Entinen Leijonien valmentaja tyrmää Jukka Jaloseen kohdistuneet löysät väitteet puppuna: "Hänen pelitapansa ei ole syypää suomalaisten junioreiden tason romahtamiseen"
Maailmanmestaruutta ja Suomen mestaruutta valmentamassa ollut Timo Lehkonen pitää Jukka Jalosen valmentamaan pelitapaan kohdistunutta kritiikkiä perustelemattomana ja vääränä.
Toimittaja Harri Pirisen uutuuskirjassa Amatööreistä ammattilaiseksi esitetään väite, jonka mukaan Jukka Jalosen Leijonien pelitapa olisi syypää suomalaisten junioreiden tason romahtamiseen. Väite on kuitenkin kyseenalainen, ja sen tueksi tuodut kommentit jäävät epäselviksi ja perustelematta.
Pirinen on haastatellut pelaajatarkkailijoita, huippuvalmentajia ja maajoukkuepelaajaa, mutta mielenkiintoista on, että yksikään haastateltava ei ole esittänyt kritiikkiään omalla nimellä. Tämä herättää kysymyksiä myös siitä kuinka rakentavaa keskustelu oikeastaan on, jos kritiikki esitetään nimettöminä heittoina.
Jalosen Meidän peli -pelitapaa moititaan passiiviseksi. Ihmettelen, että edelleen monella asiantuntijalla ja arvostelijalla on virheellinen mielikuva siitä, että suomalainen Meidän peli -pelitapa olisi jotain hidasta peliä, jossa on paljon viivelähtöjä ja peli olisi normaalia taktisempaa. Näin se ei todellakaan ole.
Mitä se Meidän peli sitten oikein tarkoittaa?
Meidän peli on tilanteiden tunnistamista ja tilanteisiin parhaiten sopivan ratkaisun tekemistä. Pelaajille opetetaan ja annetaan vaihtoehtoja ratkaista pelitilanteet kiekollisena ja kiekottomana mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Meidän peli ei sulje mitään vaihtoehtoa pois, vaan antaa pohjaa valinnoille ja pelin logiikan ymmärtämiselle.
Pelitaito on taidoista vaikein. Taitavan pelaajan erottaa siitä, että hänellä on enemmän valintoja pelitilanteissa eli ratkaisumalleja, joista hän pystyy suoriutumaan älykkäämmin, taitavammin ja nopeammin kuin keskikertainen pelaaja. Taitavat pelaajat pystyvät ymmärtämään ja näkemään pelin kokonaisuutena ja osaavat liikkua oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti. Pelin logiikan ymmärtäminen on tärkeintä, jotta pelaajat pystyvät pelissä ajattelemaan keskenään samankaltaisella tavalla.
Pystysuunnan pelaaminen voi kuulua Meidän peliin samoin kuin viivelähdöt. Pelitavalliset asiat eivät ratkaise, vaan kyky tunnistaa tilanne ja tehdä siihen parhaiten sopiva pelillinen ratkaisu. Pelkkä into ja päätön luistelu ja reagointi ei riitä, jos ei ymmärrä peliä. Passiivinen peli ja viivelähdöt voivat olla hyvä asia, jos peli kutsuu sitä.
Ajatellaan MM-kisoja ja olympialaisia, joissa tavoitteena on aina voittaa mestaruuksia. Pelin taktinen puoli vaihtelee vastustajan mukaan, jotta voittoja tulisi. Ei siellä enää kehitetä pelaajia, vaan yritetään saada joukkueesta kaikki irti ja pelata hyvää yhteistyöjääkiekkoa.
”Ihmettelen kritiikin antajia: ovatko he olleet edes katsomassa, miten meidän juniorit pelaavat omissa sarjoissaan?”
Suomalaisten juniorien tason romahtamisen syyt ovat aivan toisaalla kuin yksittäisessä pelitavassa. Tällä hetkellä meidän nuoret harjoittelevat, pelaavat ja kilpailevat liian vähän ja myös peli vuotaa. Näen kauden aikana paljon nuorten U16–U20 -pelejä ja voin sanoa, että pelaajat pelaavat epäpeliä, jolla ei todellakaan ole mitään tekemistä Meidän pelin kanssa.
Meidän peli on yhteistyöjääkiekkoa, kun nyt peleihin on tullut yksilökeskeistä minäminä-jääkiekkoa. Tarkoitan yksilökeskeisellä pelillä sitä, että pelaaja lukitsee yhden vaihtoehdon eikä osaa tai ei haluakaan skannata, olisiko muitakin vaihtoehtoja tarjolla, mitä peli pyytäisi.
Siksi ihmettelen kritiikin antajia: ovatko he olleet edes katsomassa miten juniorit pelaavat omissa sarjoissaan?
Peleissä pitäisi olla näkyvissä rakenne–reagointi–rytmi, jolloin voisimme puhua suomalaisesta pelitavasta. Monella juniorijoukkueella ei ole tietoakaan moisista pelillisistä asioista, joten on aikamoista puhua, että Jalosen pelitapa estäisi nuorten pelaajien kehittymisen.
Puppua, sanon minä.
Seurojen nuorten kilpajoukkueiden valmentajat voivat ottaa omaan piikkiinsä, jos lähtevät kopioimaan ammattilaisjääkiekon pelikirjoja tai pelitapoja junioripuolelle ymmärtämättä, mistä pelitavassa on kyse. Seuran laadunvalvojien vastuulla on, että näin ei tapahdu.
Lasten ja nuorten kanssa kannattaa kuitenkin pelata paljon, koska pelaamalla oppii vain pelaamalla. Harjoittelemalla pelinomaisissa tilanteissa pelaajaa oppii havainnoimista, päätöksentekoa ja toimintaa, mikä edistää pelaajan pelitaitoa ja yhteistyötä, joka on joukkuepelin ydin.
Kun puhutaan Jukka Jalosen kolmen maailmanmestaruuden ja yhdestä olympiakullan voittamisesta, ei voida unohtaa historiaa ja sitä, miten Suomi on menestynyt jo ennen Jalosenkin aikoja.
Voittojen peruselementtinä on ollut rohkea yhteistyöjääkiekko ja uskon, että se tulee tulevaisuudessakin olemaan suomalaisen pelillisen identiteetin kivijalka.
Kirjoittaja on toiminut jääkiekkovalmentajana Suomen miesten A-maajoukkueissa, jotka ovat voittaneet olympia- ja MM-pronssia. Hän on ollut apuvalmentajana voittamassa myös alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden ja Suomen mestaruuden HPK:ssa. Hän on entinen NHL-varattu maalivahti, joka edusti liigatasolla TPS:ää, Jokereita, HPK:ta ja TuToa – ja on toiminut eri seuroissa valmennuspäällikön tehtävissä pelaajauransa jälkeen.
