En pidä koirista ja netistä löysin paikan, jossa voin tunnustaa sen – Se vain kasvatti koirainhoani

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Sanon suoraan heti kättelyssä: en pidä koirista. En pidä niiden hajusta. En pidä siitä, miten ne hyppivät kemiallista pesua vaativien housujeni päälle. En pidä varsinkaan niiden tavasta ”tutustua” ihmiseen. (Ylipäätään en pidä siitä, että alapäätäni tökitään, ellei joku voi sen avulla selvittää, onko minulla papilloomavirus.)

En usko, että eläimet ovat yhtä arvokkaita kuin ihminen. En voi käsittää, että Yhdysvalloissa tehdään 15 000 dollarin leikkauksia lemmikeille; maassa, jossa edes kaikilla ihmisillä ei ole varaa terveydenhuoltoon.

Olen pitkään pitänyt tämän tunteen omana tietonani, sillä sen tunnustaminen, ettei pidä koirista on kuin väittäisi Talibanilla olevan hyviä ideoita.

Kuulin kuitenkin hiljattain kaltaisteni ihmisten yhteisöstä: Dogfree-subredditistä. En käytä Reddit-palvelua juuri lainkaan, mutta r/Dogfreen iskulause vangitsi minut heti: ”Emme pidä koirista.” En ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä tabuksi kokemaani mielipidettäni kirjoitettuna näin suoraan.

Ensimmäisenä päivänä sivustolla en malttanut lopettaa lukemista. Suurin osa julkaisuista käsittelee koiranpuremia, valittaa koirien läsnäolosta julkisilla paikoilla ja nurisee jalkakäytävien jätöksistä, haukunnasta ja muista haittavaikutuksista.

Erään postauksen otsikko kuului: ”Se, että ne hengittävät suu auki kieli roikkuen, riittää siihen, etten halua olla missään tekemisissä niiden kanssa.” Kun luin omia epäsuosittuja ajatuksiani toisten kirjoittamina, tunsin huumaavaa ymmärretyksi tulemisen iloa – selkeän, katarttisen huokauksen.

Subredditin usein kysyttyjen kysymysten osiosta löytyy vastaus yleiseen olettamukseen, jonka mukaan ongelmamme koskee vain huonosti käyttäytyviä koiria ja välinpitämättömiä omistajia. ”Vaikka tämä voi olla karvas pala niellä”, moderaattorit kirjoittavat, ”me tässä subissa emme yksinkertaisesti pidä koirista.”

Muutama huono kokemus kiteyttää elinikäisen koirainhoni. En vain inhoa koiria, olen niille myös allerginen. Kun olin yhdeksän, minut haettiin kotiin kesken ystäväni yökyläjuhlan. Hänen mäyräkoiransa möyri tyynyni yli ja silmäni turposivat umpeen.

Muistan yhä nöyryytyksen, puhelun vanhemmilleni, erityisvahvasta Benadrylista seuranneen paksun tokkuran sekä kivuliaan vinkunan keuhkoissani, kun huuhtelin kasvojani hanan alla kahdelta aamuyöllä. Se oli ensimmäinen kosketukseni totuuteen: maailma kuuluu koirille, minä olen vain sivustakatsoja.

Myöhemmin olen joutunut koirien kanssa pelottaviin tilanteisiin, koska ne ovat yrittäneet ”suojella” omistajiaan. Lukiossa poikaystäväni kämppiksellä oli pitbull. Se pelotteli minua joka kerta, kun kävin heidän luonaan. Kämppis seisoi vieressä ja nauroi. ”Se on ystävällinen!” hän tokaisi vähättelevästi. (Koiraton väki inhoaa tätä lausahdusta.)

Kun muutimme nykyiseen taloomme, naapurin valtava koira loikkasi pihallemme. Se syöksyi raivokkaasti haukkuen suoraan minua kohti. Se luultavasti luuli meitä tunkeilijoiksi. Karjaisin ärräpään, mutta naapuri ei tehnyt mitään. Ehkä siksi en koskaan viitsinyt tutustua heihin.

