Sotatraumat ja puhumattomuus syy Erikoisjoukkojen Janne Lehtosen ja Mia-Riitan kriisiin ja asumuseroon – ”Janne oli paikalla, mutta ei läsnä”

Jälkiviisaana on helppo todeta, että entisen erikoisjoukkojen sotilaan Janne Lehtosen olisi pitänyt reagoida uniongelmiin jo parikymppisenä, heti ensimmäisen Afganistanin komennuksen jälkeen. Tai viimeistään Somaliassa vuonna 2011, missä Janne oli puoli vuotta merirosvojahdissa.

– Somalian jälkeen jouduin syömään lääkkeitä unettomuuteen. Jotenkin vain sitä meni nuoruuden innossa ja lopulta ajatteli, että tämä kuuluu ammatin luonteeseen.

Puoliso Mia-Riitta ”Mimmu” Lehtonen huomasi muutoksen miehessään toisen Afganistanin komennuksen jälkeen. Perhe eli silloin pikkulapsiarkea.

– Jannessa alkoi olla näkyviä muutoksia. Hän oli herkkä äänille ja mainitsi, että nukkuminen oli hankalaa. Janne oli välillä paikalla, mutta ei enää läsnä.

Reilu vuosi sitten, kun Janne aloitti elämäkertansa Erikoisjoukoissa ― Janne Lehtosen tarina tekemisen yhdessä kirjailija Kati Pukin kanssa, kasautuneet asiat nousivat pintaan. Ne ajoivat myös 14-vuotiaista yhdessä olleen parin liiton ensimmäistä kertaa eron partaalle. Ja koska Janne oli ehtinyt tulla tutuksi Nelosella esitetyn Erikoisjoukot-ohjelman karismaattisena johtohahmona, julkisuuteen tihkuneista Jannen ja Mimmun liiton ongelmista tulikin kansaa ja mediaa kiinnostava asia.

14-vuotiaista yhdessä olleen parin liitto oli viime vuonna ensimmäistä kertaa eron partaalla. Mutta kriisistä selvittiin.

On vaikea sanoa, olisiko ilman Mimmua Jannesta koskaan tullut Merivoimien erikoisjoukkojen sotilasta, joka ehti palvella kolmentoista vuoden aikana niin taistelusukeltajana, tarkka-ampujana ja lääkintämiehenäkin. Teini-ikäisenä Janne liikkui porukoissa, jossa kokeiltiin rajoja; varasteltiin autoja ja käytettiin päihteitä.

– Jannella oli pahan pojan maine, se erilaisuus kai alkuun viehätti kilttiä tyttöä. Huomasin kuitenkin, että Janne ei mennyt pahimpiin hölmöyksiin mukaan. Hänessä oli erilainen kypsyys kavereihin verrattuna.

Kun seurustelu Mimmun kanssa alkoi, kaveripiiri jäi pikkuhiljaa. Aika pian muutamat porukasta saivat hölmöilyistä ensimmäiset rikostuomionsa.

– Vaikka olin rämäpää, niin minussa oli aina jo rauhallinen ja harkitseva puoli. Vaikka tehtiin tyhmiä asioita, niin osasin miettiä, että onko tämä sen arvoista.

Janne kärsi lukihäiriöstä, mutta Mimmun tuella hän päätyi korottamaan numeroitaan. Hän halusi aloittaa Mimmun kanssa samassa lukiossa. Vuosi oli taistelua, mutta lopulta Janne sai keskiarvonsa riittämään lukiopaikkaan. Hän muutti myös Mimmun kanssa yhteen tämän vanhempien luo.

– Minuun teki vaikutuksen, miten Janne huomioi minua. Aloimme heti tehdä kypsiä tulevaisuuden visioita; ajattelin, että tässä on mies, eikä mikään pikkupoika.

Jannen pääseminen puolustusvoimien erikoisjoukkoihin mahdollisti taloudellisesti perheen perustamisen. Esikoistytär syntyi, kun he olivat 21-vuotiaita. Mimmu aloitti myös sairaanhoitajan opinnot.

– Mietin nuorena paljon, mitä alkaisin tekemään, kun en osaa opiskella. Erikoisjoukot tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, että tuohan on unelmatyöni. Kun pääsin testit läpi, ajattelin että teen sitä hamaan tappiin.

Mimmua helpotti, että ensimmäiselle komennukselle ei lähdetty heti.

– Varauduin ja puhuimmekin jo, kun Janne haki joukkoihin, että saattaa tulla pitkiä poissaoloja. Harjoituksia, joissa on isoja riskejä, ehti olla vuosia, joten eka komennus ei tuntunut merkittävästi erilaiselta tai pelottavalta.

