Ystäväni teki, niin kuin useat sinkut tekevät – lähti elokuviin uuden Tinder-tuttavuutensa kanssa. Teattereihin oli tullut Fifty Shades of Grey, ja jostain syystä elokuvan seksiteema oli jäänyt molemmille hämäräksi.
”Kun nainen näkee elokuvassa sen leikkihuoneen, ajattelin että oh shit. Kun aktikohtaukset alkoivat, en tiennyt, minne katsoa”, ystäväni kertoi.
Treffikumppanit vilkaisivat toisiaan, tunnelma elokuvasalissa jähmettyi.
Tämä oli tietenkin parasta, mitä treffeillä saattoi tapahtua. Tavanomaisista leffatreffeistä tuli testi siitä, kuinka uusi ihminen toimii epämukavuusalueellaan.
Tinderiä moititaan usein pinnalliseksi, ja sitä pidetään enemmän itsetuntopelinä kuin elämänkumppanin hakukoneena. Sovellus toimii niin, että puhelimen ruudulle tulee kasvot, joista pitää valita kyllä tai ei päästäkseen selaamaan uusia kasvoja ja profiileja. Ulkonäkö on epäilemättä ratkaiseva tekijä valinnassa, mutta toisensa klikanneet määrittävät, miten suhde kehittyy.
Mobiilideittailun aikakaudella kuulumiskierroksiin ei tuhlata aikaa, vaan treffit sovitaan nopeasti, jos sellaiset ovat tullakseen. Koska hurmaamisen ja hurmaantumisen mahdollisuus kestää vain hetken, toisesta on päästävä selvyyteen heti.
Viisas testaa jo ensitapaamisella uuden tuttavuutensa itselleen tärkeitä ominaisuuksia, kuten kanttia, suhtautumista muihin ihmisiin ja kykyä myötätuntoon.
Jaettu kokemus, vaikka erikoinen, on hyvä keino tutkia niitä: suostuuko treffikumppani ratsastamaan islanninhevosilla, saako hän raivarit hävitessään hohtogolfissa tai esittääkö hän mielellään puolisoasi firman kesäjuhlissa? Teot kertovat ihmisestä kaiken tarpeellisen.
Mitä tapahtui ystävälleni ja hänen Tinder-treffilleen, kun viimeinenkin ruoska oli ripustettu elokuvassa naulakkoon? He puhkesivat salin ulkopuolella nauruun. Kiusallinen kaksituntinen lähensi tuntemattomia ja tapaaminen muuttui romanttisiksi yllättävän intiimiytensä takia.
Onnistuneilla treffeillä epämukavuusalue sai piiskaa.
Pariskunta tapailee edelleen.
