Enni Rukajärvi muistuttaa, että lumilautailun juuret eivät ole kilpaurheilussa. Se näkyy lajissa yhä, vaikka huippulautailijat ovat vuosikausia olleet ammattilaisia niin fysiikan, ajankäytön kuin taloudellisten korvausten suhteen.
– Olympialaiset ovat iso juttu, eikä kilpailuja pidetä toisarvoisina, mutta lautailijat asennoituvat niihin vähän eri lailla. Osittain se on tietoista: halutaan pitää tämä juttuna, jota tehdään siksi, että se on niin siistiä. Mutta yhä enemmän on myös niitä, jotka haluavat ennen kaikkea voittaa.
Yhtä lailla stereotyyppinen on toisaalta kuva lumilautailijoista omana heimonaan: ei paljoa stressata syömisistä tai leposykkeistä ja juodaan olut tai poltetaan savuke, jos siltä tuntuu. Ammattilaisten elämä on kuitenkin ajoittain hyvin hektistä.
Laji myös kehittyy nopeasti. Uusia ja entistä vaikeampia – ja vaarallisempia – temppuja haetaan jatkuvasti.
Rukajärven, 27, ura lähti nousukiitoon, kun hän voitti TTR-kiertueen kaudella 2009–2010. Seuraavana vuonna hänestä tuli historian ensimmäinen slopestylen maailmanmestari. Vuonna 2017 hän voitti WST-kiertueen MM-kisoissa big airin MM-hopeaa. Suuren yleisön tietoisuuteen Enni Rukajärvi nousi kuitenkin edellisten talvikisojen olympiahopeallaan slopestylessa.
Rukajärvi valittiin Urheilugaalassa Vuoden esikuvaksi 2017. Menestyneenä pioneerina hän on esikuva myös lajin sisällä, etenkin tytöille.
Rukajärvi antaa mieluummin tekojen puhua, mutta ei arastele ottaa kantaa arvokysymyksiin, kuten tasa-arvoon urheilussa. Naisten laskemista ei vieläkään arvosteta yhtä paljon kuin miesten, vaikka tilanne on parantunut vuosikymmenen takaisesta.
– En halua jäädä miesten varjoon. Olen halunnut olla yhtä hyvä kuin miehet, opetellut uusia temppuja ja puskenut eteenpäin sitä kautta, Rukajärvi sanoo.
Lumilautailu ei ole urheiluympäristönä epätasa-arvoisimmasta päästä, mutta ilmaiseksi mitään ei saa sielläkään. Esimerkiksi oloiltaan haastaviin ja suuren näkyvyyden big air -kaupunkikisoihin naiset eivät ole aina päässeet.
– Porukka ei aiemmin luottanut, että me selvitään ja pärjätään siellä. Pitää päästä näyttämään, mitä osaa, että muut eivät saa päättää naisten puolesta. Nyt tilanne on mielestäni se, että järjestäjät ymmärtävät, että me kuulumme kaupunkikisoihin.
Yksi ulottuvuus asiassa on raha. Lumilautailussa naisten ja miesten palkintorahat ovat nykyisin usein samat, ja kuvauksia sekä sponsorisopimuksia tarjotaan molempien sukupuolten huipuille.
Siinä, mitä esimerkiksi vaatefirmat toivovat mies- ja naislaskijoilta, on kuitenkin eroja.
– Vaikka ei ihan suoraan sanottaisi, joillekin firmoille on tärkeämpää näyttää hyvältä kuin olla hyvä siinä, mitä tekee. Jos siihen menisi mukaan, saisi varmaan enemmän sponsoreita, mutta ei kiinnosta. En ole rinteessä keikistelemässä vaan laskemassa, Rukajärvi tokaisee.
Virallisista summista ei ole tarkkoja tietoja, mutta Enni Rukajärven on arvioitu olevan yksi parhaiten ansaitsevista suomalaisista yksilöurheilijoista. Vuonna 2014 hänen tulonsa olivat yli 200 000 euroa.
Sittemmin ne ovat hieman laskeneet, sillä Rukajärvi on kieltäytynyt sponsoreista, joiden katsoo olevan ristiriidassa omien arvojensa kanssa. Hän hylkäsi muun muassa ison energiajuomajätin jatkosopimuksen.
– En tuomitse muiden valintoja, mutta haluan itse edustaa vain sellaisia yrityksiä, joiden toiminnan voin allekirjoittaa. Julkisuus ei ole minulle tärkeää, mutta kun se nyt kuuluu tähän hommaan, voin sen avulla yrittää edistää tiettyjä asioita.
Yksi tärkeä asia on ilmastonmuutoksen torjuminen. Rukajärvi tukee monia alan järjestöjä ja on parin muun suomalaislautailijan tavoin mukana Yhdysvalloista rantautuneessa Protect our Winters -ilmastoliikkeessä. Talven perässä maailmaa kiertävät lautailijat näkevät konkreettisesti, miten jäätiköt sulavat, lumet katoavat ja erilaiset sään ääri-ilmiöt lisääntyvät.
Lentokilometrien kertyminen kiusaa Rukajärveä, mutta se on asia, jolle ammattilautailija ei mahda mitään.
– Yritän hyvittää lentämistä arjen valinnoilla ja muilla kompensaatioilla sekä pitämällä ympäristöasioita esillä.
Enni Rukajärven kotipaikka on yhä Kuusamo. Lapsuudenkodin maatilalta Rukajärven rannalta on matkaa tunturille vain seitsemän kilometriä.
Rukan rinteillä 10-vuotias Enni opetteli lumilautailemaan. Siellä hän yhä harjoittelee, nyt maailman vaikeimpia temppuja.
– Kulkuyhteyksien takia voisi olla hyvä asua muualla, koska lennän muutenkin kisojen ja kiertueiden takia liikaa. Kokeilin parina kesänä asua Helsingissä, mutta en pitänyt siitä. Pidän rauhasta, hiljaisuudesta ja luonnossa liikkumisesta.
Etelä-Koreassa Enni Rukajärvi on Suomen lumilautajoukkueen ainoa nainen, kuten niin usein isoissa kisoissa. Miehiä pääsi kisakoneeseen seitsemän.
Suomalaislautailijoita on noussut olympialaisten palkintopallille vuodesta 2006. Rukajärven lisäksi Pyeongchangissa on aiemmista mitalisteista mukana Vancouverin halfpipen hopeamies Peetu Piiroinen. Lautailijat lasketaan mitalitoivoihin nytkin.
Mutta tuskin on katastrofi, vaikka tavoite ei toteutuisikaan. Ehkä siksi, että he laskevat muista syistä – tekevät omaa siistiä juttuaan.
Lumilautailun naisten slopestylen karsinnat sunnuntaina 11.2. TV2 kello 11.40 alkaen.
Lähteet: Koillissanomat, Yleisradio.
Teksti Susanna Luikku