Janne ehti tehdä urallaan puolustusvoimissa neljä komennusta; kaksi Afganistanissa ja kaksi Somaliassa. Lisäksi hän toimi myöhemmin yksityisenä turvamiehenä muun muassa Afganistanissa. Joka kerta ennen lähtöä hänen piti kirjoittaa kirje, death letter, joka toimitettaisiin perheelle, jos hän menehtyisi komennuksella.

– Oli yksi elämäni hirveimpiä kokemuksia kirjoittaa kirje ensimmäistä kertaa. Silloin konkretisoitui, että mitä tahansa voi tapahtua. Siinä joutuu pysähtymään sen äärelle, että mitä haluaa sanoa rakkaille, joita ei enää näe. Minusta jokaisen pitäisi joskus tällainen kirje kirjoittaa, Janne miettii.

Mimmu ei saanut tuolloin kirjettä lukea, mutta oli tietoinen, keneltä hän olisi kirjeet pahimman sattuessa voinut pyytää.

– Tiesin aina niiden olemassaolosta, mutta nyt vasta kun ne tulivat kirjaan, sain minäkin ne lukea, Mimmu sanoo.

Pariskunta piti yhteyttä komennusten aikana sähköpostitse. Merillä pystyi soittamaan vain satelliittipuheluita, joissa oli pitkä viive.

Seitsemän vuotta myöhemmin parille syntyi kuopuspoika. Lähellä olevat isovanhemmat ja muutamaksi vuodeksi palkattu au pair olivat apuna, mutta Mimmulla osa vuosista meni sumussa.

– Minulla ei ole ihan kirkkaita muistikuvia noista vuosista. Aika paljon olen suorittanut arkea. Mutta olen saanut toteuttaa myös omat ammatilliset ja perheunelmani enkä ajattele, että olisin luopunut Jannen uran vuoksi mistään.

Pari jatkoi elämänsä rakentamista Suomessa. Vauhdikkaasti käytiin läpi myös kaksi rakennusprojektia. Jannen sotilasuran keskellä valmistui perheen ensimmäinen omakotitalo Keravalle, ja uran jälkeen nykyinen koti Tuusulaan. Rakennusprojektit ruokkivat Jannen unettomuutta.

– Janne ei kovin helposti puhu tunteistaan. Kun huomasin toisen Afganistanin komennuksen jälkeen oireita, yritin vetää häntä vain lapsiperhearkeen takaisin.

Kun Afganistanissa tienvarsipommi räjähti ja osa Jannen osastosta haavoittui, asiaa purettiin ryhmän kanssa yhdessä kolmeen otteeseen.

– Nyt tajuan, että minun olisi pitänyt hakea vielä henkilökohtaisempaa keskusteluapua. Kotona en halunnut puhua, sillä en halunnut siirtää kokemuksia enempää tänne tai mässäillä niillä. Sitten Mimmu olisi saattanut alkaa pelätä tulevia komennuksia. Halusin luoda turvallista kuvaa, että ollaan ammattilaisia, tapahtui mitä vain.

Tiedostamatta Janne kantoi mukanaan stressiä ja ylivireystilaa, joka kuukausia kestävillä komennuksilla jäi päälle. Kun Janne teki Tuusulan-taloa, hän oli hakenut moottorisahaan kaupasta väärän osan. Kun hän huomasi tapahtuneen, moottorisaha lensi takapihalla kaaressa.

– Sitten lähdin nöyrästi ostamaan uutta. Mimmu katsoi keittiöstä, että mitä ihmettä, Janne muistelee.

Nyt muisto naurattaa molempia.

– Oli hyvä, että meillä on pitkä historia, joten ymmärsin, etteivät Jannen äkkipikaiset suuttumiset olleet hänen perusluonnettaan, vaan tulivat stressin mukana.

Toinen jälkiviisaus liittyy sotilasuran jälkeiseen aikaan, jolloin Janne opiskeli palomieheksi ja ensihoitajaksi. Hän teki liikaa ja lähti tekemään aina täysillä.

Palomiesammatin yötöiden lisäksi Jannen yrittäjän työt lisääntyivät: hän perusti crossfit-salin ja jatkoi turvallisuusalan yrityksessä, jonka oli perustanut muiden uransa päättäneiden sotilaiden kanssa. Erikoisjoukot-realityohjelman kuvaukset veivät myös aikaa.

Taas Janne meni ylikierroksille.

– Sotilasuran lopettamiseen liittyy samanlaisia tuntemuksia kuin ammattiurheilijoilla. Tyhjyyttä yrittää täyttää muilla projekteilla. Ajatellaan, että meillä on kovempi kriisinkestävyys, kun sitä on tökitty niin paljon. Minulla se on päinvastoin; huomasin pelastustyötä tehdessäni, että tapahtumat työkeikoilla, jotka kollegat pystyivät ohittamaan, laukaisivat minussa unettomuutta. Kun kriisinkestävyyttä on altistunut kerran, se voi laukaista helpommin oireitakin.

