Kaiken muun paitsi elokuvasuudelman voi teeskennellä valkokankaalla – Miten sellainen tehdään oikein?
Siinä missä seksi on elokuvissa tavallisesti simuloitua, suutelemista ei voi täysin feikata. Suudelma – se on totta.
Olin kolmetoistavuotias, kun Sam Raimin ohjaama Hämähäkkimies sai ensi-iltansa. Elokuva oli luotu kaltaiselleni aknenaamaiselle teinipojalle. Päähenkilö oli Tobey Maguiren näyttelemä lysyhartiainen nörtti Peter Parker, joka sai hämähäkin puremasta supervoimat. Yhtäkkiä paidan alla pullotti sixpack ja käsivarsista ryöppysi seittiä.
Parasta elokuvassa oli sankarin mielitiettyä Mary Janea näytellyt Kirsten Dunst. Miljoonien muiden tavoin rakastuin tuohon hemaisevaan punapäähän, jota Parker pääsi pelastamaan pulasta jos toisesta. Raimin elokuvan jälkeen katsoin pelkästään Dunstin vuoksi heti elokuvat Virgin Suicides ja Anna palaa!.
Suhteeni Dunstiin sinetöi kohtaus, jossa hän ja sankari viimein suutelevat. Kaikki tietävät tämän: Hämähäkkimies riippuu seitistä ylösalaisin, Mary Jane raottaa tämän naamiota juuri riittävästi ja suutelee.
