”Olen sama hullu akka kotona ja lavalla” – Erika Vikmanin viisu-unelma avasi rankan pelin

Oli pakko voittaa. Erika Vikman, 32, ei antanut itselleen toista vaihtoehtoa osallistuessaan Uuden musiikin kilpailuun jykevällä Ich komme -kappaleella tänä vuonna. Paineet olivat niin kovat, että Erika kuvailee oloa tuskalliseksi. Siksi hän itki hieman ennen kenraaliesitystä – pää alaspäin, ettei meikki sotkeentuisi.

Hän halusi palavasti saada Suomen viimeinkin puolelleen.

– Mua on kohdeltu Suomessa hirveän rumalla kädellä, naisvihaajat vihaavat ja näin, hän sanoo.

Takana oli pettymys vuodelta 2020, kuin ennakkosuosikki Erikasta jäi UMK:ssa toiseksi Cicciolina-kappaleellaan. Tuolloin Aksel Kankaaranta vei voiton Looking Back -balladillaan, mutta hänenkin viisuhaaveensa jäi täyttymättä, sillä Euroviisut peruttiin koronapandemian takia.

Nyt Erikan oli voitettava ja päästävä Euroviisuihin.

Kun Erika nousi 8. helmikuuta Nokia-areenan lavalle, ei kenellekään paikalla olleelle jäänyt epäselväksi, kuka yleisön suosikki oli. Yleisö mylvi. Mutta taas tilanne meni jännäksi. Kansainvälinen raati olisi nostanut Euroviisuihin Goldielocksin kappaleella Made Of, mutta yleisöäänet humauttivat Erikan kirkkaasti voittajaksi.

Ja Erikan unelma toteutui.

– Tunsin sen, että fanit olivat paikalla ja antoivat kaikkensa, et saatais mut viisuihin. Olen heille tosi kiitollinen. Mulla on vankka faniyhteisö Suomessa.

Helsingissä asuva Erika vastaa puhelimeen nopeasti, vaikka käy ilmi, että hän oli unohtanut haastattelun. Hän kertoo olleensa juuri lähdössä kuntosalille, mutta se saa odottaa. Hän ehtii sinne kyllä.

Vuoden 2016 tangokuningattaresta popkuningattareksi muuttunut Erika Vikman kuulostaa rennolta ja sitä hän onkin. Vaikka Erika on menossa Euroviisuihin Sveitsin Baseliin tosissaan, paineet eivät ole samanlaiset kuin UMK:ssa. Euroviisuissa kaikki on isompaa, kilpailijoita on enemmän, mahdollisuuksia suuntaan ja toiseen reilummin.

Jopa Erikan nahkaisessa, mustassa viisuasussa on enemmän kangasta, jotta viisut järjestävä Euroopan yleisradiounioni eli Ebu olisi tyytyväinen. Sellaisenaan esitys ei olisi mennyt läpi. Erika kokee, että helpoin tapa tulla Ebun toivelistaa riittävästi vastaan, oli peittää hänen pakaransa.

Erikasta on ”kaksinaismoralismin huipentuma ja käsittämättömän vanhanaikaista”, että häntä yritetään hillitä. Se kertoo hänestä siitä, että maailma on matkalla konservatiivisempaan suuntaan. Ja silloin naista pitää kontrolloida. Erikan kaltaiset naiset nähdään pelottavina ja vaarallisina.

– Mut mä oon silleen, et ihan sama, mun esitys ei ole kiinni mun persposkista. Ei se mun menoa hidasta, et onko mulla kangasta neljä senttiä tuolla lisää vai ei. En pysty energiasta ja lavapreesensistä hillitsemään, niin helpointa on hillitä asusta.

Euroviisujen semifinaalista emme edes keskustele. Ainoastaan sen verran, miten iloinen Erika on siitä, että hänen esityksensä päättää toisen semifinaalin. Se on hänestä paras paikka.

– Kyllähän mun biisi on semmoinen, että loppukliimaksi on… No, mun biisin loppukliimaksi on paras, mitä missään tämän vuoden euroviisukappaleessa. Se loppuu vähän niin kuin sängyssäkin naisten ilo – nopeasti.

Mutta semifinaaleissa pärjäämisestä hän ei puhu. Erika puhuu suoraan finaalisijoituksesta. Tavoitteena on päästä kuuden kerhoon, mutta hän on tyytyväinen myös siihen, jos on kymmenen parhaan joukossa. Erika haluaa olla realisti viisumenestyksen suhteen.

– Jos asettaisin itselleni, että vain ykkössija kelpaa, niin se olisi henkisesti paljon rankempaa. Joo, mä haluun voittaa, mutta mulle voitto on myös se top10-sijoitus.

Ruotsia edustava vöyriläinen KAJ on ennakkosuosikki, vedonlyöntitilastojen kirkas ykkönen. Erika taas on vedonlyöntitilastoissa oman tavoitteensa sisällä, kuudennella paikalla.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Erika on itse tyytyväinen performanssiinsa. Silloin hän on ylpeä itsestään, oli lopputulos mikä hyvänsä. Kaikki muu on ”ylemmän kädessä”, kuten hän kuvailee.

– Sit pitää vaan hyväksyä lopputulos, Erika toteaa.

Tampereella syntyneen Erikan puheesta kuuluu läpi samanlainen vilpittömyys, mikä paistoi hänestä UMK:n lavalla, kaiken sen räväkkyyden ja niukan asun alta.