Yksikään näistä kohtaamisista ei tietenkään ollut erityisen vaarallinen. Ne vakiinnuttivat kuitenkin käsitykseni siitä, että koirat ovat parhaimmillaan ällöttäviä ja pahimmillaan uhkaavia. Hiljattain olin seurueessa, johon kuului lasten rekonstruktiivinen plastiikkakirurgi. Hän kertoi työstään kauhistuttavissa onnettomuuksissa loukkaantuneiden lasten kasvojen korjaajana.

Joku kysyi: ”Kun näet työssäsi tuollaista, mikä on yksi asia, jota et koskaan tekisi?” Hän vastasi hiljaa: ”En koskaan hankkisi pitbulla.”

Useimpien mielestä tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Valtaosa amerikkalaisista omistaa lemmikin, ja suosituin valinta on koira. Amerikkalaiset ovat kiintyneempiä koiriinsa kuin kissoihin tai muihin eläimiin. Suurin osa koiranomistajista sanoo, että koira on perheenjäsen siinä missä ihmisetkin.

Jos olisi pakko valita, 39 prosenttia amerikkalaisista pelastaisi mieluummin lähimmän lemmikkinsä kuolemalta kuin yhden ihmisen. En ehkä ymmärrä tätä sidettä, mutta tiedän, ettei sitä voi kiistää.

Kaikki tämä synnyttää paljon tukahdutettua koiravastaisuutta, jonka purkaminen r/Dogfree-alustalla tuntui vapauttavalta.

Dogfree tarjosi viimein paikan, jossa inhon voi purkaa. Voi päästellä ilmoille ärsytystä siitä, kun jonkun sohvalla on "koirahuopa", jonka päälle minun oletetaan istuvan, vaikka se on täynnä karvoja ja ties mitä muuta. Raivoa tapauksesta, jossa koira hyökkäsi kuusivuotiaan tytön kimppuun. Ja sen äärimmäisen hämmennyksen, jonka herättää tilanne, jossa ihminen kerää koiran, eläimen, kakkaa pieniin pusseihin, jotka moni ihminen jättää sitten lojumaan ties minne.

Kun luen Dogfree-keskusteluja, tunnen olevani oikeassa vihassani koiria kohtaan.

Redditin Dogfreen 56 000 käyttäjästä 57 prosenttia on naisia, kertoo vuonna 2019 tehty epävirallinen kysely. Siihen vastasi 2 000 itseään yhteisön jäseneksi ilmoittanutta. Suurin osa jäsenistä asuu Pohjois-Amerikassa. Monet hakeutuvat subredditiin, koska kokevat sosiaalista painetta pitää koirista.

Toinen syy on ärtymys siitä, että ihmiset asettavat koirat ihmisten edelle. Monet heistä eivät yksinkertaisesti ole koskaan pitänyt koirista. Useimmat eivät ole allergisia, mutta moni pelkää ainakin joitakin rotuja. Subreddit ei ole eläinvastainen: alle neljännes jäsenistä on täysin lemmikittä ja aikoo pysyä sellaisena. Monet jäsenistä haaveilevat kissasta.

Yksi käyttäjistä on nimimerkki GemstoneWriter. Hän on 19-vuotias ja ollut mukana noin yhdeksän kuukautta. Hänen mielestään koirat ovat äänekkäitä ja likaisia. Silti hän yrittää nähdä koiranomistajat ”eksyneinä, ei vihollisina”, hän kertoi minulle Reddit-keskustelussa. Hän suostui esiintymään vain käyttäjänimellään.

Häntä häiritsee, että jotkut kohottavat koirat lähes ihmislapsen asemaan. Hän ei juurikaan kerro muille vihaavansa koiria, ja Dogfree saa hänet tuntemaan olonsa vähemmän yksinäiseksi. Kun koira hyökkää jonkun kimppuun, hän ilahtuu siitä, että subredditin väki asettuu uhrin puolelle eikä puolustele koiraa tai sen omistajaa.

