Erilaiset serkukset: närhi ja kuukkeli ovat molemmat varislintuja, mutta niin kovin erilaisia

Närhi on englanniksi jay. Kuukkeli on siberian jay. Samalla logiikalla lajipari on nimetty monissa muissakin kielissä, varsinkin sellaisilla kielialueilla, joissa närhi on tuttu, mutta kuukkelia ei esiinny. Esimerkiksi luonnoltaan – ja jossain määrin myös kieliopiltaan ja sanastoltaan – Suomea muistuttavassa Liettuassa närhi tunnetaan nimellä kėkštas.

Liettuassa piisaa havu- ja sekametsiä, joissa on närhen herkkua tammenterhoja. Kuukkeli on sen sijaan tässä eteläisessä Baltian maassa yhtä eksoottinen kuin Korvatunturin isäntä joulupukki.

Niinpä Liettuassakaan ei ole kuukkelille omaa nimeä, vaan se on sibirinis kėkštas eli siperiannärhi.

Kuukkeli elää Suomessa levinneisyysalueensa länsilaidalla, ja myös täällä yksi linnun kansanomaisista nimityksistä on korpinärhi.

Jo Carl von Linné luokitteli närhen ja kuukkelin samaan sukuun kuuluviksi. Suvun latinankielinen nimi garrulus ­tarkoittaa lörpöttelijää: sekä närhi että kuukkeli päästelevät käheitä rääkäisyjä ja naukkailuja sekä toisinaan kujertelevat leppoisasti.

Närhen rääkäisy on voimakas ja huomiota herättävä, kuukkeli taas on enimmäkseen hiljainen lintu.

Kuukkelin tieteellisen nimen loppuosa infaustus tarkoittaa onnettomuutta tuottavaa.

Muinoin Lapin eränkävijät pitivät kuukkelia pahanilmanlintuna, jonka näkeminen esimerkiksi metsästys­reissulla enteili huonoa onnea.

Niin ne ajat muuttuvat: nykyään kuukkelia pidetään onnenlintuna, jonka utelias ja vilkas olemus saa nuotiolla istuvan retkeilijän hyvälle tuulelle.

Närhi on keskikokoinen, noin 35 senttiä pitkä lintu. Sen lento on melko hidasta ja vaappuvaa. Itse asiassa närheä ei tule yleensä sekoittaneeksi kuukkeliin, ainakaan muualla kuin Pohjois-Suomessa, vaan toiseen kirjavaan ja rääkäisyjä päästelevään varislintuun, pähkinähakkiin.

Kuukkeli on Suomen pienin varis­lintulaji, viitisen senttiä lyhyempi kuin närhi. Kuukkeli on tästä kaksikosta vielä selvemmin sopeutunut tiheään ja peitteiseen metsämaastoon: se ei mielellään lähde ylittämään edes isoja aukioita, vaan kaartelee ja pyrähtelee havumetsän siimeksessä lyhyiden ja tylppäpäisten ­siipiensä sekä näyttävien, ruosteen­väristen pyrstösulkiensa avulla.

Luontokuvaajan näkökulmasta kuukkeli on olemukseltaan ja käytökseltään kuin jättiläismäiseksi kasvanut tiainen!

Muistan, kuinka aloittelevana lintu­harrastajana kolmisenkymmentä vuotta sitten pidin närheä lähes mystisenä olentona. Olin toisinaan nähnyt vilaukselta tämän varislinnun, jolla on kaunis tiilenpunainen höyhenpuku ja sähkön­sininen siipipeili. Aina se kuitenkin pakeni minua ja hävisi havumetsän uumeniin ennen kuin sain otettua kuvia.

Närhien kuvaamiseen tarvitaan yleensä piilokoju ja pitkä teleobjektiivi, sillä närhi ei ole lainkaan seurallinen.

Kuukkeli on toista maata. Esimerkiksi tämän jutun kuukkelikuvat on otettu lyhyellä objektiivilla niin, että kuukkeli melkein koskettaa kuvaajaa. Usein kuukkeli istuukin kuvaajan pipolle tai olkapäälle. Seurallisuudessaan kuukkeli taas on tavallaan kuin lintumaailman koira – ihmisen siivekäs ystävä. Etäinen ja hysteerisen arka närhi on luonteeltaan täydellinen vastakohta kuukkelille.

Miten nämä lähilajit voivatkin olla niin erilaisia?

Vaikka närhi ja kuukkeli suhtautuvat ihmiseen niin eri tavalla, pesimäaikana niitä yhdistää salaperäisyys. Pesimäajan koittaessa närhikin muuttuu hiljaiseksi ja vetäytyy kuusikon kätköihin.

Eikä kuukkelikaan mielellään pesi ihmisasutuksen lähettyvillä, vaan nämä molemmat varislinnut ovat pohjimmiltaan rauhaa rakastavia pohjoisten ­metsien erakoita.

Sekä närhi että kuukkeli elävät ­laajoilla alueilla, mutta se ei ole estänyt niitäkin joutumasta silmälläpidettäviksi kymmenien muiden lintulajien tavoin. Silmälläpidettävä on uhanalalaisuuden kategoria niille lajeille, joiden määrät ovat taantuneet tai niiden elinympäristöt ovat uhattuina.

Jos silmälläpidettävän lajin tilanne heikkenee entisestään, se saattaa päätyä varsinaisten uhanalaisten lajien ­joukkoon.

Kuukkeli on tärkeä metsäluonnon ­indikaattorilaji, joka kertoo myös muun vaativan metsälajiston säilymisestä.

Kuukkelimetsiä käyttävät pesimäympäristöinään esimerkiksi haukat, pöllöt ja pohjantikka sekä pikkusieppo ja toisinaan myös liito-orava.

Närhien määrä on Suomessa vähentynyt merkittävästi ja siksi laji on keväällä 2019 liitetty luonnonsuojelun punaiselle listalle. Runsaimmin närhiä on maamme eteläisissä osissa ja laji harvinaistuu kohti pohjoista mentäessä. Kuukkelilla asia menee toisin päin.

Vaikka kuukkeli tulee useimmiten vastaan Lapin-vaelluksilla ja hiihtoretkillä, se on itse asiassa Kainuun ja Koillismaan maakuntalintu.

Aiemmin kuukkeli olikin yleisempi myös Suomen eteläosissa, mutta metsätalouden hävitettyä vanhoja metsiä ­kuukkelikin on taantunut.

Eteläisessä Suomessa on enää muutamia alueita, joissa kuukkelin tiedetään asustelevan, esimerkiksi Ruovesi Pohjois-­Pirkanmaalla ja Ruokolahti Etelä-Karjalassa.