankilaan, olin ostanut itselleni kelsiturkin, vaikka olen kasvissyöjä. Matti nauroi, että minulla oli huonompi omatunto kelsiturkista kuin hänellä pankkiryöstöistä!

Teksti Eve Hietamies

Julkaistu: 3.3.2016