Kaakkois-Englannissa asuva 41-vuotias Emma Allum kuuluu yhteisöön. Hän hermostuu, kun isot koirat kaartavat hänen suuntaansa tai tuijottavat häntä. ”En pidä siitä, kun ne nuolevat minua”, hän kertoi minulle. ”Enkä siitä, kun kävelet rauhassa omissa oloissasi ja yhtäkkiä iso koira haukahtaa suoraan korvaan aidan takaa.”

Zoom-keskustelumme aikana oli erikoista kuulla nämä ajatukset toisen suusta; jos koira nuolee minua, mietin yleensä vain, milloin pääsen suihkuun.

Allumin koirapelko kärjistyi useiden ahdistavien tilanteiden takia. Kerran koira yritti nuuskia hänen vauvaansa rattaissa, toisella kertaa koira syöksyi häntä kohti pellolla. Koirat ovat kuitenkin suosittuja hänen seudullaan, joten koiria pelkäävä ”saa tuntea olonsa vähän pöljäksi”, hän sanoi. Subredditissä näin ei ole: siellä kukaan ei ole pöljä.

Koirien inhoamisen varaan rakennettu subreddit on esimerkki ”negatiivisuusyhteydestä”, yhteisöstä, jonka jäseniä yhdistää asia, josta he eivät pidä. Politiikassa sama ilmiö tunnetaan negatiivisena puolueellisuutena.

Useat tutkimukset – joihin minua ei, uskomatonta kyllä, ole pyydetty mukaan – osoittavat, että samaa henkilöä vihaavat lähentyvät toisiaan enemmän kuin samaa henkilöä ihailevat. Vaikuttaa sitlä, että arvostamme riskiä, jonka toinen ottaa paljastaessaan jotakin näin epämiellyttävää; jos jaamme saman näkemyksen, se on vain plussaa.

Maailmassa, jossa melkein kaikki pitävät matkailusta, vaeltamisesta ja kahvista, oma heimosi muodostuu niistä, jotka vihaavat samoja asioita kuin sinä. ”Koska negatiivisten asenteiden paljastaminen on harvinaista ja voi aiheuttaa sosiaalisia seuraamuksia, ihmiset pitävät niitä erityisen informatiivisina”, yksi näistä tutkimuksista tiivistää.

Totuus on, että mitä enemmän selasin r/Dogfree-foorumia, enemmän inhosin koiria. Samalla näin yhä vähemmän muita näkökulmia. Sivusto muistutti tauotta uusista tavoista, joilla koirat voivat olla ällöttäviä. En tavallisesti ole vainoharhainen koiranpuremien suhteen, mutta Dogfreetä lukiessani raatelut alkoivat tuntua yleisiltä.

Koiranomistajat eivät saa kirjoittaa subredditiin, joten emme kuule heiltä esimerkiksi, millä sanoilla he toivoisivat meidän ilmaisevan, ettemme halua silittää heidän koiraansa. Olen varma, ettei yksikään koirien ystävä innostu tästä jutusta ja ala kaverikseni, mutta tuntuu siltä, että aktiivinen osallistuminen koiria inhoavan ryhmän keskusteluihin ja läheinen ystävyys koiraansa palvovan omistajan kanssa olisivat vaikea yhdistelmä.

Luin ilmeisesti niin paljon koiravastaista sisältöä, että puhelimeni algoritmit huomasivat sen. TikTok tarjosi videon naisesta, jonka ylähuulen pitbull oli repinyt irti. Video tuntui kuiskaavan: Tiedämme, mistä pidät. Pidät koirien vihaamisesta.

