”En ole koskaan tavannut kissaa, joka olisi niin ihmisrakas” – Kolliksi luultu Viski-tyttö on kuin Monican oma sylivauva
Läheisyyttä kaipaava ja ihmisiä rakastava Viski on juuri sellainen kissa, josta Monica Pekkala oli aina haaveillut. Elämäni eläin -sarjassa esittelemme lukijoidemme unohtumattomia eläimiä.
”Olin aina halunnut oman lemmikin. Kinusin sellaista pienempänä aina vanhemmiltani, mutta äitini allergia esti lemmikin hankkimisen. Ajattelin, että sinä päivänä, kun pääsen muuttamaan omilleni, ostan kissan. Tiesin, että kissat ovat enemmän omissa oloissaan viihtyviä, mutta kun vihdoin löysin oman kissani Viskin, edessä olikin yllätys.
Eräällä puolitutullani oli kissa, josta hänen piti luopua, jotta se pääsisi parempaan kotiin. Sain kuulla, että kissa on kolli, leikkaamaton ja arviolta noin yhdeksänvuotias. Minähän innostuin ja viestittelin hänelle, että minulla olisi tarjota kissalle koti. Päädyimme siihen, että Viski-kissa tulisi asustamaan luokseni ja jos se ei sopeutuisi, he voisivat ottaa sen takaisin. Niinpä Viski muutti luokseni, eikä ole sen jälkeen enää lähtenyt. Ja se paljastui tyttökissaksi!
Viski tuli heti ensimmäisenä yönä jalkopäähäni nukkumaan ja näytti nauttivan olostaan taas sisätiloissa ja lämpimässä. Totutteluun meni aikaa, mutta Viski paljastui todella ihmisrakkaaksi ja leikkisäksi kissaksi. Huomasi, että se oli kaivannut ”omaa” ihmistä. Viski on kuin pieni sylivauvani. Se kömpii aina viereeni ja niin lähelle kuin vain pääsee. Se nukkuu ihan naamassani kiinni tai käpertyy kainaloon, jos vain mahdollista. Osaa se kyllä myös nukkua omassa petissään, raapimispuun yläpäässä.
Viski todellakin pelasti minut! Yksin asuvana nuorena Viski oli aina kotona vastassa, kun tulin koulusta kotiin, ja oli tukena vaikeina ja yksinäisinä hetkinä. Viski on juuri sellainen kissa, josta olin aina haaveillut. Perheeni ja tuttuni ovat sanoneet, että eihän tuo edes ole kissa, vaan minun vauvani! Illat se viettää ympäri kämppää juosten ja lopulta rauhoittuu viereeni nukkumaan.
Viski on sisäkissa, mutta olemme harjoitelleet pikkuhiljaa ulkona käymistä valjaiden kera. Viski myös tykkää matkustaa autossa sylissä ja katsoa ikkunasta maisemia. Olemme asuneet oululaiskerrostalon seitsemännessä kerroksessa, ja täältä on hyvät maisemat tarkkailla ulkomaailman menoa.
Huomaa kyllä, että Viski on valinnut minut omaksi ihmisekseen, sillä se seuraa joka paikkaan ja odottaa, milloin tulen kotiin. Sitten se juoksee ovelle vastaan, maukuu kun riisun kamppeitani ja kömpii sitten syliini. En ole koskaan tavannut kissaa, joka olisi niin ihmisrakas. Viski on ollut elämässäni vasta lyhyen aikaa, mutta siitä on tullut jo äärimmäisen tärkeä osa elämääni.”
Elämäni eläin -sarja kertoo lukijoidemme lemmikeistä tai muista eläimistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Ehkä ne ovat tai olivat tukena vaikeassa elämäntilanteessa, ehkä muuten vain poikkeuksellisia persoonia. Eläin voi olla myös jo edesmennyt, kunhan siitä löytyy julkaisukelpoinen kuva. Voit osallistua sarjaan oheisella lomakkeella.