Ulkokuori onkin juuri se, mikä erottaa koti-Erikan ja lava-Erikan toisistaan. Lavalla hän toteuttaa fantasiamaailmaansa, pukeutuu ja laittautuu supersankariksi. Vapaalla hän ei jaksa meikata ja kulkee aina ”metsäpirkkona” tuulipuvussa ja lippiksessä.

– Olen ihan sama hullu akka sekä kotona että lavalla. Ei tällaista viittaa jaksaisi kantaa, jos tämä olisi joku rooli tai esitys.

Eikä sitä jaksaisi kantaa silloinkaan, jos ei hakisi vastapainoa kaikelle liikunnasta ja luonnosta. Nytkin Erika olisi jo kuntosalilla, jos ei olisi vastannut puhelimeen. Hän tykkää myös pelata tennistä.

Parasta kuitenkin on, kun pääsee Peppi-koiran kanssa metsään. Pieni ranskanbulldoggi on Erikan oma turvatyyppi, joka maadoittaa kiireen keskellä.

Erikan kevään suuren murhe onkin ollut, ettei hän ole ehtinyt olla niin paljon Pepin kanssa kuin haluaisi. Euroviisuissakin on keksittävä maadoitukset jostain muualta, sillä koira ei pääse Sveitsiin mukaan, vaikka Erika sitä puolitosissaan toivoikin.

– Se jää tyttöystäväkoiran luo. Pepillä on siis tyttöystävä eli Peppi on lesbo. Hän jää tämän tyttöystäväkoiransa luo hoitoon. Ne ovat varmasti tosi onnellisia yhdessä.

Jos Erika sijoittuu Euroviisujen finaalissa kymmenen kärkeen, hän uskoo urallisiin mahdollisuuksiinsa Euroopassa. Siihen hän ei kuitenkaan usko, että ura hiipuisi, jos viisumenestystä ei tule. Ei, vaikka Euroviisuja pidetään sen suhteen kirouksena – jos siellä floppaa, floppaa Suomessakin.

– Mulla on jo fanikunta, ei se mua hylkää, kävi miten kävi, Erika toteaa.

– Tämä ei ollut mikään tähdenlento.

Erika arvelee, että Euroopassa on maita, joihin hän voisi hyvin tehdä klubikeikkoja. Ainakin Amsterdamissa, Lontoossa ja Madridissa vastaanotto oli ”todella kuuma”, kun hän kävi siellä esiintymässä viisuihin liittyen.

Ne, joihin Erikan musiikki uppoaa, se todella uppoaa. Hän kerää ympärilleen intohimoisia ihailijoita – ja myös niitä, jotka eivät voi sietää häntä. Sekin sopii Erikalle. Hän aiheuttaa mieluummin polttavia mielipiteitä hyvässä ja pahassa kuin olisi laimea.

– Tietynlaiset ihmiset pitää musta ja mun musasta. Ja kun heitä löytyy joka maasta, se ei ole silleen maakohtaista.

Erika Vikman tuntee työnsä esiintyvänä artistina hyvin merkitykselliseksi. Hän kokee kulkevansa faniensa kanssa yhteistä matkaa. Molemmat tahot saavat toisistaan rohkeutta, voimaa ja inspiraatiota itselleen.

– Se on se suola, miksi tätä tahtoo tehdä. Se, että sillä on vaikutusta ihmisten elämään, etenkin naisten ja queer-yhteisön.

Jälkimmäinen on yksi syy sille, miksi Erika halusi nimenomaan Euroviisuihin. Se on turvallinen ja tärkeä tapahtuma queer-yhteisölle. Mutta Erika ei halua ottaa kantaa viisujen poliittisuuteen.

– Viihde on viimeinen asia, mitä mä lähden boikotoimaan.

Ja vaikka Erikaa on myös vihattu paljon, hän saa paljon enemmän hyvää palautetta. Inhottavia kommentteja tulee harvoin päin naamaa, ei oikeastaan enää edes hänen sosiaalisen median kanaviinsa. Sitä on enemmän ”Facebookin +50-palstoilla”.

– Siellä, missä ihmiset eivät tiedä, että kiusaaminen on out. Se on ihan mahtavaa, sillä he tekevät musta koko ajan vaan kuuluisamman, kun paukuttelevat siellä algoritmeja. He ovat hyviä pikkuapureita mulle.

Viisuhaave Erikalla on ollut pitkään, mutta hän ei tunnista mitään rajaa, milloin se on alkanut. Ennen kaikkea hän on halunnut pop-artistiksi isoille lavoille.

– Kun lapsena katsoi Euroviisuja, niin totta kai ne viehättivät ja tuntui siltä, että olisipa itsekin tuolla joskus.

Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun viisut on veisattu ja Erika palaa Baselista Helsinkiin? Onko seuraava askel jo mietittynä? Sitä verhoa Erika ei ole vielä valmis raottamaan.

– Jos paukuttelee henkseleitä ennen kuin asioita on tapahtunut, niin sit käy huonosti. Mut tietynlaisia isoja haaveita löytyy.

Onko Erikalla olo, että hän elää Euroviisujen myötä unelmaansa todeksi? Kyllä ja ei, hän vastaa. Häntä ehkä jopa vähän ärsyttää se, miten Euroviisuihin pääsystä puhutaan.

– Et aa, tämä on niin unelmaa! Mutta se on myös rankkaa peliä, koko ala. Se ei ole mitään hattaraunelmaa, vaan se on rankkaa työtä, johon harva pystyy. Tämä vaatii vahvaa päätä ja kroppaa. Pitää tehdä entistä enemmän töitä, että saa otettua tästä unelmasta kaiken irti.