Erämaasta muillekin kuin eräjormille

Kirjoittamisen riivaus ja ihanuus

Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin. Kosmos, 167 s.

Romaanikirjailijana ansioituneen Helmi Kekkosen esseeteos paneutuu kirjoittamisen mielekkyyteen ja kirjoittajan arkeen itsekriittisesti ja ylpeydellä. Teos yhtäältä romantisoi kirjailijan työtä, toisaalta osoittaa sen olevan tosiaan työtä – vaativaa muttei taloudellisesti palkitsevaa. Tapausesimerkkinä on romaani Liv! (2024), jonka vaiheita kirjoittaja avaa muistiinpanojen ja kustannustoimittajan kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Romaanin syntyprosessista lukeminen on kiinnostavaa myös ammatikseen kirjoittavalle. Yleisempi kirjoittamisen pohdiskelu jää sen sijaan päiväkirjamaiseksi, historiallinen ja yhteiskunnallinen taso turhan ohueksi. Rytmillisesti taidokkaassa tekstissä ihmetyttävät ”pisara loputtomassa tarinoiden meressä” ja ”isossa kuvassa” -tyyppiset fraasit. Kuluneet ilmaisut ja kielikuvat kun eivät Kekkosenkaan mielestä kuulu hyvään kieleen.

Meditatiivinen eräkirja

Anna Koikkalainen: Yksinvaeltaja. Mitä olen oppinut tunturissa. Gummerus, 224 s.

”Älä koskaan lähde yksin tunturiin”, opastaa Urho Kekkosen kansallispuiston tunturivaeltajan käsky. Esikoistietokirjailija Anna Koikkalainen on lähtenyt, useita kertoja. Yksinvaeltaja kertoo hänen seikkailuistaan erämaassa. Havainnollinen tietokirja antaa käytännön ohjeita vaellusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lisäksi siinä eritellään yksinvaeltamiseen sisältyviä riskejä. Kyseessä ei kuitenkaan ole tyypillinen eräopas, vaan kirjoittaja keskittyy yksin olemisen kokemukseen ja luonnon havainnointiin: ”Lumilaikut vitkastelevat tunturien pohjoisrinteillä, pikku notkelmissa, purojen yläjuoksujen katoksina.” Tunturi on Koikkalaiselle ”henkinen, ruumiillinen, kosminen tila”, jonka aika on ”luonnon aikaa, maailmankaikkeuden aikaa”. Kaunis, meditatiivinen tietokirjaproosa pitää otteessaan sellaisenkin lukijan, jota eräjormailu ei kiinnosta.

Elämää ja (seksuaali)politiikkaa

Olivia Laing: Ruumiin rajat. Kirja vapaudesta. [Everybody. A Book about Freedom, 2021.] Suom. Sirje Niitepõld. Teos, 381 s.

Mikä yhdistää feministejä, homoaktivisteja ja kansalaisoikeusliikettä? Olivia Laingin sanoin pyrkimys vapautua ”ruumiin ominaisuuksiin perustuvasta sorrosta”. Brittiläisesseistin toinen suomennettu teos analysoi ruumiillista vapautta Susan Sontagin, Malcolm X:n ja Nina Simonen kaltaisten merkkihenkilöiden kautta. Keskiössä on 1900-luvulla elänyt psykoanalyytikko Wilhelm Reich, jonka teorioita kirjoittaja esittelee ja koettelee. Eri elämäntarinoita ja ajattelijoita vertailemalla avautuu näkökulmia terveyden, seksuaalisuuden ja vallan teemoihin, mutta teos nojaa lähdeaineistoihin liikaa. Kun Laingin oma ääni välillä kuuluu, se kantaa: ”Nautinto on pelottavaa, ja niin on vapauskin. Siinä on avoimuutta ja rajattomuutta, joka on syvästi uhkaavaa sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Vapaus herättää vastakkaisen toiveen tiukentaa, kiristää, kieltää, jopa tuhota.”