Viime alkusyksystä, kun käynnissä oli vielä kirjaprojekti, Jannella alkoi taas pitkä unettomuusjakso.

– En ollut käynyt kunnolla läpi vanhoja tilanteita. Niitä muistellessa takaumia alkoi nousta pintaan, jotka oireilivat unettomuutena.

Kotona Jannesta tuli taas poissaoleva.

– Puhalsin pelin poikki. Pitää tapahtua joku muutos, eikä asiat voi jatkua enää näin, Mimmu sanoo.

Parille tuli asumusero. Janne muutti yrityksensä asuntoon, mutta kävi tapaamassa Tuusulan kodissa parin poikaa. Esikoinen on muuttanut jo omilleen.

Mimmu tunsi alkuun vihaa; näinkö helposti heidän yhteinen historiansa olisi katoamassa?

– Meillä ei ole aikaisemmin edes sanottu ero-sanaa ääneen. Suututti, että on selvitty vaikka mistä, mutta ei nyt sitten normaalista arjesta? Olisin halunnut korjata välejä, mutta tuossa tilassa Janne ei pystynyt. Oli pakko mennä erilleen.

Julkisuuteen tihkui huhuja Jannen liikkeistä. Eron aikana Janne ehti huomata, mitä tarkoittaa julkisuuden varjopuoli.

– En jotenkin ole osannut suhtautua siihen, että olen julkisuuden henkilö. Tuli yllätyksenä, että meidän ero kiinnosti. Oli omituista, kun yhtäkkiä reviteltiin lehdissä, kenen kanssa minut on nähty tai ketä olisin tapaillut.

Janne huomasi pikkuhiljaa, ettei hän voinut muiden kanssa tai kotoa poissa paremmin.

– Mimmun myötä minulta katosi juuret. Minulla oli koditon olo. Täällä käydessäni huomasin myös, että täällä on ainoa hyvä paikka, jossa sain unta. Mutta en osannut sanoittaa tunteita, olin vain hiljaa.

Mimmu tunsi myös surua ja kaipausta.

– Aistin samaa myös Jannessa. Huomasin loppuvuodesta, että hän meni vain huonompaan suuntaan. Kun olimme alkuvuodesta täällä samaan aikaan, otin esiin, että pitäisikö meidän oikeasti vielä yrittää? Ja haluaisiko Janne palata kotiin?

Janne muutti takaisin kotiin tammikuussa.

Nyt uuden alun jälkeen, pari on keskittynyt pitämään itsestään ja toisistaan huolta. Janne hakeutui Puolustusvoimien kautta terapiaan sekä kävi myös laajassa unitutkimuksessa. Siinä selvisi kroonisia stressin ja työuupumuksen aiheuttamia haittoja.

– Minäkään en olisi selvinnyt eron aikana ilman ulkopuolista apua. Nyt olemme molemmat tunnistaneet, mikä on mennyt vihkoon. Olemme palanneet myös alkuaikojen puhumiseen takaisin ja olemme avoimempia. Ja vaikka yhä on kiireitä, niin joustetaan ja järjestetään toisille aikaa, Mimmu sanoo.

Pari nauttii arkisesta olemisesta. Ruoanlaiton yhteydessä he kutsuvat usein myös lapset ja perhettä koolle. He ovat löytäneet taas myös yhdessä treenaamisen, jonka he ehtivät kadottaa.

– Olemme sillä tavalla perhekeskeisiä, että havahduimme jo muutama vuosi sitten Mimmun työmatkalla Jenkeissä, että mehän ei olla oltu 18 vuoteen kahdestaan reissussa! Nyt hierotaan käsiä yhteen, että päästään reissaamaan enemmän kaksin, kun lapset eivät ole sidoksissa meidän menemisiimme samalla tavalla, Janne haaveilee.

Tänä vuonna parille tuli täyteen 28 yhteistä vuotta. Erokriisi kesti lopulta vain joitakin kuukausia.

– Olen ajatellut, että kriisimme tuntuu lyhyeltä ajalta historiassamme. Vaikka takana on nyt pitkä vuosi ja kaikki tunneskaalat on käyty läpi, niin uskon, että jatkamme tästä eteenpäin yhdessä vahvempana, Mimmu päättää.

Meikki Ia Luhtanen. Tyyli Liisa Kokko. Mia-Riitan vihreä mekko Muotikuu. Korvakorut La Matta. Jannen paita Polo Ralph Lauren. Mia-Riitan kukkamekko Lindex.