Jonkin ajan kuluttua aloin kysyä itseltäni, onko tällainen touhu terveellistä. Osa viesteistä vaikutti lietsovan pelkoa ja raivoa sen sijaan, että ne olisivat tarjonneet tukea. Onko todella niin kamalaa nähdä koira, jonka pää työntyy ulos auton ikkunasta? Eivätkö koirat kuulu luontoon? Onko oikeasti ärsyttävää, jos koira katsoo sinua?

Subreddit on esimerkki kaikukammiosta. Se, ovatko kaikukammiot sinänsä haitallisia, on kuitenkin epäselvää. Puolueellista poliittista uutisointia koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että todellisia kaikukammioiden jäseniä on harvassa. Yksipuolisen uutisvirran seuraaminen ei näytä radikalisoivan ihmisiä niin paljon kuin pelätään.

Tutkimuksissa, joissa osallistujat seurasivat puolueellisia uutisia kuukausien ajan, ”näkemykset eivät muuttuneet äärimmäisemmiksi eivätkä vihamielisyys toista puolta kohtaan kasvanut” Kalifornian yliopiston professori Magdalena Wojcieszak, joka tutkii verkon polarisaatiota.

Subredditin moderaattorit eivät vastanneet haastattelupyyntöihini. Julkaisussa, jossa he kehottivat jäseniä olemaan puhumatta toimittajille, he kuitenkin myönsivät olennaisesti saman analyysin: ”Meitä syytetään melkein päivittäin kaikukammioksi, eikä se ole mielestämme epätarkka tai edes kielteinen luonnehdinta. Ehkä tämä on kaikukammio, mutta se on ainoa, joka meillä on.”

Silti aloin kokea, että koko touhu oli jotenkin mätää. Se oli kuin koulun yhteisen haukkumavihkon kokoamista. Subredditissä eläinrääkkäystä kuvaavat julkaisut on kielletty, mutta hätkähdin, kun eräs käyttäjä kirjoitti minulle: ”Vihaan koiria niin vitusti, toivon niiden kuolevan sukupuuttoon, ja unelmatyöni olisi olla tarhan pääeutansoija.” Huh.

En itse haluaisi koiraa, mutta uskon, että ihmisillä on oikeus tehdä sitä, mikä heidät tekee onnellisiksi, kunhan se ei vaikuta muihin. Ne koiranomistajat, jotka siihen pystyvät, ansaitsevat rauhan. Tunsin toisinaan huonoa omaatuntoa osallistuessani sellaisten eläinten parjaamiseen, jotka eivät koskaan saaneet päättää lemmikiksi joutumisestaan, tottelevat vain vaistojaan eivätkä kaiken lisäksi osaa edes lukea.

Emma Allum kokee Subredditin pääosin voimaannuttavaksi, mutta varoo tempautumasta liiaksi mukaan. Hän ohittaa osan koiranpuremauutisista, koska ne eivät auttaisi hänen pelkonsa lievittämisessä. Moni Subredditin käyttäjä vihaa koiria, mutta Allum ei. ”Ajattelen, että okei, joku sanoi noin, mutta en minä oikeasti vihaa koiria”, hän sanoi.

Tämä on netissä kaikkia piinaava pulma: tasapaino osallistumisen ja itsensä kadottamisen välillä. Pitää olla harras muuttumatta kiihkoilijaksi, jakaa ilman nokittelua ja varoa, etteivät julkilausutut mielipiteet karkaa todellisten käsitysten edelle.

Elämä kaikukammiossa on kodikasta mutta meluisaa.

Aion yhä vierailla Dogfreessä silloin tällöin. Pidän sitä hyvänä paikkana puhua koirapelosta – stigmatisoidusta ja huonosti ymmärretystä fobiasta. Yhä toivon, etten joutuisi olemaan koirien kanssa tekemisissä niin usein kuin olen.

Mutta luultavasti etsin seurattavakseni myös laajemman valikoiman subredditejä. Valinnanvaraa riittää.

En esimerkiksi pidä myöskään kissoista.

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Artikkeli on käännetty tekoälyn avulla.